Etusivu > Projektit > Reppu ja romanilapsi > Luento 4. osa

 
 



 

Luento 4. osa

Romanien yhteiskunnallinen asema

Romanien yhteiskunnallinen asema Suomessa on melko hyvä verrattuna monien muiden Euroopan maiden romanien tilanteeseen. Yhtenä syynä tähän on Suomen romanien Suomen kansalaisuus. Suomessa asuville romaneille on suomalaisuus hyvin merkittävä asia. Hyvin monet heistä pitävät itseään ensisijaisesti suomalaisena romanina ja vasta sen jälkeen osana maailmanlaajuista romanikansaa. Vaikka romaneilla on samat oikeudet ja velvollisuudet maan muiden kansalaisten tavoin, on heidän yhteiskunnallisessa asemassaan vielä parantamisen varaa.
Kehittämiskohteina on tähän mennessä ollut asunto-, toimeentulo- ja koulutustilanne sekä lakinvoimaisen vähemmistöaseman saavuttaminen. Uusina asioina aivan viimeisen vuosikymmenen aikana on mukaan tullut myös terveyskasvatuksellinen työ. Kokonaisuutena romaniväestön tilanne on parantunut kaikilla näillä elämänalueilla melkoisesti viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana, mutta myös epäkohtia on edelleen havaittavissa.

Romanien asumistilanne

Romaniväestön asuntokysymys nousi 60-luvun lopun ja 70-luvun alun tärkeimmäksi romanipoliittiseksi kysymykseksi. Asuntotilanteen katsottiin vaikuttavan niin toimeentuloon kuin koulutukseenkin sekä romanien terveydentilaan. Asian korjaamiseksi Mustalaisasiain neuvottelukunta teetti 1969 selvityksen romaniväestön asuntotilanteesta. Tuossa selvityksessä kävi ilmi, että yli puolet romaniväestöstä asui puutteellisesti tai oli kokonaan vailla asuntoa. Asuntotilanteen parantamiseksi suunniteltiin erityistoimenpiteenä määräaikainen erityisasuntolaki, jonka jälkeen romaniväestön asuntotilanteesta oli tarkoitus huolehtia asunto-olojen yleisen kehittämisen yhteydessä.

Laki mustalaisväestön asunto-olojen parantamisesta tuli voimaan 1976 alussa. Sen tavoitteena oli saattaa romanien asunto-olot muun väestön kanssa tasavertaiseen asemaan vuoden 1980 loppuun mennessä. Laki oli voimassa ennakkosuunnitelmista poiketen vuoden 1981 loppuun saakka. Laissa kunta velvoitettiin huolehtimaan asukkainaan olevien romanien asuntotilanteen korjaamisesta ja laatimaan siitä vuosittain selvitys. Lakiin liittyi myös mahdollisuus saada erityislainaa romaniväestön asuntotilanteen parantamiseen. Kunnat saattoivat hakea valtiolta edullista lainaa hankkiakseen, korjatakseen tai vuokratakseen romaniväestölle tarkoitettuja asuntoja. Myös romaniväestöön kuuluvat henkilöt saattoivat hakea tätä lainaa.

Vuoden 1981 loppuun mennessä romaniväestön asumistilanne oli kohentunut huomattavasti. Optimistisimmat arviot uskoivat puutteellisen asumisen vähentyneen jopa alle kymmeneen prosenttiin. Tosiasiassa tilanne ei ollut aivan niin valoisa. Lain suomat toimenpidemahdollisuudet eivät kohdistuneet kaikkein heikoimmassa sosiaalisessa asemassa oleviin romaneihin toivotulla tavalla ja erityisesti kaupunkien romaniväestön asuntotilanteeseen jäi edelleen parantamisen varaa. Lain voimassaolon päättymisen jälkeen romanien asuntotilannetta on kohennettu yleisiä asuntopoliittisia keinoja käyttäen, lähinnä aravavuokra-asuntokannan avulla.

Romaniväestön taloudellinen tilanne on melko heikko ja siitä johtuen he ovat muuta väestöä riippuvaisempia aravavuokra-asunnoista. Vapailta markkinoilta vuokra-asunnon saaminen voi romaniväestöön kuuluvalle henkilölle olla melko vaikeaa sekä korkeiden palkkioiden ja vuokratakuiden että heidän syntyperäänsä kohdistuneiden asenteiden ja ennakkoluulojen takia. Valtaosa aravavuokra-asunnoista on kerrostaloasuntoja ja tämä asumismuoto ei aina ole paras mahdollinen kun kysymyksessä on romanikulttuuriin kuuluva henkilö. Ympäristöministeriön vuonna 1995 teettämän tutkimuksen mukaan sukulaisten tiivis yhteydenpito sekä yhteisten tilojen kuten pesutuvan käyttö aiheutti eniten ristiriitatilanteita romanien ja muiden asukkaiden välillä. Romanien asuttamisessa voi myös ilmetä kulttuurin erityispiirteistä johtuvia vaikeuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi nuorten ja vanhempien ihmisten asuminen samassa talossa sekä romanien välttämismekanismien huomioon ottaminen.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että romanien asuntotilanne on tällä hetkellä melko hyvä, joskin eri asumismuotoja kuten rivitalo ja omakotitaloasumista tulisi kehittää. Romanien asuntotilannetta hoidetaan yleisten asuntopoliittisten keinojen avulla, joskin kunnilla olisi tarvittaessa mahdollisuus käyttää asunnottomien, pakolaisten ja romanien asuttamiseen tarkoitettua hankintalainaa asuntojen järjestämiseen. Kyseistä lainaa kunnat tosin ovat käyttäneet niukasti tai ei ollenkaan.

Työ ja toimeentulo

Romanien perinteisiä ammatteja ja toimeentulon hankkimislähteitä ovat olleet käsityöammatit sekä hevosten hoito. Myös musiikilla ja taiteilla on ollut suuri merkitys romanien toimeentulon takaajana. Erityisesti romaniväestöön kuuluvat kevyen musiikin kiintotähdet ovat tuttuja kaikille suomalaisille. Romaniväestöstä löytyy heidän lisäkseen lahjakkaita klassisen musiikin taitajia. Tanssin merkitys suomalaisille romaneille on jäänyt vähäisemmäksi kuin esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopan romaneille. Muiden taiteiden kuten kirjallisuuden, kuvataiteiden ja käsityön aloilta romaneja sen sijaan löytyy myös Suomessa. Perinteiset ammatit ovat edelleen arvostettuja, mutta ne eivät voi tarjota toimeentuloa kaikille romaneille. Eri ammattien kirjo on romaniväestön keskuudessa laajentunut huomattavasti ja laajenee koko ajan. Tällä hetkellä suosittuja ammattialoja ovat esimerkiksi hoito- ja opetusala.

Romanien koulutustaso on edelleen alhaisempi kuin valtaväestöllä ja tämä omalta osaltaan on vaikeuttamassa työnsaanti mahdollisuuksia. Tänä päivänä vallitsevan laajan työttömyyden aikana on koulutettujenkin henkilöiden vaikea saada työtä, puhumattakaan henkilöistä, joilla on vähän tai ei lainkaan ammatillista koulutusta. Romanien kohdalla tilannetta vaikeuttaa myös työelämässä edelleen esiintyvä syrjintä. Valitettavasti ennakkoluulot ja asenteellisuus ovat arkipäivää työmarkkinoilla, vaikka vuonna 1987 voimaan tulleen työsopimuslain mukaan etniseen alkuperään kohdistuva syrjintä on kielletty työhönottotilanteessa. Koulutuskaan ei takaa romaniväestöön kuuluvalle henkilölle työpaikkaa. Koulutuksen merkitys kyllä ymmärretään romaniväestön keskuudessa, mutta tiedossa oleva syrjintä työmarkkinoilla ei ole omiaan kasvattamaan motivaatiota pitkäkestoisen koulutuksen hankkimiseen.

Aikuisen romaniväestön koulutuksellista tilannetta on pyritty parantamaan 70-luvuta lähtien järjestämällä erilaisia työllisyyskursseja. Järjestettyjä kursseja ovat olleet muun muassa ompelu- ja vaatetusalan kurssit, hevostenhoitajakurssit, koulunkäyntiavustajakurssit sekä verhoilijan koulutus, musiikkikurssit, lähihoitajakurssi sekä taidekäsityön pienyrittäjäkurssi. Myös työhön valmentavia kursseja on järjestetty eri puolilla Suomea. Näihin kursseihin on usein liitetty mahdollisuus opiskella peruskouluaineita. Kurssien kesto on ollut yleensä kahdesta kahdeksaan kuukauteen. Kurssit ovat helpottaneet koulutuksellista tilannetta, mutta kohtuullisen lyhyillä kursseilla saatu koulutus ei välttämättä ole kilpailukykyinen työmarkkinoilla.

Työttömyystilanteesta johtuen suuri osa romaniväestöstä saa toimeentulonsa erilaisista tulonsiirroista ja avustuksista. Ensisijaisia avustusmuotoja ovat työmarkkinatuet ja eläkkeet. Toimeentulotuki on niin kutsuttu viimesijainen toimeentulomuoto, mutta melkoinen osa romaneista on jatkuvasti toimeentulotuen asiakkaana. Romanikulttuurin erityinen huomioiminen toimeentulotuessa kohdistuu ainoastaan romaninaisen vaatetukseen. Niin sanottu hameraha on kuitenkin harkinnanvarainen avustus, eikä koske kaikkia romaniväestöön kuuluvia naisia.

Koulutus

Romaniväestön koulutustaso on edelleen alhaisempi kuin valtaväestöllä. Yhtenä merkittävänä syynä koulutustason alhaisuuteen on pidetty koulutushistorian lyhyyttä. Romaneilla on ollut mahdollisuus osallistua koulutukseen oikeastaan vasta noin kolmenkymmenen vuoden ajan. Koulunkäynnin edellytyksiä ovat parantaneet kohentunut asuntotilanne sekä yhteiskunnan muuttuminen monikulttuurisemmaksi. Koulun tehtävä ei enää ole muovata kaikkia oppilaita samaan muottiin, vaan erilaisuudelle on annettu tilaa ja jokainen oppilas tulee huomioida yksilönä. Tällä hetkellä koulussa olevien lasten vanhemmat ovat ensimmäinen tai toinen sukupolvi, jolla on ollut mahdollisuus käydä koulua. Koulua käyneillä vanhemmilla on paremmat edellytykset olla lastensa tukena.

Romanien lyhyen koulutushistorian lisäksi koulutustason alhaisuuteen vaikuttaa myös koulutuksen periytyvyys. Lasten koulutustason on todettu olevan sidoksissa vanhempien, erityisesti isän koulutukseen. Mitä enemmän vanhemmilla on koulutusta, sitä enemmän koulutusta on myös lapsilla ja päinvastoin. Vanhempien koulutustausta lisäksi lasten koulutukseen vaikuttaa kieli ja siihen liittyvä kulttuuriperinne sekä sosiaalinen status.

Koulutus ei myöskään ole koskaan kulttuurisesti neutraalia, vaan se on osa yhteiskunnan sosiaalisia rakenteita ja vaikka kuinka puhuttaisiin oppilaan yksilöllisestä kohtaamisesta, valtakulttuuri on se, joka määrittää eri instituutioiden kuten koulun arvojärjestelmän ja sen mukaisen toiminnan. Yhdeksi romanioppilaiden koulussa viihtymättömyyden syyksi onkin esitetty, ettei koulu ota riittävästi huomioon romanikulttuurin erityispiirteitä, vaan kaikkia oppilaita käsitellään samalla tavalla.

Romanikodin kasvatustavoitteissa korostuu lasten kasvattaminen kunnon romaneiksi. Se tarkoittaa, että heille opetetaan kieli, kulttuuri, tavat ja tarvittavat sosiaaliset taidot. Ihmissuhteet korostuvat romanien kasvatuksessa ja oman perheen ja suvun välillä tunnetaan syvää yhteenkuuluvuutta. Valtaväestön keskuudessa ihmisiä usein arvostetaan heidän koulutuksensa, ammattinsa ja varallisuutensa mukaan. Romanikulttuurissa nämä arvot eivät ole merkityksettömiä, mutta eniten henkilön osakseen saamaa arvostusta määrittää hänen ikänsä, sukupuolensa ja kulttuuriin sitoutumisensa.

Romanilasten koulunkäynnissä esiintyvistä ongelmista
Romanilasten koulunkäynnissä esiintyviksi ongelmiksi on mainittu muun muassa heikot koulusaavutukset ja runsaat sijoitukset erityisluokille. Älykkyystaso ei läheskään aina voi selittää koulumenestystä romanilasten kohdalla. Suurimmaksi syyksi oppimisessa esiintyviin vaikeuksiin on arvioitu olevan kouluvalmiuksissa olevat puutteet. Romanilasten kouluvalmiuksissa on todettu olevan eroja verrattuna valtaväestön lapsiin. Heidän sosiaaliset taitonsa ovat usein kehittyneet ja opettajat pitävät heitä miellyttävinä oppilaina. Hienomotoriset taidot sen sijaan voivat olla vähemmän kehittyneitä. Myös lasten sanavaraston ja kielellisten käsitteiden määrän ja laadun on arvioitu olevan suppeampi kuin valtaväestön lapsilla. Romanilapset eivät myöskään ole sisäistäneet koulun piilotavoitteita kuten puhumisen, liikkumisen ja vuorovaikutuksen rajoituksia eli niin sanottua piilo-opetussuunnitelmaa.

Romanilasten erityisluokkasiirrot ja osallistuminen integroituun erityisopetukseen ovat myös yleisempiä kuin valtaväestöllä. Erityisluokkasiirtojen syynä ovat yleensä oppimisvaikeudet ja käyttäytymisongelmat. Oppimisvaikeuksien syitä ei tehdyissä tutkimuksissa ole selvitetty ja arkikokemuksen perusteella poissaolot ja niistä johtuva jälkeen jääminen ovat yksi merkittävä syy erityisluokkasiirtoihin.

Poissaolot on ehkä yleisin ongelma romanilasten koulunkäynnissä. Romanikulttuurin vaikutus poissaoloja lisäävänä tekijänä tulee esille kun on kysymyksessä perheenjäsenen tai sukulaisen sairaus tai suvun yhteisiin tilaisuuksiin osallistuminen. Yhteisön juhliin ja tapaamisiin osallistuminen on lapsen kehityksen kannalta tärkeää. Näissä tilaisuuksissa hän sosiaalistuu omaan yhteisöönsä ja vahvistaa identiteettiään. Vahvalla etnisellä identiteetillä varustetulla lapsella on paremmat mahdollisuudet menestyä myös valtaväestön keskuudessa.

Erityisesti yläasteelle siirryttäessä motivaation koulunkäyntiä kohtaan on todettu laskevan. Poissaolojen määrä kasvaa yleensä tässä vaiheessa. Runsaat poissaolot aiheuttavat taidollisia eroja oppilaiden välillä, mutta myös sosiaalisia eroja ja nämä yhdessä ovat lisäämässä poissaoloherkkyyttä. Tämän lisäksi romanioppilailta näyttää puuttuvan ammatillista suuntautuneisuutta. Romanioppilaat ovat sisäistäneet koulunkäynnin merkityksen, mutta heidän ammatilliset toiveensa ovat usein epärealistisia.

Romanioppilaan koulumotivaatioon vaikuttaa myös, se että koulu kilpailu ja suoritusmentaliteetti on heille yleensä vieras. He saattavat myös kokea olonsa epämukavaksi usein lähes yksin valtaväestöön kuuluvien nuorten parissa. Valitettavan monet romanioppilaat suoriutuvat koulusta alle todellisten kykyjensä tai keskeyttävät koulunkäynnin ennen päästötodistuksen saamista.

Koulun tukitoimia

Ongelmatilanteiden ilmetessä on perinteisesti syytä etsitty joko oppilaasta tai hänen taustastaan. Toimenpiteiden kohteena on yleensä oppilas ja toimenpiteiden tavoitteena joko oppilaan tai hänen perheensä muuttaminen. Koulujen käyttämät tukitoimet ovat useimmiten niitä "aivan samoja kuin muillekin oppilaille". Eli oppimisvaikeuksissa käytetään tuki- ja erityisopetusta ja sopeutumisvaikeuksissa koulun yleisiä ongelmanratkaisukäytäntöjä kuten puhuttelua, muistutuksia, jälki-istuntoa ja tarpeen vaatiessa asioita käsitellään oppilastyöryhmässä. Kouluissa on myös viime aikoina käytetty jonkin verran erityisesti romanilapsille suunnattuja tukitoimia. Tällaisia ovat olleet oman kielen ja kulttuurin opetus, romaniväestöön kuuluvien koulunkäyntiavustajien käyttö sekä kodin ja koulun välisen yhteistyön tehostaminen.

Näiden erityisten tukitoimien tarkoituksena on vahvistaa romanilasten identiteettiä, tuoda tietoa kouluun romanikulttuurista ja kotiin koulun käytännöistä. Henkilökohtaiset kontaktit koulun edustajan ja kodin välillä parantavat kodin ja koulun yhteistyön mahdollisuuksia. Kynnys lähestyä toinen toistaan madaltuu, kun käytettävissä on kulttuuritulkki tai muu välittäjä, esimerkiksi koulunkäyntiavustaja. Myös koulun rajalliset resurssit ja tämän hetkinen työaikajärjestely asettavat omat rajansa opettajien mahdollisuuksille toimia aktiivisesti yhteistyössä kodin kanssa.


-> Luento 5. osa

 

 
 

Romano Missio

www.tammimedia.fi - Verkkosivuston toteutus TammiMedia - Kirjaudu