Tervehdys lukijani,

Tätä kirjoittaessani pihalla sataa vettä ja näyttää hieman synkeältä, noh kaikesta huolimatta on mahtavaa kun jo useamman kuukauden ajan on saanut todeta että, jälleen on se vuodenaika jolloin valo voittaa. Olemme aivan kesän kynnyksellä ja se näkyy ympärillämme jo monin tavoin. Luonto muokkautuu kesän kukoistukseen kovaa vauhtia. Tapasin tuossa joitakin aikoja sitten erään henkilön aivan sattumalta eräässä toritapahtumassa, siinä kahvia juodessamme hän kysyi minulta toisaalta hyvinkin hankalan kysymyksen. Mikä elämän tarkoitus on? Tästä kysymyksestä syntyi pitkä keskustelu josta voisi sanoa että, keskustelimme elämästä ja olemisesta taivaan ja maan välillä. Tuo keskustelu jäi mieleeni ja jälleen huomasin elämän olevan moninaista, se kulkee kuin vuodenajat täällä pohjolassa, välillä paistaa ja toisinaan on harmaampaa.

Tuohon kysymykseen, joka oli ikään kuin koko ajan taustalla, sain tuotua jossain vaiheessa myös raamatun ja Jumalan. Siinä keskustelussamme huomasin, ettei tälle henkilölle ollut outoa se, kun ilmaisin että mielestäni elämäntarkoitus syvimmillään on yksinkertaisesti elää ja löytää yhteys Jumalaan. Sain kertoa hänelle, kuinka itse olen löytänyt elämälleni sisältöä juuri siitä mihin Jumala ihmisen alun perin tarkoitti, elämään hänen yhteydessään. En tiedä oliko tälle henkilölle kristillisyys entuudestaan tuttua, huomasin hänen olevan kuitenkin syvällinen ajattelija. No hän sitten jatkoi matkaansa mutta, minä jäin miettimään keskusteluamme jossa esille nousi toinenkin kysymys, mitäs sen jälkeen kun on yhteys Jumalaan?

Tuohonhan on helpompi vastata, elää siinä ja palvella Jumalaa. Mitä Jumalanpalveleminen sitten on? Me jotka olemme löytäneet yhteyden Jumalaan ja sanomme itseämme kristityiksi, tämä on selvää, seurakunta yhteys, raamattu ja rukous, niin ja tietysti evankeliointi. Kyllä nuo kaikki ovat sitä johon raamattu ohjaa, raamattu ja Jeesus antavat kuitenkin toistakin näkökulmaa Jumalanpalvelemisesta. Raamatun mukaan Jumalanpalvelus on usein sitä että me palvelemme niitä ihmisiä jotka elävät siinä vaikutusalassa jossa me itse olemme. Jaakobin kirjeen ensimmäisessä luvussa Jumalanpalvelus on käydä katsomassa orpoja ja leskiä, käydä katsomassa tarkoittaa tässä kohden huolenpitoa. Eli todellinen Jumalanpalvelus on muutakin kuin sanoja, se on tekoja lähimmäisen hyväksi johon Kristuksen rakkaus ohjaa. Jeesus opettaa aikalaisiaan samansuuntaisesti Matteuksen evankeliumin 25:40 ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Eli Jeesuksen seuraaminen ja häntä palveleminen onkin monesti toisten ihmisten palvelemista. Se ei välttämättä ole aina suuria tekoja, toisinaan pelkkä ”kuulijana” oleminen toiselle henkilölle riittää. Kristityn ei siis tarvitse olla ”pappi” ollakseen Jumalanpalvelija. Riittää kun näkee ympärillä olevat ihmiset ja suostuu levittämään sitä siunausta josta itse on tullut osalliseksi. Joskus se voi olla aineellista mutta, se on sitä että me osoitamme lähimmäiselle rakkautta jonka Jumala vaikuttaa.

Mertsi Roth, Espoo