Yhdistyksen historiaa

Sosiaalinen työ

Vuoden 1900 mustalaiskomitean mietintö antaa tarkan kuvan vuosisadan vaihteen romanien sosiaalisesta asemasta. Suurin osa romaneista oli vailla vakinaista työpaikkaa ja vain harvoilla oli oma asunto. Yli puolet romaneista olivat kirjoitus- ja lukutaidottomia. Elämäntapa oli kiertävää. Heitä halveksittiin eikä valtaväestö tahtonut avata heille oviaan. Romanit elivät täysin normaalin yhteiskuntaelämän ulkopuolella. Monien perheiden elämä oli hyvin puuttellista. Rahaa ei ollut käytössä ja ruoasta oli jatkuvaa pulaa. Talvisin kärsittiin kylmyydestä ilman kodin tuomaa lämpöä ja turvaa. Elämä oli jatkuvaa kiertelemistä markkinoilta toisille.
Aikuiset jollain tavoin kestivät tällaista elämää, mutta lasten asema oli huonompi. Epäkohtia oli niin paljon, ettei tiedetty mitä asioiden korjaamiseksi voitaisiin tehdä.

Kodittomain koti
Mustalaislähetyksen työntekijät oppivat pian, että majapaikan hankkiminen romaneille ei ollut helppoa eikä lähetyksellä ollut omia tiloja, joihin romaneita olisi voitu sijoittaa. Omia tiloja kaivattiin myös Mustalaislähetyksen keskustoimistoa ja Kiertolais -lehden toimitusta varten. Tilaisuuden tullen, vuonna 1907, Mustalaislähetys osti talon Tampereen Tahmelasta. Talon vastasi moneen tarpeeseen. Sinne voitaisiin asuttaa kulkevia romaneita.
Talossa kävikin romaneita ympäri Suomen eikä vieraista ollut pulaa. Kodin kautta välitettiin romanien postia ja Jalkio vieraita pääsemään henki- ja kirkonkirjoille kotiseuduillaan. Iltaisin vietettiin hartaushetkiä. Talo toimi romanien majoitus-, opetus- ja avustuspaikkana. Vaikka työ oli tärkeää ja Kodittomain koti tärkeä, ei ongelmilta silti vältytty. Riesana oli etenkin markkinoiden aikaan runsas alkoholin käyttö. Romanien majoittaminen Kodittomain kotiin osoittautui monin tavoin vaikeaksi, joten talo myytiin 1911. Mustalaislähetyksen keskustoimisto siirrettiin tällöin Viipuriin.

Halkotarhayritys ja työkoti

Vuonna 1912 romanilähetystyössä keskityttiin suurten romanijoukkojen sijaan yksityisten henkilöiden auttamiseen. Kun työnantajat olivat usein haluttomia palkkaamaan romaneita, päätti Mustalaislähetys oman yrityksen Viipuriin. Lähetys aikoi perustaa halkotarhan, jossa romanimiehet voisivat työskennellä hevosineen. Halkotarhassa työskentelevien perheille vuokrattaisiin asuntoja eri puolilta kaupunkia. Lähetyksen toimihenkilöt kiertäisivät kodeissa auttamassa ja lapset pääsisivät kouluun. Naisia varten suunniteltiin työkodin perustamista.
Varat eivät kuitenkaan keräyksistä huolimatta riittäneet halkotarhan perustamiseen. Kerättyjen varojen turvin avattiin kokeiluluonteisena Viipurin työkoti. Työkodin yhteyteen järjestettiin osasto myös miehille. Naiset tekivät käsitöitä ja miehet huonekaluja, riippumattoja ja leluja.
Ongelmitta ei työkodissakaan selvitty. Työkodin oli mahdotonta korjata ja turvata hetkessä romanien taloudellinen tilanne Viipurissa. Kaikki romanit eivät tietenkään olleet kiinnostuneita työkodista ja sen toiminnasta. Monet romanit käännytettiin kerjuureissuillaan pois ovilta vedoten työkotiin. Tämä aiheutti tietenkin katkeruutta ja taas ongelmia.
Tämäkin yritys romanien auttamiseksi epäonnistui. Taloudellisten syiden lisäksi yrityksen kaatumiseen vaikuttivat liian suuret kuvitelmat onnistumisen suhteen.

Sortavalan lastenkoti

Sortavalassa avattiin maamme ensimmäinen lastenkoti romaniorpoja varten vuonna 1910. Ajatus orpokodista oli lähtenyt paikallisten romanityön ystävien keskuudessa aloitetusta romanikoulutoiminnasta. Lastenkotia kehitettiin vähitellen. Siellä pyrittiin antamaan lapsille monipuolinen kasvatus. Kouluiässä oleville järjestettiin mahdollisuus käydä koulua. Lastenkodilla oli perustamisestaan lähtien edessään suuria ongelmia. Taloudelliset vaikeudet olivat pahimpia ja vakituista henkilökuntaa oli vaikea saada. Sortavalan lastenkoti toimi vuosina 1910-1918. Sen toiminta jouduttiin lopettamaan taloudellisten vaikeuksien vuoksi.
Lastenkotitoiminta on ollut kautta vuosien yksi Mustalaislähetyksen huomattavimmista työmuodoista.

Koulutus- ja kurssitoiminta

Romanien yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi Mustalaislähetys piti koulutusta tärkeänä ja koulukysymys oli lähetyksessä esillä jatkuvasti.

Mustalaislähetyksen toimesta kursseja pidettiin ensimmäisen maailmansodan loppuun mennessä neljä. Kursseilla opiskeltiin kouluaineiden lisäksi maanviljelyä.
Viipurissa, jossa oli jonkin verran paikallaan asuvaa romaniväestöä, toimi romanikoulu vuodesta 1905. Toiminta alkoi ensin pyhäkouluna, mutta toimintaa laajennettiin ja perustettiin päiväkoulu. Koulu toimi toukokuuhun 1908 saakka. Tällä kertaa toiminta ei päättynyt taloudellisten syiden vuoksi, vaan lähetys ei pystynyt enää hankimaan Viipuriin opettajaa.

Oma lehti
Mustalaislähetyksellä oli vuodesta 1907 oma lehti, Kiertolainen. Kiertolaisella tavoiteltiin ennakkoluulojen hälventämistä romanien ja valtaväestön väliltä. Lehti oli tarkoitettu sekä romaneille että valtaväestölle. Mustalaislähetys toivoi saavuttavansa Kiertolaisen avulla uusia kannattajia työlleen.
Kiertolaisessa oli informatiivisia kuvauksia romaneista ja heidän elämästään Suomessa ja ulkomailla sekä kaunokirjallisia kertomuksia ja runoja. Keskeistä oli luonnollisesti myös Mustalaislähetyksen työstä ja työn tavoitteista tiedottaminen.
Kiertolainen -lehti on ilmestynyt eri nimisinä vuodesta 1907 lähtien liki koko ajan. Nykyisen nimensä Romano Boodos lehti sai vuonna 1971.