Yhdistyksen historia

Oskari Jalkio

(s.19.05.1882  k.13.04.1952)

Romano Mission historiasta ja Mustalaislähetyksen synnystä ei voida puhua ilman, etteikö Oskari Jalkiota huomioisi erityisesti. Jalkion työpanos oli suuri ja merkittävä.

Oskari Jalkio oli työn alulle laittaja. Hän jatkoi työtä elämäntyönään.

Oskari Jalkio oli kristillisen perheen lapsi, joka oli aina haaveillut pakanalähetystyöstä ulkomailla. Eräänä kylmänä tammikuisena pakkaspäivänä Jalkio oli tutkimassa Kiinan ja Japanin lähetystyötä, kun ovesta astui sisään repaleinen ja vilusta värisevä poika. ”Antakaa, hyvä herra, minulle vanha takki. Minua paleltaa niin.” Jalkio harmistui keskeytyksestä ja lähetti pojan matkoihinsa. Poika katsoi Jalkiota pelokkain silmin ja painui ovesta ulos. Jalkio tunsi piston sydämessään, juoksi pojan perään ja antoi hänelle takin. Romanipojan kohtaaminen säilyi hänen mielessään pitkään. Jalkio koki tapauksen Jumalan kutsuksi romanilähetystyöhön.

Jalkio koetti tämän jälkeen ottaa esille romanilähetystyötä eri yhteyksissä, mutta ehdotukset romanityöstä eivät saaneet vastakaikua. Hän päätti jättää asian sikseen. Jalkio alkoi jälleen suunnitella Kiinaan lähtöä, mutta hänelle ei myönnetty passia. Tällöin hänelle selvisi, että hänen tehtävänsä oli jäädä kotimaahan ja romanit olivat hänen pakanamaailmansa. Jalkio ryhtyi romanilähetystyöhön. Hän perusti Mustalaislähetyksen vuonna 1906.

Helmi Jalkio

Oskari Jalkion Vaimo, Helmi Jalkio oli vahvasti mukana jakamassa puolisonsa työpanosta sekä huolta romaniväestöstä. Helmi Jalkio oli mukana kaikessa Mustalaislähetyksen työssä. Hän solmi henkilökohtaisia yhteyksiä romaneihin. Helmi toimi Kodittomain kodin emäntänä ja tarjosi monin tavoin apua ja hoivaa romanivieraille. Helmi antoi suuren panoksen myös Kiertolais -lehdelle. Hän oli taitava kirjoittaja ja runoilija. Myös Kiertolaisen kuvitus oli Helmi Jalkion käsialaa. Maailmansodan alkaessa tapahtunut Mustalaislähetyksen toiminnan keskeytyminen sekä perhesuhteiden muutokset vähensivät hänen osuuttaan Mustalaislähetyksen työssä. Maailmansodan jälkeen Jalkiot eivät enää jatkaneet työtä täysipainiosesti. Vuonna 1929 he lähtivät siirtolaisiksi ja lähetyssaarnaajiksi Dominikaaniseen tasavaltaan.

Jalkioitten tekemä työ on esimerkillinen osoitus lähimmäisen rakkaudesta. Oskari Jalkio oli ensimmäinen henkilö Suomessa, joka alkoi määrätietoisesti tekemään työtä romaniväestön hyväksi. 

Lähde: Armas Viita, Mustalaisväestön hyväksi