Matka lastenkodin johtajana – elämänmittainen oppimiskokemus
Kirjoitin viime syksynä ammatinvalinnastani, opinnoistani ja työhistoriastani. Päätin tuolloin blogini siihen, kuinka kaikkien muutosten keskellä luotan johdatukseen niin omassa elämässäni kuin työssäni. Nyt tuosta kirjoituksesta on kulunut reilu puoli vuotta, ja huomaan yhä vahvemmin yhden asian: jos jokin on varmaa, niin se on muutos.
Muutoksella on aina kaksi puolta. Uskallan kuitenkin väittää, että kaikki muutokset eivät ole välttämättömiä – eivätkä edes tarpeellisia. On asioita, joita ei kannata muuttaa ainakaan hätiköiden. Toisaalta on paljon sellaista, mikä vaatii muutosta, joskus jopa nopealla aikataululla.
Vanha sanonta ”jos mitään ei muuta, mikään ei muutu” on hyvä muistutus erityisesti silloin, kun oma pää alkaa täyttyä valituksesta ja turhautumisesta. On helppoa kritisoida muiden tekemisiä ja tehdä nopeita johtopäätöksiä ulkopuolelta, mutta usein paras lähtökohta muutokselle löytyy itsestä. Olen huomannut, että suurimmat ja merkityksellisimmät muutokset tapahtuvat oman ajattelun ja suhtautumisen tasolla.
”On ollut etuoikeus saada luoda turvaa turvattomuuden keskelle ja nähdä, miten lapsen kanssa syntynyt luottamuksellinen suhde voi kantaa häntä elämän vaikeina hetkinä.”
Nämä ajatukset ovat olleet läsnä erityisesti viime kuukausina. Suoritin samaan aikaan työni ohessa NLP-opintoja, kun työpaikallamme käytiin muutosneuvotteluja. Moni asia tuntui turhalta – ja turhauttaa edelleen. Ideat ja viestit vaikuttavat välillä poukkoilevan ilman selvää suuntaa, ja se luo epävarmuutta työyhteisössä.
Tällaisessa tilanteessa olisi helppoa kritisoida ja heittäytyä pelkästään ulkopuolisen muutoksen uhriksi. Olen kuitenkin huomannut, että suurimmat ja merkityksellisimmät muutokset tapahtuvat ensin omassa ajattelussa. NLP-opinnot antoivat minulle välineitä käsitellä muutosta eri näkökulmista ja löytää keinoja, joilla voin vaikuttaa sekä omaan suhtautumiseeni että ympäristööni.
Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta kaikkea energiaa ei myöskään kannata käyttää vastusteluun. Joskus muutos tuntuu sekavalta ja turhauttavalta, mutta lopulta tärkeintä on se, miten itse siihen suhtaudun. ”Viisas valitsee taistelunsa” – joskus on tärkeää seistä vahvasti oman näkemyksensä takana ja joskus viisautta on päästää irti.
15 vuotta lastenkodin johtajana
1.1.2025 tuli kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun aloitin työni Päiväkummun lastenkodin johtajana. Nämä vuodet ovat opettaneet minulle, että työni on merkinnyt minulle enemmän kuin vain työpaikkaa ja ammattia – se on ollut minulle eräänlainen elämäntapa. Katsoessani taaksepäin näen edessäni vuosien varrella kohtaamani lapset, heidän tarinansa ja kehityksensä. Olen saanut olla mukana heidän matkallaan, nähdä heidän kasvavan ja kehittyvän. Jokainen lapsi on jättänyt jälkensä, jokainen tarina on ollut ainutlaatuinen.
Tämä työ on tuonut mukanaan niin haasteita kuin ilon hetkiä, surua ja onnistumisia. Jokainen päivä on ollut merkityksellinen, ja olen ollut tähän tehtävään syvästi sitoutunut.
Lastenkodin arki ei aina ole helppoa – sen ymmärtää varmasti jokainen, joka on ollut mukana lastensuojelutyössä. Mutta kaikesta huolimatta, ja juuri siksi, se on ollut valtavan palkitsevaa. On ollut etuoikeus saada luoda turvaa turvattomuuden keskelle ja nähdä, miten lapsen kanssa syntynyt luottamuksellinen suhde voi kantaa häntä elämän vaikeina hetkinä.
Nämä vuodet ovat muovanneet myös minua ihmisenä – opettaneet kärsivällisyyttä, keskeneräisyyden sietokykyä, empatiaa ja ennen kaikkea läsnä olemisen taitoa niissä pienissä kohtaamisen hetkissä.
Olen kiitollinen jokaisesta vuodesta, kokemuksesta ja ennen kaikkea ihmisistä, joiden kanssa olen saanut työskennellä. Muutosneuvotteluiden jälkeenkin matka jatkuu – ja suunta löytyy askel kerrallaan.
Aurinkoista kevättä kaikille!
Hanna Pekonen
Päiväkummun lastenkodin johtaja
