Seppo Sauro / Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja

Romanit 

Soitin isälleni ja kysyin onko meillä muistoja romaneista Tampereelta, jossa synnyin. " no ei mitään erityistä - silloin 30- luvulla siellä kesänviettopaikassa pantiin aina ovet kiinni, jos mustalaiset oli raitilla", isä täytti nyt 90 v ja hänelle sana mustalainen on osa historiaa.

En minäkään muista mitään erityistä. Tampereella Kissanmaan kansakoulussa varmaan oli romanejakin mutta en muista mitään rotuun liittyvää tilannetta.

Sittemmin Helsingissä teini- iässä  joudun jonkinlaiseen kähinään jonkun tanssipaikan edessä vähän vanhemman romanipojan kanssa - halusi lainata rahaa. Onneksi olin jo vastaavia harjoituksia kokenut valtaväestön puolelta ja tiesin, että nopeat jalat ovat oiva ratkaisu tähän tilanteeseen.

Elämäni vei sitten työhön lasten kanssa ja myös lastensuojeluun. Nyt tapasin ja tutustuin myös romaneihin. Paljon syrjintää, köyhyyttä ja valkopesua - myös haluttomuutta ymmärtää - ehkä puolin ja toisin. Mutta myös iloa ja  elämää ...  Hauskaa porukkaa. Ammatin myötä myös  Mustalaislähetys ja Romano Boodos tulivat tutuiksi.

On selvä, että Suomellakaan ei ole puhdas historia tämän vähemmistön suhteen. Kielen, koulutuksen tai tasa-arvon eteen ei ole tehty kuin välttämätön.

Kun sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa käynnistävät nyt syksyllä 2014 lastensuojeluasiakkaiden kokemuksia kartoittavan selvityksen ennen lastensuojelulakia 1983 olen varma, että romanilasten kohtelu nousee esille. Hyvä niin ja se meidän pitää kohdata.

Minulla on ollut mahdollisuus pohtia lastensuojelua ja vähemmistöjä - siis kaikkea sitä mitä lastensuojelulaki tarjoaa aina avohuollosta huostaanottoon. Meidän valtaväestön vaihtoehdot ovat melko kömpelöitä vähemmistöille. Sijaisperhehoito ei oikein istu romanien kulttuuriin, enemmistö lastenkodeista toimii valtaväestön normeilla ja haasteensa on myös perhetyössä. Vaikea tilanne on myös lapsilla, jotka ovat jossain välimaastossa. Kysymys omasta kulttuurista ja taustasta on meille tärkeä.

Järkevää olisi vahvistaa romanien omaa osaamista lastensuojelussa. Tähän riittäisi isompien kuntien yhteinen näkemys asiasta, eli keskitetään asioita sinne missä on mahdollisuus kehittää tätä kultturellista erityisosaamista ja lastensuojelua. Romaneilla on myös kadehdittavan vahva sukukäsite. Sieltä voisi löytää myös uusia ratkaisuja lastensuojeluun, riittävällä tuella ja ymmärryksellä tämä onnistuisi. Romanilasten lastensuojelussa on kerättyä sosiaalista pääomaa. Mustalaislähetys ja sittemmin Romano  Missio omaavat vahvan historiallisen pääoman. Siellä on kipeitä asioita, vaikeita juttuja mutta myös onnistumista ja halua auttaa. Annetaan heidän yrittää ja johtaa tätä asiaa.

Seppo Sauro

Toiminnanjohtaja / Lastensuojelun Keskusliitto