Yhteisellä matkalla – ajatuksia palveluohjaajan työstä Naisten kulmalla
Yhteisellä matkalla – ajatuksia palveluohjaajan työstä Naisten Kulmalla
Aloitin osa-aikaisen palveluohjaajan työn Oulun Naisten Kulmalla helmikuussa 2025. Työ ei tullut minulle täysin uutena, sillä edellisvuoden keväällä suoritin ensimmäisen työharjoitteluni juuri täällä, osana sosionomi-diakoniatyön opintojani.
Tällä hetkellä teen työtäni 60 % työajalla, mikä mahdollistaa sujuvan yhdistämisen opiskelun kanssa. Viikkooni mahtuu kolme työpäivää Naisten Kulmalla, säännöllisesti olen myös työparini Senja Valentinin mukana Oulun tai Kestilän vankilassa. Siellä tapaamme naisia sekä yksilö- että ryhmätoimintojen merkeissä.
Naisten Kulman arki rakentuu viikoittaisesta rungosta, jossa keskeistä on naisten tukeminen elämänhallinnassa ja hyvinvoinnissa. Kotitalouspäivinä suunnittelemme yhdessä ruokalistoja, käymme kaupassa ja valmistamme ruokaa. Puhtaanapitopäivinä siivoamme yhteiset tilat. Kädentaitoja harjoittelemme muun muassa korjausompelun ja röijyjen kaavoittamisen kautta. Voimavaratyöskentelyissä hyödynnämme sosiaalialan erilaisia menetelmiä, mukaan lukien RRT-palveluiden oma Voiva-materiaali. Lisäksi tutustumme välillä erilaisiin yhdistyksiin ja järjestöihin.
Työhön kuuluu myös yksilötapaamisia ja jalkautumista – kuljemme rinnalla arjessa ja autamme naisia löytämään tarvitsemiaan palveluja. Moni tarvitsee tukea esimerkiksi asumisen, opintojen, työllistymisen, perheasioiden tai vapautumisen valmistelun kanssa. Teemme tiivistä yhteistyötä viranomaisten kanssa ja olemme mukana palavereissa, kun siihen on tarvetta. Työote on kokonaisvaltainen ja systeeminen: pyrimme näkemään koko ihmisen, ei vain yhtä osa-aluetta hänen elämästään.
Vaikka pääpaino työssä on rikoksettomaan elämään kuntoutumisessa, kaikilla toimintaan osallistuvilla ei ole rikostaustaa – osalla haasteet nousevat lähiverkostossa ilmenevän rikoskäyttäymisen vuoksi. Näin ollen tukemme suuntautuu monenlaisiin elämäntilanteisiin.
Koen tämän työn erittäin merkitykselliseksi. Olen kiitollinen siitä, että saan kulkea näiden naisten rinnalla hetken matkaa. Ensimmäisillä vankilavierailuilla muistan ajatelleeni: ”Pöydän toisella puolella voisin istua minä itse. Yksi väärä valinta, ja toinen perään.” Sydämeni palaa naiserityistyölle. Toivon, että jokainen kohtaamani nainen näkisi sen valtavan arvon, joka hänessä on – sen, mitä elämä ehkä on yrittänyt sumentaa tai viedä pois. Tahdon olla palauttamassa arvon ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta, kaiken muun konkreettisen tuen ohella.
Romano Missiossa panostetaan ja tuetaan kouluttautumista
Opintojen ja työn yhdistäminen on ollut palkitsevaa. Opinnoista saatu teoria syventää ymmärrystäni työssä, ja vastaavasti työelämän kokemus rikastuttaa opiskelua. Teen parhaillaan opinnäytetyötä työparini kanssa, ja aiheemme liittyy suoraan Naisten Kulman toimintaan. On hienoa, että Romano Missiossa opiskeluun suhtaudutaan kannustavasti ja opiskelijaystävällisesti – tiimissämme on muitakin opiskelijoita, ja vertaistuki on korvaamatonta.
Koen tiimimme erittäin ammattitaitoiseksi ja arvostan sitä syvästi. Meillä vallitsee korkea keskinäinen kunnioitus ja luotettavuus. Saan oppia kokeneilta kollegoilta ja kysyä tarvittaessa myös niitä “keltanokkakysymyksiä”. Tiedän, että kasvan tämän työn ja yhteisön myötä ammatillisesti, mutta myös ihmisenä.
Lämmin kiitos tästä mahdollisuudesta kuulua joukkoon. Tällaisessa työssä sydän pysyy lämpimänä, vaikka syksy viileneekin.
Mukavaa ja merkityksellistä syksyä kaikille!
Kuva: Vankimessut 5/25 Oulun vankila. Kuvaaja: Lotta Mikkanen/Rise
