Marika jousala: Kun oppiminen tuntuu ylämäeltä – rehellistä puhetta osaamisen kehittämisestä päiväkummussa
Aloitin työt Päiväkummussa toukokuussa 2025. Tullessani toin mukanani paitsi uusia tuulia, myös perustavanlaatuisen muutoksen: työyhteisöömme tuli uusi tapa johtaa osaamista ja sen myötä selkeä vaade oman osaamisen jatkuvaan päivittämiseen.
Tämä muutos aiheutti murroksen. Moni meistä on rakentanut ammatti-identiteettiään vuosia sen varaan, että olemme niitä, jotka hoitavat homman ja joilla on vastaukset. Kun perinteinen tapa tehdä työtä haastettiin ja tilalle tuli vaatimus uuden omaksumisesta, moni – ellei jopa jokainen meistä – tunsi seisovansa tyhjän päällä.
Oppiminen ei ole aina ”mahtava mahdollisuus”
Puhumme usein osaamisen kehittämisestä innostavana mahdollisuutena ja uusina työkaluina. Mutta arjessa se toinen puoli on raadollisempi. Kun päälle painaa vaade päivittää osaamista, se tuntuu monesti raskaalta kiipeämiseltä jyrkkään ylämäkeen – varsinkin kun reppu on jo valmiiksi täynnä suorittamattomia tehtäviä, jotka tulisi myös saada valmiiksi.
Uuden äärellä olemme väistämättä epämukavuusalueella. Se on se vaihe, jossa huijarisyndrooma koputtaa olkapäälle ja kuiskaa: ”Et sä oikeasti osaa tätä etkä opi. Kohta kaikki huomaavat.”
On tärkeää muistaa: tunne siitä, ettei osaa, ei ole merkki epäonnistumisesta. Se on merkki siitä, että olet juuri nyt kasvamassa kohti uutta. On täysin inhimillistä pelätä epäonnistumista ja kokea tuskaa, kun vaatimustaso nousee ja vanhat rutiinit eivät enää riitä.
Miten selviämme tästä ylämäestä?
Päiväkummussa emme jätä ketään yksin vuoren rinteelle – vaade osaamisen kasvattamiseen on yhteinen matka. Selviytymiskeinomme ovat:
Psykologinen turvallisuus: Meillä on lupa olla keskeneräisiä. Meillä saa kysyä ”tyhmiä” kysymyksiä tai myöntää olevansa aivan pihalla. Se on ainoa tapa vastata uusiin vaatimuksiin.
Itsemyötätunto piiskan sijaan: Ylämäki on aina raskaampi, jos oppija piiskaa itseään matkalla. Hyväksymme, että osaamisen kehittyminen on joskus hidasta ja turhauttavaa.
Pienten voittojen juhlistaminen: Juhlimme pieniä osaamisen kehittymisen askeleita – vaikka se olisi vain yhteinen kahvihetki kollegan kanssa, jossa jaetaan päivän oppi.
Usko yhteiseen matkaan
Osaamisen kehittyminen ei ole suora viiva alhaalta huipulle. Se on siksakkia, takapakkeja ja välillä turhauttavaa paikallaan polkemista. On ihan okei tuntea tuskaa uuden äärellä, sillä olemme suorittamassa vaikeinta mahdollista työtä – päivittämässä itseämme ja toisiamme tulevaisuutta varten.
Vaikka nousu on välillä jyrkkä, haluan sanoa yhden asian: minä uskon meihin. Minä uskon meidän kykyymme oppia, muuttua ja kehittyä yhdeksi parhaista työyhteisöistä ja osaajista alallamme. Meillä on kaikki potentiaali päästä huipulle, kunhan teemme matkaa yhdessä, toisiamme tukien.
