Romanien historia

Romanien varhainen historia

Romanien muinaisuus on osin vielä hämärän peitossa. Romanien alkuperää on tutkittu enimmäkseen romanikielen pohjalta. Kielen perusteella on voitu päätellä heidän kulkureittinsä, jonka varrelta he ovat sulauttaneet kieleensä lainasanoja maista, missä ovat viipyneet. Vasta 1700-luvulla kielentutkijat esittivät olettamuksen, että tällöin jo eri puolille Eurooppaa levittäytyneen romanikansan alkukoti olisi luoteis-Intiassa.

Eräiden arvelujen mukaan romanit olisivat joutuneet lähtemään noin vuoden 1000 paikkeilla Intiasta useina ajankohtina. Mahdollisesti maata koetellut nälänhätä, maahan tunkeutuneet valloittajat ja luonnonmullistukset pakottivat heidät liikkeelle. Romanit saattoivat myös lähteä myymään tuotteitaan muihin maihin vanhoja kauppareittejä pitkin länteen. Olivathan romanit tunnettuja aseseppiä ja Intian rauta oli kuuluisaa jo antiikin aikoina.

Tulo Eurooppaan

Romanien tulosta Eurooppaan on säilynyt historiallisesti luotettavia asiakirjoja. Ensimmäisiä mainintoja romaneista Euroopassa on löydetty Kreetalta erään Simon Simoniksen matkakertomuksesta vuodelta1311.

Euroopassa vallitsi 1300-luvulla feodaalijärjestelmä, mikä perustui tarkkaan säätyjakoon. Romanit eivät uusina maahantulijoina ”mahtuneet” sisälle läänityslaitokseen perustuvaa säätyhierarkiaan, vaan jäivät yhteiskuntaluokkien ulkopuolelle. He törmäsivät suuriin ongelmiin. Romanit poikkesivat ulkonäöltään, tapakulttuuriltaan ja kieleltään pääväestöstä niin paljon, että heitä alettiin vainota vääräuskoisina kerettiläisinä. Maasta karkottamiset olivat jatkuvia tapahtumia. Esimerkiksi Saksassa kuka tahansa sai tappaa romanin. Espanjassa heitä odottivat polttoroviot ja mestaus. Maissa, joissa heidät hyväksyttiin, heidät sulautettiin väkipakolla muuhun väestöön. 

Osaltaan myös sekavat taloudelliset ja poliittiset olot pakottivat romanit siirtymään paikasta toiseen harjoittamaan elinkeinojaan. He olivat jo tällöin seppiä, kädestä ennustajia, hevoskauppiaita ja eläinten näyttäjiä.

Tuorein romaneja koskettanut vainojen kausi oli 2. maailmansodan aikana. Romaneja tuhoutui Hitlerin kaasukammioissa ja keskitysleireillä tutkijoiden arvioiden mukaan 600 000 – 2 miljoonaan. Keskitysleireillä tuhottiin monien maiden romaniväestö kokonaan. esim. Hollannin, Luxemburgin, Eestin ja Liettuan. 

On ihmeteltävää, että vainoista ja vaikeuksista huolimatta romanit ovat pystyneet säilyttämään kulttuurinsa erityispiirteet hämmästyttävän hyvin.

Romanit Suomessa

Ensimmäiset kirjalliset maininnat romanien saapumisesta Suomeen ovat 1500-luvulta, jolloin Suomi kuului Ruotsin kuningaskuntaan. Romanien oletetaan saapuneen Suomeen pääasiallisesti Ruotsin kautta. Ruotsi-Suomen hallitusvalta suhtautui romaneihin kielteisesti. Romaneilta evättiin kirkolliset toimitukset, lapsia ei kastettu, avioliittoon ei vihitty, vainajia ei saanut haudata siunattuun maahan, jopa sairaanhoito kiellettiin. Suomen muuttuessa vuonna 1809 Venäjän keisarikunnan suurruhtinaskunnaksi tavoitteeksi tuli romanien sulauttaminen ja valvominen. Vasta viime vuosisadalla romanien elinolojen kohentamiseen alettiin vähitellen kiinnittää huomiota. 

Suomalainen yhteiskunnan elinkeinoelämän murros alkoi 1900-luvun puolivälin jälkeen. Entiset elinkeinot eivät enää elättäneet maaseudulla. Teollistumisen myötä muuttoliike maalta kaupunkeihin alkoi. Yhteiskunnan muutos heijastui myös romaniväestöön ja suuri osa heistä muutti maaseudulta kaupunkeihin. Viime parinkymmenen vuoden aikana romanien aineellinen hyvinvointi on parantunut, mutta yhä eletään voimakasta murrosvaihetta.