Ohjausryhmäjäsenten mietteitä hankkeesta
Uutiskirjeessä julkaisemme Elämää sukupolvien takaa -hankkeen ohjausryhmäjäsenten mietteitä hankkeesta. Ensimmäisenä äänessä arkistotutkija, dosentti Risto Blomster Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta.
Mitä yhtymäkohtia näet hankkeen tavoitteessa ja omassa työssäsi?
Romano Mission arkistohankkeella on paljonkin yhtymäkohtia työhöni Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistossa. Olen ollut aiemmin mukana SKS:n edustajana hankkeessa, jossa on arkistoitu romanien kulttuuriperintöä Suomessa. Kymmenisen vuotta sitten Romaniasiain neuvottelukunta ja SKS toteuttivat Opetusministeriön rahoituksella Suomen romanien historia -tutkimushankkeen. Hankkeen aikana meidän tutkijoiden eräs huomio oli se, että suomalaisissa julkisissa arkistoissa ja museoissa oli sangen niukasti romaniväestön tuottamaa ja heidän toiminnastaan kertovaa aineistoa yhdistys- ja henkilöarkistoina. Äänitettyä kansanperinnettä ja muistitietoa sen sijaan oli alettu tallentaa romanitoimijoiden kanssa kansainvälisestikin vertailtaessa varsin varhain jo 1960-luvulla.
Tästä syystä toteutimme yhdessä Romaniasian neuvottelukunnan ja Kansallisarkiston kanssa vuosina 2016-2018 hankkeen Romanien kulttuuriperintö: arkistointi, arvostus ja tutkimus. Hankkeen tuloksena SKS:n arkistoon ja Kansallisarkistoon saatiin talteen useita henkilö- ja yhdistysarkistoja, jotka kertovat erityisesti 1960-1970-luvun ajoista ja romaniaktivismista. Samalla kokosimme yhteen tietoja arkistomme romanien kulttuuriperinnön aineistoista omaksi Suomen romanien arkisto -kokoelmakseen. Tämä kokoelmaluettelo on nähtäville SKS:n nettisivuilla.
Mikä merkitys hankkeella on romaniyhteisölle?
Näkisin hankkeen merkityksen syntyvän sekä tiedon turvaamisesta että aineistojen käytön mahdollistamisesta lakien ja asetusten mukaisesti. Romano Mission, eli aikaisemmalta nimeltään Mustalaislähetyksen, perustamisesta on kulunut jo pitkä tovi, reilusti yli sata vuotta. Sinä aikana järjestössä tehty työ on koskettanut jollain tavalla varmaankin kaikkia romanisukuja. Siksi tämän aineiston säilymisen turvaaminen on erityisen tärkeää.
Mitä hyötyä aineiston järjestämisellä ja luovuttamisella on tulevaisuudessa?
Hyötynä on esimerkiksi aineistojen säilymisen turvaaminen ja valvotun käytön järjestäminen. Tulevaisuudessa nämä nyt hankkeen aikana järjestettävät aineistot säilytetään arkistolaitoksen standardien ja ohjeiden mukaisesti. Täytyy olla oikea lämpötila ja kosteusolosuhde. Sähkö- ja vesijohdot eivät saa kulkea arkistotilassa, sillä siinä olisi omat riskinsä. Täytyy olla oikeanlaiset palosammutusjärjestelmät, evakuointisuunnitelmat ja niin edelleen. On monia säilytykseen liittyviä yksityiskohtia, joista omissa toimitiloissa arkistojaan säilyttävät voivat vain haaveilla.
Kansallisarkiston kaltainen toimija on paras mahdollinen sijoituspaikka Romano Mission arkistolle myös tietosuojakysymysten valossa. Kansallisarkistolla on paras mahdollinen tieto ja taito lakipykälien kanssa toimimiseen, sillä se on vastuussa valtakunnallisesti toimivien isojen yhdistysten arkistojen säilyttämisestä ja aineistojen käytön valvonnasta niin, että kaikki menee sovitusti.
Kun aineisto on luovutettu Kansallisarkistoon, on sen käytön valvonta normatiivista ja säänneltyä. Siihen liittyy monia seikkoja: aineiston luovuttajan asettamia käyttörajoituksia, arkiston käyttösääntöjä, arkistolaki sekä muun muassa tietosuoja- ja tekijänoikeuslaki. On siis monenlaisia seikkoja, jotka käytössä on otettava huomioon. Käyttö on myös aina luvanvaraista, jos siihen liittyy rajoituksia. Arkistoissa aineistojen käytettävyyden pohtiminen on arkipäivää, sitä tehdään koko ajan.
Miksi aineiston luovuttaminen tutkimuskäyttöön on tärkeää?
Tutkimuskäyttöön luovuttaminen takaa sen, että tulevaisuudessa tehtävässä tutkimuksessa on käytettävissä myös romanien tuottamaa aineistoa omasta historiastaan. Näin taataan tutkimuksen tasapuolisuus ja avoimuus.
Tutkimuskäytössä aineistoa kohdellaan lisäksi eettisesti säännellyllä tavalla. Suomessa kaikilla tieteenaloilla tutkijaa ohjaavat seuraavat yleiset eettiset periaatteet:
a) Tutkija kunnioittaa tutkittavien henkilöiden ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta. Perustuslain (1999/731, 6–23 §) mukaiset oikeudet kuuluvat kaikille. Niitä ovat esimerkiksi oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, liikkumisvapaus, uskonnonvapaus, sananvapaus, omaisuuden suoja ja oikeus yksityisyyteen.
b) Tutkija kunnioittaa aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä sekä luonnon monimuotoisuutta. Perustuslain 17 § mukaisesti saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.
c) Tutkija toteuttaa tutkimuksensa siten, että tutkimuksesta ei aiheudu tutkittavina oleville ihmisille, yhteisöille tai muille tutkimuskohteille merkittäviä riskejä, vahinkoja tai haittoja.
Miksi ja miten hankkeen toiminnan lopputuloksesta tulisi mielestäsi tiedottaa?
Tiedottamisen olisi hyvä olla monisuuntaista ja harkittua. Kansallisarkistolta voisi kysyä halukkuutta järjestää näyttely omissa tiloissaan (vitriininäyttely). Muutamille paikkakunnille suunnattava kiertävä näyttely erikseen, joka käytäisiin avaamassa ko. paikkakunnalla. Mikä olisi luonteva paikka (kirjasto, paikallismuseo)? Ehkä jokin, joka kannustaisi paikalliseen yhteistyöhön museo/arkistotoimijoiden kanssa.
Vastaajana
Arkistotutkija, dosentti Risto Blomster
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
