Etusivu > Projektit > Reppu ja romanilapsi > Luento 2. osa

 
 



 

Luento 2. osa


Miksi romanit lähtivät vaeltamaan

Romanien vaelluksen syistä on myös esitetty monenlaisia oletuksia. Lähdön syyksi on esitetty luonnonmullistuksia, kulkutauteja, sotia ja paremman taloudellisen toimeentulon hankkimista. Romanien muutto ei kuitenkaan liene ollut massamuuttoa, vaan he ovat todennäköisesti lähteneet asuinseuduiltaan pienissä ryhmissä hieman eri aikoina. Yleisimmin puhutaan kolmesta suuremmasta muuttoaallosta, joista ensimmäinen ajoittuu ajanlaskumme alkuun toinen 700-luvun paikkeille ja kolmas ensimmäisen vuosituhannen alkupuolelle. Kaikki romanit eivät vaeltaneet länteen, vaan osa heistä suuntasi pohjoiseen, Armenian kautta Venäjälle ja osa etelään, Pohjois-Afrikan rannikon ja Egyptin kautta sekä Eurooppaan että mahdollisesti myös Amerikan mantereelle.

Romanit Euroopassa

Romanien Eurooppaan tulo vuotena pidetään yleisesti vuotta 1322, jolloin Simon Simeonisin muistiinpanojen mukaan ryhmä romaneja oli majoittunut Kreetan saarelle. Saman vuosisadan lopulla romaniryhmästä on mainintoja Kyproksen saarelta. 1300-luvun lopusta vuoteen 1430 mennessä romanit olivat levittäytyneet lähes koko Eurooppaan lukuun ottamatta Pohjois-Eurooppaa. Pohjoismaihin romanit ovat tulleet 1500-luvun alussa. Olaus Petrin kronikassa kerrotaan romanien saapumisesta Ruotsiin 1512. 1559 heistä on mainintoja Ahvenanmaalta ja 1580 Turusta.

Romanien laajamittaiseen vaellukseen on etsitty syitä niin poliittisista oloista kuin yhteiskunnallisesta järjestyksestäkin. Epävakaat poliittiset olot ajoivat romaneja eteenpäin. He eivät olleet yleisesti sitoutuneet maahan tai omaisuuteen, eivät näin katsoneet välttämättömäksi jäädä paikallisten levottomuuksien jalkoihin. Myös sen aikainen feodaaliyhteiskunta asetti romanien oleskelulle omat rajoituksensa. Romanit liikkuivat noin sadan hengen ryhmissä ja saapuessaan paikkakunnalle, he tulivat sekä nähdyksi että kuulluksi. Yhtenäiskulttuurisessa Euroopassa ryhmä, joka näytti erilaiselta, noudatti enemmän itämaisiin kulttuureihin kuuluvia tapoja, puhui omaa kieltään, joka poikkesi Euroopan kielistä, harjoitti erikoisia ammatteja kuten seppä, eläintenkesyttäjä, kädestä ennustaja jne. ja tunnusti kenties jotain muuta kuin kristinuskoa he herättivät sekä uteliaisuutta että pelkoa. Osa romaneista asettui kuitenkin asumaan paikoilleen ja mukautui asumaan rinnatusten paikallisen väestön kanssa. Esimerkiksi Italiassa romanit etsivät työtä maaseudulta ja Espanjassa he kehittivät käsityöammatteja. Valtaväestöön sulautumisesta huolimatta romanikulttuurin vaikutus näkyy edelleen esimerkiksi Espanjassa, Andalusiassa. Vaeltamisen tai paremminkin joukkomuuttojen takana on ollut osittain myös paremman taloudellisen toimeentulon tavoittelu. Esimerkiksi 1960 ja 70-luvuilla Suomen romaneja muutti Ruotsiin samoin kuin muitakin suomalaisia.

Romanit, vainottu kansa

Romanien historiaan liittyy paljon eriasteista vainoa ja väkivaltaa. He ovat olleet kautta historian helppoja vihan kohteita. Heitä on syytetty milloin mistäkin epäkohdasta tai onnettomuudesta. Vainot alkoivat jo 1500 luvulla. Maastakarkotukset kovien rangaistusten uhalla olivat hyvin tavallisia. Myös pakkotyötä ja orjuutta käytettiin heidän rankaisemisekseen. Perheet ja suvut pyrittiin hajottamaan ja lapset ottamaan pakkohuostaan. Kun pakkokeinot eivät tuoneet toivottua tulosta, eli romaneista ei päästy eroon vaikka niin haluttiin, pyrittiin heidät sulauttamaan valtaväestöön. Sulauttamiskeinoja olivat muun muassa erilaiset lait, jotka kielsivät vaeltamisen tai romanien perinteisten ammattien harjoittamisen. Myös romanikielen ja kansallispukujen käyttöä pyrittiin rajoittamaan. Valistuksen aatteiden levitessä 1700-luvulla, myös asenne romaneja kohtaan muuttui hieman suvaitsevaisemmaksi, joskin asenteet olivat edelleen kielteisiä, eikä sulauttamispyrkimyksistä edelleenkään luovuttu kokonaan. 1800-luvulla romanien liikkumista yritettiin rajoittaa erilaisilla rekisteröintimenetelmillä. Muun muassa Ranskassa otettiin käyttöön niin sanottu antropometrinen henkilöllisyystodistus, josta ilmeni henkilön henkilötietojen lisäksi tietoja omaisuudesta. Käytäntö oli voimassa yli 60 vuotta.

Suurimat järjestelmälliset vainot koettiin kuitenkin vasta toisen maailmansodan aikana natsi-Saksassa. Aluksi saksalaisille tuotti ongelmia romanien rodullinen määrittäminen tuhottavien joukkoon, koska romanit kuuluvat niin sanottuun indo-arjalaiseen rotuun. Lopulta romanit määriteltiin niin sanotusti sekarotuisiksi ja heitä pidettiin sosiaalisesti ei-suotavina ja epärehellisinä henkilöinä. Romanien kohdalla säilyi kuitenkin luokittelu rodullisen puhtauden perusteella. Kun juutalaiset kantoivat rinnassaan tähtimerkkiä, oli romaneilla merkkinä joko Z (puhdasrotuinen), ZM, ZM+, ZM- tai NZ kuvaamassa rodullista epäpuhtautta. Joulukuussa 1942 kaikki "sekarotuiset" romanit lähetettiin keskitysleirille Auschwitsiin. Vaikka saksalaisten tarkoituksena oli "jättää joitakin puhdasverisiä romaneja antropologien iloksi", saivat useimmat heistä saman julman kohtalon. Kaikkiaan romaneja on arvioitu tapetun keskitysleireillä 500 000 - 600 000. Arviota on tosin pidetty varovaisena, sillä osa romaneista surmattiin jo matkalla eivätkä he koskaan päässeet leireille saakka.

Nykyhistoriakin voi paljastaa aikanaan romaneihin kohdistuneita vainoja ja järjestelmällistä tuhoa esimerkiksi entisen Jugoslavian ja erityisesti Kosovon alueelta. Eriasteisia sulauttamispyrkimyksiä on ollut ihan viime vuosikymmenienkin aikana. Esimerkiksi Bulgariassa kiellettiin jopa mustalaismusiikin esittäminen 1980-luvulla.


-> 3. osa

 

 
 

Romano Missio

www.tammimedia.fi - Verkkosivuston toteutus TammiMedia - Kirjaudu