Etusivu > Artikkeleita > Romanilapsi ja lastensuojelu

 
 



 

Romanilapsi ja lastensuojelu

Romaniäidin kertomaa: Kaksivuotias poika oli hoidettavana Lastenklinikalla. Epikriisin tultua kotiin siinä luki: ”2v. romanipoika, joka…” Seuraavalla kerralla äiti kysyi lääkäriltä; vaikuttaako tämän lapsen hoitoon se, että hän on romani. ”Ei tietenkään, mehän hoidamme kaikkia samalla lailla.” Äiti siihen: ”Niin minä arvelinkin, ihmettelin vain tuota mainintaa romanipoika.”


Romaneilla on lain takaama oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Romanit ovat pysyneet erillään valtaväestöstä, koska heillä on ollut se tunne, etteivät he riitä ja että heidän pitäisi muuttua joksikin muuksi tullakseen hyväksytyksi. Romaniyhteisössä romani on hyväksytty sellaisenaan. Hänen ei tarvitse koko ajan yrittää edetäkseen. Romaniyhteisö on riittänyt, koska siinä on ollut henkisesti hyvä olla.

Suomessa romanit ovat asuneet 1500-luvulta lähtien. 1960-luvulle asti romanit vaelsivat kylästä toiseen. Urbanisoitumisen myötä myös romanit saivat asuntoja ja tuolloin alkoi romanienkin kohdalla yhä enemmän yhteiskunnan sisään astuminen.

1970-luvulta lähtien yleinen ilmapiiri Suomessa muuttui pakolaisten tulon myötä avoimemmaksi. Nykyään myös romanit kokevat tulevansa hyväksytyksi romaneina. Tietenkin valtaväestö kummeksuu esimerkiksi romanivaatetusta, eikä tiedä romanikulttuurin tapoja, mutta tästä huolimatta ollaan jo valmiimpia hyväksymään erilaisuutta.

Suurin osa Suomen kymmenestätuhannesta romanista elää tavallista arkipäivää, niin kuin muutkin suomalaiset. Romanit haluavat, että heitä kohdellaan kuin muitakin suomalaisia, koska he kokevat todellakin olevansa suomalaisia. Heidän äidinkielensä on myös suomi.

Romanilapset ovat yleensä hyvin hoidettuja ja rakastettuja. Heitä ylisuojellaan, koska vanhemmilla on kokemuksia lasten kiusaamisesta ja syrjimisestä. Kasvatuksen ajatellaan sujuvan itsekseen.

Perheen kohtaaminen lastensuojelussa

Silloin kun niihin joudutaan, lastensuojelullisten toimenpiteiden, myös sijoituksen syyt romaniperheissä ovat samat kuin muillakin suomalaisilla lapsilla, muun muassa vanhempien kyvyttömyys hoitaa lasta, päihdeongelmat, erotilanteet.

Perheet, joilla on ongelmia, ovat usein moniongelmaisia perheitä. Heidän ongelmillaan ei ole mitään tekemistä romanikulttuurin kanssa, vaan ongelmien juuret ovat samoissa asioissa ja vaikeuksissa kuin muillakin suomalaisilla.

Romanikulttuuri on yhteisökulttuuri ja siksi sijoitukseen päädyttäessä perhe kokee erityisen paljon häpeää. He selittävät asian usein niin, etteivät he itse olisi halunneet, vaan ”ne vaan otti lapsen”. Syyllisyys peitetään tällaiseen käytökseen.

Lapselle viestitetään samaa ja siitä tulee usein ongelmaa lapsen ja sijoituspaikan suhteen. Lapsen on vaikea sopeutua sijoituspaikkaan, koska lapsikin haluaa kokea sijoituksen niin, että valtaväestön ihmiset ottivat hänet pois kotoa. Asia pitää kohdata ja tarpeen tullen puhua siitä erikseen vanhempien ja lapsen kanssa. Tärkeää on saada molemmat ymmärtämään, että sijoituspaikassakin etsitään lapsen parasta.

Romaniperhettä kohdatessa luottamuksellisen suhteen syntyminen saattaa kestää. Mutta avoimuus ja ystävällinen lähestymistapa avaavat ”ovia”.

Lapsi tarvitsee tunteiden avaamista

Lapsi on ensin tavallinen lapsi, tavallisine ongelmineen, ja vasta sitten romanilapsi.

Jos romanilasta kohtaa sijoituspäätös, hän joutuu irralleen romaniyhteisöstä, joka on hänen henkinen kotinsa ja taustansa. Hän kokee olevansa orpo ja turvaton. Seurauksena voi olla uhmakuutta ja valtaväestöä vastaan kääntymistä.

Lapselle on avattava ystävällisesti hänen tunteensa ja kerrottava sijoituksen suunnitelmasta ja myös yhteyden mahdollisuudesta romaneihin.

Sijoitetun lapsen kodissa ei välttämättä ole ymmärretty koulunkäynnin merkitystä vaikka nykyään tavalliset romanit arvostavatkin opiskelua. Siksi lapsi tarvitsee koko koulunkäynnin merkityksen avaamista; miksi opiskellaan, mihin tähdätään, miten se vaikuttaa minuun, osaisinko samalla tavalla kuin muut, mitkä ovat minun erikoislahjani?

Opettaja luotettavana aikuisena

Myös koulun tulee tiedostaa mahdollisuutensa vaikuttaa koulunkäynnin onnistumiseen. Romanilapsi saattaa tarvita tavallista enemmän opettajan huomiota. Monelle koulu saattaa olla ensimmäinen paikka, jossa hän on valtaväestön parissa yksin ilman perheen suomaa tukea. Siksi hän tarvitsee edes yhden luotettavan aikuisen, opettajan, joka huomioi hänet ja on kiinnostunut hänen asioistaan.

Romaniyhteisössä arvostetaan nykyään koulunkäyntiä, mutta vanhemmat eivät välttämättä osaa tukea konkreettisesti koulunkäynnissä. Siksi monilta romanilapsilta puuttuu sellainen kodin tuki, jota muut suomalaiset lapset saavat kotoa.

Romaninuori tarvitsee erityistä tukea jatko-opintoja suunniteltaessa. Silloin hänelle tulee avata eri ammattien sisältöä, jotta voisi löytyä juuri hänellä olevia vahvuuksia.

Romanilapsi ansaitsee kulttuurinsa ihailua

Murrosiässä identiteettikysymykset nousevat mieleen: kuka minä olen, romani vai kaajeita (valtaväestöä), missähän minä olen ensi vuonna, saankohan minä täällä pukeutua romanien mallin mukaisesti ja niin edelleen.

Romanilapsi kasvaa kahden kulttuurin välissä, siksi hänelle kehittyy kaksoisidentiteetti. Romaniyhteisössä hän on vahvoilla, koska hänet hyväksytään sellaisenaan, mutta valtaväestön keskuudessa hän usein kokee olevansa erilainen.

Romanilapsi kokee usein myös huonommuuden tunnetta koulussa. Myös monella muulla tapaa lapsi joutuu taiteilemaan kahden kulttuurin välillä, kuten vaatetuksen suhteen. Hän haluaa samaistua oman kulttuurinsa malliseen pukeutumiseen ja kuitenkin hänelle ovat tärkeitä myös valtaväestön kaverit, jotka voivat vieroksua romaniasuja.

Toisinaan romanilapsi jää muun joukon ulkopuolelle ja tulee kiusatuksi. Hän tarvitsee aikuisen tukea, jotta hänelle ei synny syrjityn identiteettiä. Aikuisen tulee osoittaa hänelle ihan suullisesti hyväksyntänsä ja hänen kulttuuritaustansa ihailu. Varsinkin nivelvaiheissa, siirryttäessä uuteen kouluun, uuteen luokkaan, lapsen tullessa sijoitukseen, voidaan merkittävästi vaikuttaa ehkäisevällä tavalla syrjityksi tulemisen tunteeseen.

Lapsen kulttuuritaustan ihailu tekee hyvää niin lapselle kuin vanhemmille. Se antaa luvan olla romani.

 

Malla Laitie
erikoissuunnittelija

 

 

 
 

Romano Missio

www.tammimedia.fi - Verkkosivuston toteutus TammiMedia - Kirjaudu