Nuorissa on tulevaisuus – mutta kuka välittää?
Olen työskennellyt useita vuosia Romano Mission palveluksessa, aluksi perhetyössä. Jo silloin kohtasin paljon nuoria ja heidän haasteitaan, jotka liittyvät usein koulunkäyntiin. Monille nuorille koulunkäynti alkaa syystä tai toisesta tuntua raskaalta ja jopa mahdottomalta. Keskusteluissa heidän kanssaan olen huomannut, että vaikka he ymmärtävät koulunkäynnin merkityksen tulevaisuutensa kannalta, he eivät silti pysty menemään kouluun.
Kun sanat jäävät mieleen
Eräällä kerralla pohdimme tätä ongelmaa koulun rehtorin ja kuraattorin kanssa. Olin keskustellut etukäteen oppilaiden kanssa ja kysynyt, mitä terveisiä he haluaisivat välittää tapaamiseen. Eräs nuori sanoi sanat, jotka jäivät mieleeni: ”Ei mitään, kun he eivät välitä.”
Nämä sanat pysäyttivät minut. Voisiko todella olla niin, että nuorten kanssa työskentelevät eivät välitä? Vai kokevatko nuoret asian näin? Tämä ajatus jäi painamaan mieltäni.
Luottamuksen rakentamisen vaikeus
Tuo tapaaminen opetti minulle paljon. Toivoin, että koulu ei keskittyisi vain oppilaidensa oppimistuloksiin, vaan välittäisi myös heidän turvallisuudestaan ja hyvinvoinnistaan. Toivoin, että kiusaamistilanteisiin puututtaisiin ajoissa. Mutta miten voimme odottaa nuorilta luottamusta ja sitoutumista, jos he eivät koe voivansa luottaa aikuisiin?
Olen edelleen sitä mieltä, että nuorissa on tulevaisuus. He tarvitsevat aikuisia, joihin voivat luottaa – ei vain sanoissa, vaan myös teoissa. Luottamus ei synny siitä, että annamme periksi kaikessa, mitä nuori haluaa. Terveet rajat ovat osoitus rakkaudesta ja huolenpidosta. Näin syntyy todellinen yhteys.
Miten voimme odottaa nuorilta luottamusta ja sitoutumista, jos he eivät koe voivansa luottaa aikuisiin?
Kentän karu todellisuus
Valitettavasti kentällä näkyy myös niitä nuoria, joilta puuttuu elämästä luotettava aikuinen. Rajattomuus näkyy ja tuntuu heidän elämässään, ja heidän tilanteensa on usein surullista katsottavaa. Päihteet ja rikollisuus vievät heistä yhä enemmän valtaa. On sydäntä särkevää nähdä nuoria, jotka ovat niin päihteiden vaikutuksen alaisina, etteivät edes tiedä, missä he ovat.
Olen viime aikoina käyttänyt ilmaisua: ”Se menee ihon alle.” Tämä kuvaa sitä, miten syvältä nuorten pahoinvointi koskettaa. Tarvitaan aikuisia, jotka välittävät, näkevät nuoret ja heidän pelkonsa, tarpeensa sekä unelmansa.
Terveet rajat ovat rakkautta ja huolenpitoa. Näin syntyy todellinen yhteys.
Pieni sana voi muuttaa kaiken
Usein yksi pieni sana, ele tai hetki voi olla nuorelle pysäyttävä ja käänteentekevä kokemus. Yksi aikuinen, joka osoittaa välittävänsä, voi muuttaa nuoren elämän suunnan. Meidän tehtävämme on olla niitä aikuisia. Kun välitämme nuorista, rakennamme samalla parempaa tulevaisuutta – heille ja meille kaikille.
Välitetään – Se on pieni sana, mutta suuri teko.
Jussi Ärling
Romano Missio
Terne Apre -hanke
