Etusivu > Romano Mission Historia

 
 



 

Romano Mission Historia

MUSTALAISLÄHETYKSEN SYNTY JA KEHITYS

Vuonna 1902 Anders Oskar Johnsson (vuodesta 1922 Oskari Jalkio) synt.19.05.1882 Pohjanmaan ruotsalaisseudulla, Teerijärvellä kiinnostui romanilähetystyöstä. Hän oli lähtöisin kristillisestä perheestä, jossa laulettiin paljon hengellisiä lauluja. Isä oli ammatiltaan kauppias.

Pienestä pitäen Oskari Jalkio oli haaveillut pääsevänsä pakanalähetystyöhön ulkomaille, mutta toive toteutuikin toisella tavalla kuin Jalkio oli ajatellut. Oskari Jalkio koki saaneensa Jumalalta kutsun romanilähetystyöhön kohdatessaan erään romanipojan ovellaan takkia pyytämässä tammikuun kylmänä pakkaspäivänä. Hän oli parhaillaan tutkimassa NMKY:n yhdistyksen toimintaa Kiinan ja Japanin lähetystyössä, kun ovesta astui sisään repaleinen ja vilusta värisevä poika. ”Antakaa, hyvä herra, minulle vanha takki. Minua paleltaa niin. Ensimmäinen Jalkion vaikutelma oli tyytymättömyys, että tämä poika kehtasi häiritä häntä ja käännytti pojan pois. Poika katsoi Jalkiota pelokkain silmin ja painui saman tien ovesta ulos. Tällöin Jalkio tunsi sydämessään piston, juoksi pojan perään ja antoi hänelle takin. Romanipojan tapaaminen säilyi hänen mielessään pitkään. Hän käsitti tämän tapauksen Jumalan kutsuksi romanilähetystyöhön. Tämän jälkeen hän ajoittain toi romanien asemaa esille.

1904 Oskari Jalkio suunnitteli Kiinaan lähtöä, mutta hän ei saanut ulkomaanpassia. näin hänelle selvisi, että hänen tehtävänsä oli jäädä kotimaahan ja romanit olivat hänen pakanamaailmansa.

Oskari Jalkio tutustui alkuun romaneihin kiertelemällä heidän kanssaan paikasta toiseen. Majapaikoissa hän sai tilaisuuden puhua heille Jumalan sanaa. Ensimmäinen romanikokous pidettiin Ilmajoella kauppias Hilma Kalan luona vuonna 1904. Jalkio perusti Mustalaislähetyksen 1906. Jalkio kuului Suomen Vapaakirkkoon ja myöhemmin siitä jakautuneeseen Evankelisiin ystäviin.

 

Mustalaislähetyksellä ei ollut aluksi varoja palkata vakituisia toimihenkilöitä ja niinpä lähetyksen organisointi jäi heikoksi. Mustalaislähetyksen johdosta vasta johtokunta, jonka sihteerinä Oskari Jalkio toimi. Jalkio vastasi lähetyksen toiminnasta.

Hengellinen työ kuului alusta alkaen oleellisena osana lähetyksen työhön. Romanilähetystyötä tehtiin vuosien 1906-1918 kuluessa eri puolilla Suomea. Tällöin Järjestettiin markkinakokouksia ja mustalaislähetyspäiviä. Maassamme kiersi palkattuja matkapuhujia, unohtamatta tietenkään Jalkiota, joka myös toimi kiertävänä romanityöntekijänä. Matkoillaan työntekijät tutustuivat perusteellisesti romanien elämään ja tapoihin.

Mustalaislähetyksen tekemä työ tuotti tuloksia. Romaneille järjestettyihin tilaisuuksiin tuli runsaasti väkeä. Oli syntynyt luottamus puolin ja toisin. Monet romanit halusivat saada elämänsä ulkonaisestikin järjestykseen ja hankkivat mm. mökin ja maapalstan itselleen. Romanit alkoivat itse tehdä ehdotuksia olojensa parantamiseksi.

Mustalaislähetys oli ottanut tehtäväkseen Suomen romanien pelastamisen hengellisestä ja taloudellisesta rappiotilasta. Tehtävä oli kahtalainen, hengellinen ja sosiaalinen. Mustalaislähetys korosti kuitenkin nimenvalinnassaan tehtävänsä hengellistä puolta. Toiminnan alusta lähtien oli tässä asiassa ristiriitaa. Toisten jäsenten mielestä lähetyksen toiminta oli liian hengellistä, pelkkää saarnaamista. Toisten mielestä toiminta oli liian maallista, kun pidettiin esillä romanien yhteiskunnallisen aseman parantamista. Monien jäsenten oli vaikea nähdä hengellisten ja sosiaalisten kysymysten yhteenkuuluvuus. Oskari Jalkion mielestä kristinuskon pohjalta tapahtuvalla työllä olisi parhaat edellytykset onnistua. Hänen mielestään romanilähetystyötä ei jaksettaisi tehdä ilman elävää uskoa.

 

Vuonna 1907 Mustalaislähetys osti talon Tampereelta, Tahmelasta. Talo toimi romanien majoitus-, opetus- ja avustuspaikkana. Talosta tuli ”Kodittomain koti”. Talo myytin kuitenkin jo v.1911,  sillä toiminta siellä oli joidenkin romanien käyttäytymisen vuoksi erittäin ongelmallista. Mustalaislähetyksen keskustoimisto siirrettiin tällöin Viipuriin.

 

Halkotarha ja työkoti

Vuonna 1912 romanilähetystyössä keskityttiin yksityisten henkilöiden auttamiseen suurten romanijoukkojen sijaan. Mustalaislähetys päätti perustaa oman yrityksen, halkotarhan Viipuriin. Siellä voisivat romanimiehet työskennellä hevosineen, ja perheille vuokrattaisiin asuntoja eri puolelta kaupunkia. Perheiden huomio pyrittäisiin haja-asutuksen avulla kiinnittämään kotiasioiden hoitoon ja lasten kasvatukseen. Lähetyksen toimihenkilöt kiersivät kodeissa auttamassa ongelmien ratkaisuissa ja vanhemmat velvoitettaisiin lähettämään lapsensa kouluihin. Naisia varten suunniteltiin työkodin perustamista.

Koska varat eivät keräyksistä huolimatta riittäneet halkotarhan perustamiseen, päätettiin silloin avata kokeiluluontoisena Viipurin työkoti. Työkodin yhteyteen järjestettiin osasto myös miehille. Naiset tekivät käsitöitä ja miehet mm. bambuhuonekaluja, riippumattoja ja leluja. Innostus työkodin kehittämiseen oli suurta.

Ongelmitta ei työkodissa selvitty. Työkodin oli mahdotonta korjata ja turvata hetkessä romanien taloudellinen tilanne Viipurissa. Kaikki romanit eivät tietenkään olleet kiinnostuneita työkodista ja sen toiminnasta. Monet romanit käännytettiin kerjuureissuillaan ovilta pois vedoten työkotiin. Tämä aiheutti tietenkin katkeruutta ja taas ongelmia.

Työkodin toiminta kesti kaikkiaan vähän toista vuotta. Kesällä 1914 poistuivat viimeisetkin työntekijät. Tämäkin yritys romanien auttamiseksi epäonnistui. Taloudellisten syiden lisäksi yrityksen kaatumiseen vaikuttivat liian suuret kuvitelmat onnistumisen suhteen.

 

Lastensuojelutyö

Sortavalassa avattiin maamme ensimmäinen lastenkoti romaniorpoja varten vuonna 1910. Ajatus orpokodista oli lähtenyt paikallisten romanityön ystävien keskuudessa aloitetusta romanikoulutoiminnasta. Lastenkotia kehitettiin vähitellen. Siellä pyrittiin antamaan lapsille monipuolinen kasvatus. Kouluiässä oleville järjestettiin mahdollisuus käydä koulua. Lastenkodilla oli perustamisestaan lähtien edessään suuria ongelmia. Taloudelliset vaikeudet olivat pahimpia. Vakituista henkilökuntaa oli vaikea saada.

Ongelmia aiheuttivat myös kuljeksivat romanit, jotka käyttäytymisellään saivat mm. järjestyshäiriöitä aikaan. Lastenkotia pidettiin yllä yksityisillä lahjoitus varoilla sekä Senaatilla, Sortavalan kaupunginvaltuustolta ja Sortavalan kaupungin Anniskelu Oy:ltä saadun tuen avulla. Lahjoituksia saatiin myös mm. luonnontuotteiden, vaatteiden ja huonekalujen muodossa. Lastenkodin hyväksi toimi myös paikallinen ompeluseura. Sortavalan lastenkoti toimi vuosina 1910-1918. Sen toiminta jouduttiin lopettamaan taloudellisten vaikeuksien vuoksi.

Lastenkotitoiminta on ollut kautta vuosien yksi Mustalaislähetyksen huomattavimmista työmuodoista. ”Laajimmillaan lastenkodissa on ollut yli sata yhteiskunnan huostaanottamaa ja kuntien sijoittamaa lasta, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet vaille kodin ja vanhempien antamaa turvaa”. Olosuhteet ovat muuttuneet aikaisempaa paremmiksi ja myös huostaanoton tarve on Suomessa vähentynyt. Esim. vuonna 1990 oli Mustalaislähetyksen lastenkodeissa, Kotimäessä, Päiväkummussa ja Perhekodissa yhteensä 39 lasta.

 

Koulutustoiminta

Myös romanien kouluttaminen oli Mustalaislähetyksen ohjelmassa alusta lukien. Mustalaislähetyksen toimesta kursseja pidettiin ensimmäisen maailmansodan loppuun mennessä neljä. Vuonna 1906 pidettiin kurssi Seinäjoella, v.1907 Virroilla, v.1908 Hiitolassa ja v.1916 Kuivaniemellä.

Kursseilla annettiin opetusta lukemisen lisäksi uskonnossa, ainekirjoituksessa, keskustelutaidossa, terveysopissa, maantiedossa, laulussa, laskennossa, suomenkielisessä ja kaunokirjallisuudessa. Näiden lisäksi opeteltiin maanviljelystöitä. Jalkion mielestä kurssien tarkoitus ei ollut lukemaa yms. oppiminen, vaan siellä tulisi myös opettaa romaneja toimimaan oman ja heimolaisten aseman parantamiseksi.

 

Koulunpito Viipurissa

Viipurissa toimi romanikoulu 1905-1908. Toiminta alkoi aluksi pyhäkouluna. Vuoden kuluttua toimintaa laajennettiin ja perustettiin päiväkoulu. Koulussa opetettiin uskonto, lukemista, kirjoittamista, laskentoa ja laulua. Romanilasten pidettiin koululla kokouksia. Koulun toiminta päättyi kuitenkin helmikuussa vuonna 1907.

Syksyllä 1907 Viipuriin perustettiin romanikoulu, joka toimi sekä lastentarhana että kouluna. Toiminta alkoi lastentarhaopettaja Jenny Fjällmannin johdolla. Koulu toimi toukokuuhun 1908 saakka. Toiminta ei päättynyt taloudellisiin syihin, vaan lähetys ei pystynyt enää hankimaan Viipuriin opettajaa.

 

Oma lehti

”Kiertolainen”, Mustalaislähetyksen julkaisema lehti, ilmestyi ensimmäisen kerran tammikuussa 1907. Tätä lehteä oli edeltänyt joulukuussa 1906 julkaistu joululehti, ”Maailman kiertäjä”. ”kiertolainen” teki tunnetuksi maassamme romanilähetystyötä ja samalla ylläpiti yhteyttä lähetyksen ystävien kesken. Lehdessä ei käsitelty pelkästään Suomen romanien elämää, vaan kiinnitettiin huomiota muualla eläviin romaneihin ja heidän keskuudessaan tehtävään lähetystyöhön. Tämä aiheutti ristiriitaa lukijoiden keskuudessa.

”Kiertolainen” puolusti romaneja, mutta se toi myös julki heidän rikkomuksiaan. Lehti pyrki todellisuuteen. Lehteä pyrittiin levittämään niin romanien kuin valtaväestön keskuuteen. Yksi lehden tehtävä oli ennakkoluulojen poistaminen valtaväestön ja romanien väliltä. Lehden välityksellä pyrittiin myös hankkimaan kannattajia Mustalaislähetykselle ja innostamaan ihmisiä romanilähetystyöhön.

”Kiertolaisen” levikki oli vuonna 1908 vähän toista tuhatta kappaletta. Lehteä pyrittiin kauppaamaan missä ikinä liikuttiin. Aluksi lehteä julkaistiin epäsäännöllisin väliajoin. Vuodesta 1912 lehteä painettiin neljä numero vuodessa.

”Kiertolainen” ilmestyi vuosina 1906-1947. Sama lehti ilmestyi eri nimillä myöhemmin; vuosina 1949-1951 ”Vaeltajakansana”, vuosina 1957-1970 Kotitiellä-lehtenä ja vuodesta 1971 Romano Boodos-nimisenä.

 

Ensimmäisen maailmansodan merkitys

Ensimmäinen maailman sota merkitsi taukoa Mustalaislähetyksen työlle. Vuonna 1920 ryhdyttiin työn uudelleen järjestelyyn. Yhdistys saatettiin aikaisempaa laajemmalle pohjalle. Johtokuntaan tuli myös evankelisluterilaisia. Vuonna 1921 rekisteröidyn Mustalaislähetyksen kotipaikaksi tuli Helsinki. Evankelioimis-, sosiaalinen, kasvatus- ja julkaisutyö kuuluivat edelleen lähetyksen ohjelmaan. 1930-luvun laman vuoksi lähetyksen toiminta jouduttiin keskeyttämään 1931-1938. Tällöin asioita hoiti kolmijäseninen hoitokunta. Pulakauden jälkeen toiminta jälleen elpyi. Oskari Jalkio johti lähetyksen työtä lukuunottamatta kymmenen vuoden keskeytystä (1929-1939) aina vuoteen 1947, jolloin lähetyksen hallituksen puheenjohtajaksi tuli kirkkoherra Heimer Virkkunen. Mustalaislähetys ry kirkollistui.

 

Toisen maailmansodan jälkeinen kausi

Toisen maailman sodan jälkeen Mustalaislähetys ry on tehnyt työtä samaan tapaan, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Varojen ja työntekijöiden niukkuus on ollut työn suurin vaikeus.

Lastenkotityö tuli toistamiseen ohjelmaan. Sipoon Martinkylästä ostettiin lastenkodiksi sopiva kiinteistö 1952. Toiminta siinä aloitettiin 1953. Veikko Piirainen oli lähetyksen ensimmäisenä vakinaisena toiminnanjohtajana 18 vuotta (1955-1973).

Kun hoitoon tarjottujen lasten määrä oli suuri, lähetys osti Hämeen läänin Koskelta entisen kirkkoherran pappilan 1956. Toiminta tässä Päiväkummun lastenkodissa aloitettiin 1958.

Kauniaisista ostettiin 1960 nuorisokodiksi sopiva kiinteistö. 18 romani nuorelle tarkoitettu aloitti toimintansa 1962. Valtimon Tiukula ostettiin lastenkotitarkoitusta varten 1963. Kauniaisten nuorisokoti lakkautettiin 1975 ja Tiukulan lastenkoti 1977.

Katajanokalta 1955 ostettiin keskustoimisto paikka, jossa se toimi aina vuoteen 1988 saakka. Tällöin keskustoimisto siirtyi Malmille.

 

Opintorahasto

Mustalaislähetyksen ohjelmaan kuului romaninuorten koulunkäynnin ja ammattikasvatuksen edistäminen. 1955 perustettiin nuorten opinrahasto, josta on myönnetty avustuksia eri oppilaitoksissa opiskeleville nuorille. 

 
 

Romano Missio

www.tammimedia.fi - Verkkosivuston toteutus TammiMedia - Kirjaudu