Romano Missio ry:n hallinnoiman Elämää sukupolvien takaa -hankkeen tarkoituksena on edistää avoimuutta, tiedonsaantia sekä kulttuuriperinteen säilymistä.

Elämää sukupolvien takaa -seminaari

Huomio kaikki kulttuurista kiinnostuneet ja historian tutkijat! Romano Missio ry on avannut ovet ainutlaatuiseen tapahtumaan, joka sukeltaa syvälle menneisyyteen ja valaisee Suomen romanien sukupolvien ennen julkaisemattomia tarinoita aina 110 vuoden (1904-2016) ajalta.

Tapahtuman yksityiskohdat

  • Päivämäärä: 7. syyskuuta 2023
  • Aika: klo 12.00-16.00
  • Paikka: Suomen kansallismuseo, Auditorio, Mannerheimintie 34, Helsinki

Tämä seminaari toimii aikakoneena, joka vie osallistujat matkalle yli sadan vuoden aikajanalle Suomen romanien historiaan ja yhteiskunnallisiin oloihin Suomessa. Oletko koskaan halunnut tietää, millaisia tarinoita, yhteiskunnallista osallisuutta ja osattomuutta sekä kohtaloita vuosikymmenet ovat kantaneet? Tämä tilaisuus tuo ne tarinat esiin monipuolisesti mm. arvokkaiden asiantuntijapuheenvuorojen ja vaikuttavan valokuvanäyttelyn kautta. Päivä huipentuu Romano Missio ry:n historiikin julkistamiseen – hetkeen, jossa yksien kansien välissä luovutetaan vuosikymmenten voimaa, tahtoa, kyyneleitä ja perintöä. Tilaisuudessa juhlakahvitus.

Mediaväen kutsutilaisuus: Ennen seminaaria järjestetään erillinen mahdollisuus mediaväelle tavata asiantuntijoita, saada ennakkotietoa seminaarin sisällöstä ja tutustua valokuvanäyttelyyn. Tämä tilaisuus luo pohjan uutisille, jotka herättävät yhteiskunnallista keskustelua ja kiehtovat yleisöä. (Liitteenä kutsu mediaväen käyttöön)

Mediatilaisuuden tiedot

  • Päivämäärä: 7. syyskuuta 2023
  • Aika: klo 10.00-11.00
  • Paikka: Suomen kansallismuseo auditorio, Mannerheimintie 34, Helsinki
  • Haastattelupyynnöt organisoi: Mertsi Ärling 0405092307, mertsi.arling@diak.fi
  • Painokelpoisia kuvia: Mission sivu

Tämä ainutlaatuinen seminaari on mahdollistettu yhteistyöllä Alfred Kordelinin säätiön ja Museoviraston kanssa. Heidän vahva tukensa on tehnyt tästä tilaisuudesta todellisen mahdollisuuden kunnioittaa historiaamme, tuoda esiin romanien yhteiskunnallista asemaa eri aikakausina ja juhlistaa kulttuurimme monimuotoisuutta.

Elämää sukupolvien takaa -hankkeen ja -historiikin tiedustelut:

Pia Kara projektipäällikkö ja historiikin kirjoittaja, Romano Missio ry
pia.kara@romanomissio.fi
050 324 1010

Tuula Åkerlund toiminnanjohtaja, Romano Missio ry
tuula.akerlund@romanomissio.fi
041 459 2529

 

Karjalan romaneja 1900-luvun alkuvuosina.


Aikamatka Suomen romanien historiaan: Romano Missio ry:n merkittävä panos yhteisön kehityksessä

Suomen vanhin valtakunnallinen romanijärjestö, Romano Missio ry, perustettiin vuonna 1906. Järjestö on kautta vuosikymmenten toiminut kristilliseltä arvopohjalta romaniväestön keskuudessa, keskittyen lastensuojeluun, sosiaali- ja koulutusalan palveluihin sekä diakonissosiaaliseen työhön. Romano Missio ry on myös korostanut romanikulttuurin ja -kielen vaalimista ja edistämistä.

Vuonna 2021 käynnistetty ”Elämää sukupolvien takaa” -hanke halusi tuoda arvokkaan aineistonsa osaksi Kansallisarkiston kokoelmia vuonna 2022. Hanke palkittiin Vuoden arkistoteko -palkinnolla, joka tunnusti aineiston merkittävän panoksen romanien osallisuuden ja historian dokumentoinnissa.

  • Romano Missio ry:n vuosille 1904–2016 ajoittuva arkistomateriaali on ollut tutkijoilta ja muilta asiasta kiinnostuneilta henkilöiltä suljettu aineisto. Kuitenkin siitä piirtyy kuva romaniväestön historiasta, kulttuurista ja tapaperinteistä sekä yhteiskunnallisesta asemasta yli sadan vuoden ajalta Suomessa, toteaa historiikin kirjoittaja ja Elämää sukupolvien takaa -hankkeen projektipäällikkö Pia Kara.

Historiallisen merkityksensä lisäksi järjestö on vaikuttanut aktiivisesti romanien yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Romano Missio ry on toiminut vaikutusvaltaisesti myös kulttuuriperinteen siirtämisessä romaniyhteisön sisällä ja yhteiskunnassa, pyrkien kaventamaan eriarvoisuutta ja muuttamaan asenteita.

  • Järjestönä Romano Missio edistää romanien yhteiskunnallista osallisuutta ja kulttuuria dokumentoiden muutoksia. Historiikissa tuodaan esille järjestön pitkäjänteistä vaikutusta romanien asemaan. Järjestö on tehnyt vuosien varrella useita merkittäviä aloitteita romanien eriarvoisuuden vähentämiseksi mm. koulutuksessa, työelämässä ja asumisessa. Yhdistys avaa arkiston tutkijoiden käyttöön turvatakseen romanien historian säilymisen, painottaa Romano Mission toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund.

Tämän ainutlaatuisen historiikin kautta avautuu ikkuna Romano Missio ry:n vaikutukseen Suomen romanien elämässä. Historiikki valaisee järjestön perustamaa lastensuojelutoimintaa, sen merkitystä romanilasten kodinomaiselle kasvuympäristölle, sekä sen vahvaa panosta romanien yhteiskunnallisessa osallisuudessa. Myös romanien yhteiskunnallisen aseman muutokset eri vuosikymmeninä tulevat esille historiikissa.

  • Yli sadan vuoden toiminnan aikana yhdistyksen historiaa kuvaavaa aineistoa oli erittäin paljon. Historiikin sisältösuunnittelua tehtiin hankkeen ohjausryhmän sekä järjestön toiminnanjohtajan kanssa käytyjen keskustelujen ohjaamina. Kirjoittaessa oli kuitenkin tehtävä valintoja, ja kuten historiikeissa usein, ovat lopulliset painotukset kirjoittajan valintoja, historiikin kirjoittaja Pia Kara kertoo.

Romano Missio ry:n yhtenä näkyvimpänä toimintamuotona on ollut lastensuojelutoiminta. Ensimmäiset lastenkodit olivat toiminnassa jo 1910- ja 1920-luvuilla. Asumisolosuhteiden kohentuessa lastenkotihoidon tarve väheni, ja suuret lastenkodit muuttuivat perhe- ja pienryhmäkotimuotoisiksi lastensuojeluyksiköiksi.

  • Järjestön lastensuojeluyksiköt ovat antaneet kodin monille lapsille ennen vuosituhannen vaihtumista, kertoo toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund.

Järjestössä ollaan tyytyväisiä siihen, että historiikki ja arkistoaineisto ovat viimein saatavilla tutkijoiden ja yleisön käyttöön. Tämä avaus auttaa varmistamaan romanien historian ja kulttuurin säilymisen, samalla kun se jatkaa kahdensuuntaista dialogia romanien aseman vahvistamisesta ja kulttuurisen monimuotoisuuden arvostamisesta. Näyttelyn ja seminaarin avulla halutaan tuoda esiin yhdistyksen ja Suomen romanien historiaa sellaisena, miten se näyttäytyi yhdistyksen arkistoaineiston pohjalta. Näyttelytyöryhmään kuuluivat tutkija Risto Blomster, graafikko Valfrid Åkerlund, toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund, asiantuntija Mertsi Ärling sekä Elämää sukupolvien takaa -hankkeen vastaava Pia Kara.

Yhdistys on panostanut perheiden auttamiseen tukemalla vanhemmuutta ja lasten koulunkäyntiä. Kuva 2010-luvulta.

 

Romanilähetystyön aloittaja ja Mustalaislähetys ry:n perustaja Oskari Jalkio 1940-luvulla.

 

Mustalaislähetyksen Sipoon Martinkylässä sijannut Kotimäen lastenkoti toimi ajalla 1953–1998.

Yhdistyksen opintorahastosta on vuodesta 1955 alkaen jaettu avustuksia lähes 1000 opiskelevalle romaninuorelle.

 

Keuruulla järjestettiin ”romanijuhlat” vuonna 1947 Mustalaislähetyksen toiminnassa mukana olleen Vapaa kirkon pastori Eeli Jokisen toimesta. Romanijuhlilla kuultiin evankeliumia ja tiedotettiin Mustalaislähetys ry:n toiminnasta.

 

Mustalaislähetyksen Sortavalan lastenkodin lapsia hoitaja Alma Hellgrenin kanssa vuonna 1911.

 

Romanien seurue 1930–luvun lopulla Viipurissa.

 

Erään romaniperheen koti vuonna 1957 Helsingin läheisyydessä.

 

Viipuriin suunnitellun halkotarha-yrityksen perustamiseksi kerättiin varoja erityisten ”halkotarhaseurueiden” järjestämien tilaisuuksien avulla. Tilaisuuksissa pidettiin puheita, esitettiin musiikkia ja näytelmiä. Kuvassa halkotarhaseurueen johtajina toimineet Mustalaislähetyksen pitkäaikainen työntekijä Hilma Kala (kuvassa vasemmalla) vieressään istumassa yhdistyksen perustaja Oskari Jalkio sekä oikealla Ida Blomerus ja viulisti Aleksanteri Åkerlund.

 

Mustalaislähetyksen Viipurin Kangasrannassa sijainneen romanikoulun oppilaat opettajansa Sofia Schwartzin kanssa vuonna 1906.

Romano Missio ry:n arkisto luovutettu Kansallisarkistolle

Alfred Kordelinin säätiön myöntämällä apurahalla toteutettu Romano Missio ry:n arkistoaineiston järjestämistyö on saatu päätökseen. Romano Missio ry:n arkisto luovutettiin Kansallisarkistolle 19.10.2022. Luovutettu aineisto oli laajuudeltaan noin 11 hyllymetriä sisältäen noin 160 koteloa.

Romano Missio ry:n arkiston luovuttaminen Kansallisarkistolle mahdollistaa yhdistyksen historiasta kertovan aineiston asianmukaisen ja turvallisen säilyttämisen. Lisäksi yhdistys voi osaltaan edistää romaniväestön historian ja kulttuuriperinnön säilymistä sekä niiden eteenpäin siirtämistä tuleville sukupolville.

 

 

Vuoden arkistoteko -palkinto Romano Missiolle

Arkistojen päivän toimikunta on myöntänyt Vuoden arkistoteko -palkinnon Romano Mission yhdistysarkiston luovuttamiselle Kansallisarkistoon. Tämä merkittävä ja laaja vuosille 1904–2016 ajoittuva arkistomateriaali on ollut tähän saakka tutkijoiden ja muiden asiasta kiinnostuneiden saavuttamattomissa.

Romano Missio ry on Suomen vanhin valtakunnallinen romanijärjestö, joka on perustettu vuonna 1906. Romano Mission luovuttama aineisto kertoo Suomen romanien elämästä lastensuojelun, asuntopolitiikan, koulutuksen, kielen ja kulttuurin sekä kristillisen lähetystyön näkökulmasta. Aineisto piirtää pitkän ja ainutlaatuisen kaaren romanien osallisuuden eri vaiheista 1900-luvulla. Arkisto on laajuudeltaan 11 hyllymetriä ja se sisältää muun muassa asiakirjoja, kirjeitä, käsikirjoituksia, valokuvia, kaitafilmejä ja äänitteitä. Romano Mission toiminnan tuloksena syntyneiden asiakirjojen ohella aineistossa on myös runsaasti romanien ja pääväestön edustajien muuta kirjallista käsikirjoitusaineistoa.

Lainaus: Arkistojen päivän toimikunnan tiedote. 

 

Tieteiden talossa 11.11.2022 järjestettyyn tilaisuuteen osallistuivat  Elämää sukupolvien takaa -hankkeen toimijat Tuula Åkerlund ja Pia Kara.

 

Kuvat: Romano Missio ry

Ohjausryhmäjäsenten mietteitä hankkeesta

Uutiskirjeessä julkaisemme Elämää sukupolvien takaa -hankkeen ohjausryhmäjäsenten mietteitä hankkeesta. Ensimmäisenä äänessä arkistotutkija, dosentti Risto Blomster Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta.

 

Mitä yhtymäkohtia näet hankkeen tavoitteessa ja omassa työssäsi?

Romano Mission arkistohankkeella on paljonkin yhtymäkohtia työhöni Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistossa. Olen ollut aiemmin mukana SKS:n edustajana hankkeessa, jossa on arkistoitu romanien kulttuuriperintöä Suomessa. Kymmenisen vuotta sitten Romaniasiain neuvottelukunta ja SKS toteuttivat Opetusministeriön rahoituksella Suomen romanien historia -tutkimushankkeen. Hankkeen aikana meidän tutkijoiden eräs huomio oli se, että suomalaisissa julkisissa arkistoissa ja museoissa oli sangen niukasti romaniväestön tuottamaa ja heidän toiminnastaan kertovaa aineistoa yhdistys- ja henkilöarkistoina. Äänitettyä kansanperinnettä ja muistitietoa sen sijaan oli alettu tallentaa romanitoimijoiden kanssa kansainvälisestikin vertailtaessa varsin varhain jo 1960-luvulla.

Tästä syystä toteutimme yhdessä Romaniasian neuvottelukunnan ja Kansallisarkiston kanssa vuosina 2016-2018 hankkeen Romanien kulttuuriperintö: arkistointi, arvostus ja tutkimus. Hankkeen tuloksena SKS:n arkistoon ja Kansallisarkistoon saatiin talteen useita henkilö- ja yhdistysarkistoja, jotka kertovat erityisesti 1960-1970-luvun ajoista ja romaniaktivismista. Samalla kokosimme yhteen tietoja arkistomme romanien kulttuuriperinnön aineistoista omaksi Suomen romanien arkisto -kokoelmakseen. Tämä kokoelmaluettelo on nähtäville SKS:n nettisivuilla.

 

Mikä merkitys hankkeella on romaniyhteisölle?

Näkisin hankkeen merkityksen syntyvän sekä tiedon turvaamisesta että aineistojen käytön mahdollistamisesta lakien ja asetusten mukaisesti. Romano Mission, eli aikaisemmalta nimeltään Mustalaislähetyksen, perustamisesta on kulunut jo pitkä tovi, reilusti yli sata vuotta. Sinä aikana järjestössä tehty työ on koskettanut jollain tavalla varmaankin kaikkia romanisukuja. Siksi tämän aineiston säilymisen turvaaminen on erityisen tärkeää.

 

Mitä hyötyä aineiston järjestämisellä ja luovuttamisella on tulevaisuudessa?

Hyötynä on esimerkiksi aineistojen säilymisen turvaaminen ja valvotun käytön järjestäminen. Tulevaisuudessa nämä nyt hankkeen aikana järjestettävät aineistot säilytetään arkistolaitoksen standardien ja ohjeiden mukaisesti. Täytyy olla oikea lämpötila ja kosteusolosuhde. Sähkö- ja vesijohdot eivät saa kulkea arkistotilassa, sillä siinä olisi omat riskinsä. Täytyy olla oikeanlaiset palosammutusjärjestelmät, evakuointisuunnitelmat ja niin edelleen. On monia säilytykseen liittyviä yksityiskohtia, joista omissa toimitiloissa arkistojaan säilyttävät voivat vain haaveilla.

Kansallisarkiston kaltainen toimija on paras mahdollinen sijoituspaikka Romano Mission arkistolle myös tietosuojakysymysten valossa. Kansallisarkistolla on paras mahdollinen tieto ja taito lakipykälien kanssa toimimiseen, sillä se on vastuussa valtakunnallisesti toimivien isojen yhdistysten arkistojen säilyttämisestä ja aineistojen käytön valvonnasta niin, että kaikki menee sovitusti.

Kun aineisto on luovutettu Kansallisarkistoon, on sen käytön valvonta normatiivista ja säänneltyä. Siihen liittyy monia seikkoja: aineiston luovuttajan asettamia käyttörajoituksia, arkiston käyttösääntöjä, arkistolaki sekä muun muassa tietosuoja- ja tekijänoikeuslaki.  On siis monenlaisia seikkoja, jotka käytössä on otettava huomioon. Käyttö on myös aina luvanvaraista, jos siihen liittyy rajoituksia. Arkistoissa aineistojen käytettävyyden pohtiminen on arkipäivää, sitä tehdään koko ajan.

 

Miksi aineiston luovuttaminen tutkimuskäyttöön on tärkeää?

Tutkimuskäyttöön luovuttaminen takaa sen, että tulevaisuudessa tehtävässä tutkimuksessa on käytettävissä myös romanien tuottamaa aineistoa omasta historiastaan. Näin taataan tutkimuksen tasapuolisuus ja avoimuus.

Tutkimuskäytössä aineistoa kohdellaan lisäksi eettisesti säännellyllä tavalla. Suomessa kaikilla tieteenaloilla tutkijaa ohjaavat seuraavat yleiset eettiset periaatteet:

a) Tutkija kunnioittaa tutkittavien henkilöiden ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta. Perustuslain (1999/731, 6–23 §) mukaiset oikeudet kuuluvat kaikille. Niitä ovat esimerkiksi oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, liikkumisvapaus, uskonnonvapaus, sananvapaus, omaisuuden suoja ja oikeus yksityisyyteen.

b) Tutkija kunnioittaa aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä sekä luonnon monimuotoisuutta. Perustuslain 17 § mukaisesti saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.

c) Tutkija toteuttaa tutkimuksensa siten, että tutkimuksesta ei aiheudu tutkittavina oleville ihmisille, yhteisöille tai muille tutkimuskohteille merkittäviä riskejä, vahinkoja tai haittoja.

 

Miksi ja miten hankkeen toiminnan lopputuloksesta tulisi mielestäsi tiedottaa?

Tiedottamisen olisi hyvä olla monisuuntaista ja harkittua. Kansallisarkistolta voisi kysyä halukkuutta järjestää näyttely omissa tiloissaan (vitriininäyttely). Muutamille paikkakunnille suunnattava kiertävä näyttely erikseen, joka käytäisiin avaamassa ko. paikkakunnalla. Mikä olisi luonteva paikka (kirjasto, paikallismuseo)? Ehkä jokin, joka kannustaisi paikalliseen yhteistyöhön museo/arkistotoimijoiden kanssa.

 

Vastaajana
Arkistotutkija, dosentti Risto Blomster
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Hankkeen nimeäminen

Hanke nimettiin Elämää sukupolvien takaa -hankkeeksi Valfrid Åkerlundin upean musiikkiteoksen Kiitoslaulu elämälle innoittama. Katkelma laulun sanoista heijastelee myös hankkeen tavoitteita ja tarkoitusta:

”Elämä sukupolvien takaa,
jatkaa kierto ikuinen.
Ilot surut vuorollaan vaihtuu uudestaan,
tää elämää on vaan.
Kaiken sen mitä eilinen jakoi,
meidät yhteen tänään saa…”