Uuden ja vanhan äärellä – Jussi Ärling

Uuden ja vanhan äärellä

Vuosi on vaihtunut, ja olemme jo pitkällä tammikuussa. Aika tuntuu kulkevan nopeammin kuin koskaan. Kohta saamme taas pohtia joululahjoja läheisille – niin nopeasti päivät vierivät eteenpäin, ainakin minusta siltä tuntuu.

Elämässä on kausia, joissa kuljemme eteenpäin kohti uutta. Ja sitten on hetkiä, jolloin palaamme vanhaan, mutta emme koskaan täysin entisinä. Silloin vanha muuttuu uudeksi.

Oman elämäni kohdalla tämä on tullut vahvasti todeksi.

Vuoden 2022 lopussa työni Arvokkaassa Elämässä päättyi. Vuoden 2023 alussa sain aloittaa nuorten jalkautuvassa työssä Terne Apressa. Työ oli ja on vauhdikasta, elävää ja merkityksellistä. Erityisesti koin tärkeäksi sen, että sain olla lähellä nuorten arkea – nähdä, kuulla ja ymmärtää, millaista elämää monet nuoret tänä päivänä elävät.

Ja nyt, vuonna 2026, edessä on paluu vanhaan, mutta silti uuteen:
uuteen Arvokas Elämä -työhön.

Työhön, jossa kuljetaan perheiden ja nuorten rinnalla arjessa. Joskus palaveripöydän äärellä, joskus pulkkamäessä, joskus hiljaisissa keskusteluissa, joskus naurun keskellä. Elämä ei tapahdu vain toimistoissa – se tapahtuu arjessa. Ja juuri siellä haluamme olla läsnä.

Uskon vahvasti, että toistemme hyvinvointi on tärkeää. Perheiden hyvinvointi on tärkeää. Nuorten hyvinvointi on tärkeää. Siksi haluan – ja haluamme – kehittää jatkuvasti taitojamme ja valmiuksiamme, jotta voimme tukea perheitä ja nuoria parhaalla mahdollisella tavalla.

Tämän päivän valinnat rakentavat huomista.
Se, mitä kylvämme tänään, kantaa hedelmää tulevaisuudessa.

Meidän tulevaisuutemme on nuorissa.
Siksi kannustetaan heitä, kuljetaan rinnalla ja tuetaan yhdessä.

Jokainen kohtaaminen merkitsee.
Jokainen rohkaisun sana voi sytyttää toivon.
Jokainen läsnäolon hetki voi muuttaa suuntaa.

Romano Mission työntekijä Rainer Frisk suoritti harjoittelujaksonsa Rikosseuraamuslaitoksella.

Romano Mission työntekijä Rainer Frisk suoritti harjoittelujaksonsa Rikosseuraamuslaitoksella.

Harjoittelujakso syyskauden päätteeksi Porin yhdyskuntaseuraamustoimistossa tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua Rikosseuraamuslaitoksen työhön käytännönläheisesti ja monipuolisesti. Sain tilaisuuden työskennellä YKS-toimiston kaikissa tiimeissä, mikä auttoi minua hahmottamaan toimintakenttää laajasti ja kokonaisvaltaisesti.

Arki yhdyskuntaseuraamustoimistossa

Työpäiväni koostuivat vaativista asiantuntijatehtävistä, kuten siviiliarviointien ja nuorisoselvitysten laatimisesta. Näiden lisäksi olin tiiviissä asiakaskontaktissa osallistumalla valvontatapaamisiin. Merkittävä osa työtehtäviäni oli myös verkostoyhteistyö. Tein yhteistyötä muun muassa Ohjaamon, KRISin ja päihdepalveluiden kanssa varmistaakseni, että asiakkaiden rangaistusajan suunnitelmat etenivät suunnitellusti ja tukivat heidän kuntoutumispolkuaan.

Yhdyskuntaseuraamustoimiston arki vastasi pitkälti ennakko-odotuksiani.  Vaikka asiakastyö on toiminnan ytimessä, kävi nopeasti ilmi, kuinka tärkeää huolellinen ja tarkka selvitysten sekä suunnitelmien laatiminen on asiakkaan oikeusturvan ja prosessien jatkuvuuden kannalta. Työ opetti tasapainottamaan välittömän asiakaskohtaamisen ja asiantuntevan, juridisesti täsmällisen dokumentoinnin.

Asiakasryhmät ja verkostotyö

Harjoittelun aikana työskentelin monipuolisesti sekä nuorten että aikuisten asiakasryhmien parissa, ja painotus jakautui melko tasaisesti eri ikäryhmien välillä. Erityisesti maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden määrän kasvu oli selkeästi havaittavissa, mikä korosti kulttuurisensitiivisen työotteen sekä selkeän ja ymmärrettävän viranomaisviestinnän merkitystä.

Verkostotyö oli olennainen osa arkea, ja tein tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa asiakkaiden taustoista riippumatta. Yhteistyö Ohjaamon, KRISin ja päihdepalveluiden kanssa vahvisti käsitystäni siitä, kuinka keskeistä moniammatillinen työ on asiakkaan kokonaisvaltaisen tukemisen kannalta.

Haasteet ja onnistumiset

Raporttien ja selvitysten laatiminen vaati harjoittelua ja perehtymistä, jotta asiat tuli ilmaistua oikein ja asiakkaan oikeusturva huomioiden. Tämä kehitti merkittävästi ammatillista osaamistani.

Ehdottomasti innostavinta koko harjoittelujaksossa oli kuitenkin työyhteisö. Minut otettiin vastaan tasavertaisena työparina, ei pelkästään harjoittelijana. Tämä loi luottamusta, rohkaisi ottamaan vastuuta ja vahvisti kokemusta siitä, että omalla panoksellani oli merkitystä työyksikön arjessa.

VOITTO-miestyö jatkuu Romano Missiolla -mitä otit mukaasi harjoittelujaksolta

Rikosseuraamuslaitoksella on käytössään laadukkaita ja strukturoituja muutosvaihetta tukevia työskentelymenetelmiä ja ohjelmia. Näen, että näitä järjestelmällisiä asiakastyön työkaluja olisi mahdollista soveltaa myös Romano Mission toiminnassa, erityisesti tilanteissa, joissa tavoitteena on asiakkaan elämänhallinnan vahvistaminen ja pysyvän käyttäytymisen muutoksen tukeminen.

Rikosseuraamus.fi:

Yhdyskuntaseuraamustoimistossa työskentelevät rikosseuraamustyöntekijät, rikosseuraamusesimiehet ja ohjaajat

Yhdyskuntaseuraamustyössä tuki ja kontrolli kulkevat käsi kädessä. Yhdyskuntaseuraamustyöntekijät huolehtivat, että tuomittu saa tarvitsemansa tuen rikoksista irtautumiseen ja samalla noudattaa yhdessä sovittuja pelisääntöjä, kuten päihteettömyyttä. Työssä tehdään tiivistä yhteistyötä eri viranomaisten, sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

 

Uusi Naisten Kulman työntekijä esittäytyy – rinnalla kulkien, voimaa elämän käänteisiin – Rosita Asp

Hei kaikille ja hyvää alkanutta vuotta 2026! Nimeni on Rosita Asp ja tänään on ensimmäinen työpäiväni Naisten Kulman palveluohjaajana ja RRT-palveluissa. Tunnustan, että hiukan on jännitystä ilmassa, mutta kuitenkin valmiina ja innokkaana uusiin tehtäviin.

Olen kotoisin Lappeenrannasta, josta muutin noin 16 vuotta sitten työn perässä pääkaupunkiseudulle. Sain tuolloin vakipaikan hoitoalalta Espoosta vammaistyön parista. Tuota ennen olin työskennellyt mm. sairaalakoulussa osastohoidossa olevien lasten kanssa, valmistuttuani lähihoitajaksi erikoistuneena mielenterveys- ja päihdetyöhön.

Työ vaikeasti autististen nuorten miesten parissa oli minulle fyysisesti liian haastavaa väkivaltaisuuden takia, joten päätin siirtyä toisaalle. Järjestötyöhön sain ensikosketuksen Vantaalla tuolloin toimineessa Takaisin Elämään ry:ssä. Työskennellessäni heidän toimistollaan huomasin, että palveluohjaus on se minun juttuni ja sitä haluaisin tehdä työkseni. Siitä alkoi matkani yhdistystyössä.

Ennen Naisten Kulmalle siirtymistäni toimin useamman vuoden Kotimaisen avustustyön liitto ry:llä koordinaatioassistenttina ja hoidin myös viimeisenä vuotenani rahastonhoitajan virkaa. Työtehtävissäni tuli tutuksi isojen tapahtumien järjestelyt kuin pienen yhdistyksen huolet ja tarpeet, heitä esimerkiksi maakuntamatkoilla tavatessani. Parasta oli, kun näki oman työnsä vaikuttavuuden hyvinvointialue- ja valtakunnallisella tasolla.

Tuli kuitenkin aika jatkaa eteenpäin ja päädyin hakemaan paikkaa Naisten Kulmalta. Tulin valituksi ja tässä olen. Mietin mennyttä ja tulevaa kirjoittaessani tätä tekstiä. Mitä olen tehnyt ja mitä tulen tekemään, kuinka haluan kohdata naisia ja olla rinnalla kulkemassa elämän tärkeissä käänteissä palveluohjaajana?

Työssäni haluan kulkea naisten rinnalla elämän eri vaiheissa, tukea ja kannustaa löytämään omat voimavaransa. Olla mukana arjen haasteissa, palveluihin hakeutumisessa sekä omien voimavarojen ja tulevaisuuden mahdollisuuksien vahvistamisessa. Minulle on tärkeää kohdata jokainen yksilönä, kunnioittavasti ilman leimaamista mihinkään kategoriaan. Uskon, että jokaisella on oikeus uuteen suuntaan ja mahdollisuus rakentaa oman näköisensä turvallinen ja tasapainoinen elämä taustasta riippumatta.

Tähän loppuun kirjoitankin niin itselleni kuin kohtaamilleni naisille voimaksi tulevan:
“Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa” (Fil. 4:13). Lyhyt lause, mutta niin täynnä voimaa. Minäkin olen pystynyt – ja niin pystyt sinäkin.

Esikuvien merkitys – oppia koulunpenkiltä ja Porttilan Feijan mersun ratissa

”Kerro minulle niin minä unohdan, opeta minua niin minä muistan, ota minut mukaan tekemään niin minä opin” – Benjamin Franklin

 

Kalenterissani on merkintä blogikirjoitukselle ja päätin jakaa viime päivien pohdintojani esikuvien merkityksestä elämääni. Pysähdyn iltaisin hiljaiseen rukoukseen ja mieleeni nousee sanontoja ja neuvoja, joita olen matkan varrella saanut. Kuten: vaikeuksia selättäessä voit kovettua tai kasvaa, kun puret yhtä sormea se koskee koko käteesi. Sanonnat ovat pyörineet tänään mielessäni ja ne auttavat minua pohtimaan valintoja haasteiden keskellä.

Eri opinnoistani huolimatta, oppijana minua ei löydä päivittäin tietolähteiden ääreen uppoutuneena, mutta mielelläni istun tunteja ja joskus päiviäkin itseäni ”rikkaammassa” seurassa. Tarkoitan sitä, että oivallan sellaisten ihmisten keskusteluista, joilla on elämänkokemusta tai henkistä kypsyyttä enemmän kuin minulla. Tämä ei ole ikäkysymys, vaikkakin omat esikuvani ovat olleet enimmäkseen ikämiehiä.

 

          

Kuvassa edesmennyt romanien patriarkka Feija Grönfors ”Porttilan Feija”

 

Mentorien matkassa

Koulunpenkillä edelleen olen kartuttamassa teoreettista tietoa ja käsittelykyvyn harjaantumista, mutta jonkinlaista korkeakoulua olen suorittanut myös istumalla Porttilan Feijan Mersun ratissa, olohuonekeskusteluissa ja usein polvillani siunattavana Feijan huoneessa. Koen suurena lahjana, että sain jo 18-vuotiaana lähteä edesmenneen Feija Grönforsin kuskiksi seurakuntavierailuille ympäri Suomea ja Ruotsia.

Hetkeksikin vain muistoihin palaaminen herkistää ja mieleeni nousee opetuksia vaikeuksiin suhtautumisesta, itsensä korottamisesta, pahan puhumisesta ja tietenkin uskon alueista.  Rukouksesta ei vain keskusteltu, vaan rukoiltiin ja luotettiin, että rukouksessa on voimaa.

Ikäeroa oli melkein 60-vuotta, mutta nuorena oli myös hauskaa Feijan ja Irjan seurassa. Seurasin tarkoin heidän kohtaamistaitoja sairaalassa, hautajaisissa eri tilaisuuksissa ihmisten parissa. Feijan vuosikymmenten taival, armoitus, usko sekä aktiivinen osallistuminen ihmisten suruihin ja iloihin avasi hänelle vaikutusalan ja laajalti kunnioitettavan aseman. Feija ja Irja jättivät vahvan hengellisen perinnön, siitä yritän pieniä palasia omaksua ja oivaltavani muistojen kätköistä lisää.

Kolmen k:oon mies (kahvi, Kanada ja kutsumus) edesmennyt pastori Herman Blomerus on vaikuttanut myös syvällisesti elämääni. Hänellä oli kykyä nähdä syvemmälle herkkyyteeni ja inhimillisyyteeni, joskus kun muut näkivät minun hymyilevän, hän huomasi nuoren miehen elämästä enemmän. Hän tunnisti kutsumuksessani jotain samaa ja asettui rohkaisijana konkreettisesti rinnalle jakamaan kokemuksia. Lempeyttä ja jämptiyttä – sitä Hermannissa oli, kun hän nuorempaansa neuvoi. Välimatkat eivät katkaisseet yhteyttä, kun Herman ja Helena olivat ajoittain Kanadassa. En vieläkään juo kahvia, enkä ole käynyt Kanadassa, mutta olen muistellut neuvojanne tänäkin päivänä.

 

Jalanjäljissä – mutta ei samoissa saappaissa

Jännitin hirveästi Tukholman romanijuhlilla, kun 18-vuotiaana olin puhevastuussa ensimmäistä kertaa Henry Hedmanin kanssa. Olin kuunnellut Henryn dynaamista julistusta eri tilaisuuksissa 10-vuotiaasta asti, Henry osasi hälventää jännitystäni ja otti nuoremman veljensä huomioon ja rohkaisi liikkeelle. Kuuntelen edelleenkin Henryn julistusta ja se muistuttaa minua, että en unohda nuorena saamaani kutsumusta. Yhteys jatkuu edelleen ja Henryn perhekunta on tullut läheiseksi.

Olen saanut etuoikeuden seurata myös pioneerivaikuttajia pastori Pentti Niinistä ja edesmennyt sosiaalineuvos Väinö Lindbergiä. Nuorempana toimiessani Elämä ja Valo järjestön toiminnanjohtajana Väinö kutsui mukaansa ja ovet avautuivat työryhmiin ministeriöihin ja palavereihin Presidentinlinnaan. Olin todellakin oppijan paikalla. Väinöllä oli rautainen ote kunnallisessa ja valtakunnallisessa politiikassa. Arjessa opin tuntemaan Väinön lämpöisenä vanhana romanimiehenä joka huolehti: ”poika oletko syönyt, tässä on bensarahaa, että pääset varmasti kotiin asti” soitot vielä perään ”menikö matka hyvin”. Väinö ja Tuula asuivat naapurissanikin Espanjassa, paljon hyviä muistoja.

Espanja-jakso olikin yksi rikkaimmista ajanjaksoistani, jossa jatkoin Pentti Niinisen jalanjäljissä pastorin tehtävissä Fuengirolan Kotikirkolla.

Kuvassa: tohtori Henry Hedman

 

Matkalla on todellakin opittu ja koen olevani rikas. En kadu, että nuorena on tullut vietettyä paljon aikaa itseään ”rikkaammassa” seurassa. On opittu tuntemaan niin särmikkyyttä kuin herkkyyttäkin. Olen ollut eri mieltä pioneerityöntekijöiden kanssa monistakin asioista, pohjasävelenä kuitenkin syvä kunnioitus miehiä ja naisia kohtaan, jotka ovat raivanneet tietä nuoremmille.

Ammatit koostuvat tutkintojen osista, niin myös henkistä ja hengellistä perintöä käyn läpi osissa, mentorien sanat tulevat ”lihaksi” vuosien saatoissa eri elämän vaiheissa. Kiitollisena seuraan jalanjäljissä, mutta itselleni sopivissa saappaissa Tarkoittaen sitä, että meillä jokaisella on omat lahjamme ja vaikutusalamme, jossa voimme kehittyä.

Iso Kirja opettaa: ”….vaan pitäkää ajatuksenne itsestänne kohtuuden rajoissa” Room 12:3

Ei liikoja, mutta ei liian vähääkään.

 

Jani Lindroos

Palvelupäällikkö (RRT)

 

 

Päiväkummussa kasvetaan yhdessä – seikkailuja, uusia ilmeitä ja rohkeita askelia tulevaan

Päiväkummun lastenkoti on Romano Mission ylläpitämä lastensuojeluyksikkö, joka sijaitsee Hämeenkoskella.

Vuorossa on yksikön vastaavan Marika Jousalan terveiset Päiväkummun arjen ja touhun keskeltä

 

 

Päiväkummussa etsitään uusia voimavaroja ja suuntaa

Päiväkummussa on eletty muutosten aikoja ja etsitty uutta suuntaa palvelun laadun vahvistamiseksi, kaiken keskellä tärkein asia on pysynyt muuttumattomana: ihmiset, jotka tekevät työtä sydämellä. Se on myös syy, miksi itse palasin takaisin töihin Päiväkumpuun, kertoo Marika Jousala.                                                                                                                                                                                                                           -Sosiaalityön painopiste on siirtynyt yhä enemmän avohuollon toimenpiteisiin, mikä ei meidän näkökulmastamme aina palvele kaikkien lasten tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä haastaa myös meitä miettimään, mikä tekee juuri Päiväkummun lastenkodista ainutlaatuisen ja kuinka tietoisuus talomme erityisyydestä ja osaamisesta tulisi näkyvämmäksi.

 

Olemme lähteneet rakentamaan uutta visiota pienin mutta määrätietoisin askelin. Yksi tärkeimmistä painopisteistä on ollut seikkailupedagogiikka, joka sopii erinomaisesti talomme ympäristöön. Meitä ympäröivät järvet, metsät ja luonnonrauha. Lapsemme ovatkin päässeet kokemaan elämyksiä muun muassa Pajulahden kiipeilypuistossa, Evon retkillä sekä omalla pihalla järjestetyllä telttayöllä. Seikkailukasvatus on selvästi tuonut lapsille uusia voimavaroja – ja samalla yksi suuri muutos on tehnyt talosta entistäkin rauhallisemman ja kodinomaisemman paikan kasvaa.

 

 

Uusi ilme talolle

 

 

Myös tiloja on uudistettu. Olemme omatoimisesti remontoineet uudemman puolen suurempia huoneita lasten käyttöön, ja remontti valmistuu lähiaikoina. Lapset ovat itse saaneet valita huoneidensa värit – ja se näkyy! Minttu, freesia, magnolia, villiruusu ja jopa kuupöly pesuhuoneen katossa kertovat lasten omista persoonista. Huonekaluja on sijoiteltu luovasti eri huoneisiin uusiokäyttöön, ja taloon on saatu näin aivan uudenlaista ilmettä.

 

 

Osaaminen kasvaa ja kehittyy

 

 

Haasteiden keskellä olemme nähneet tärkeäksi panostaa myös henkilökunnan osaamiseen. Yksi työntekijöistä on aloittamassa lähihoitajan oppisopimuskoulutuksen, kaksi hakeutuu sosionomiopintoihin ja muilla on käynnissä kursseja muun muassa elämyskasvatuksesta, turvallisesta lääkehoidosta ja kriminaalityöstä. Tavoitteena on, että elokuun loppuun mennessä jokaisella työntekijällä on kattavat lääkeluvat – suuri edistys entiseen verrattuna.

 

Minun oma mottoni elämässä on: ”Tärkeintä on muutos!” Muutos ei tarkoita pelkästään ulkoisia asioita, vaan ennen kaikkea kehittymistä ja uudistumista – sitä, että pysymme mukana ajan virrassa.

 

 

Katse syksyyn

 

 

Syksyllä tavoitteenamme on, että jokaisella lapsella on mielekäs liikunnallinen harrastus, joka tukee sekä fyysistä että sosiaalista kasvua. Lisäksi suunnittelemme jo nyt syyslomalle jotakin erityistä seikkailukasvatuksen hengessä – ehkä yöpyminen tähtitaivaan alla, islanninhevosvaellus lumen keskellä tai jokin aivan muu elämyksellinen retki.

 

Odotan innolla myös tulevia Luovia keskiviikkoja, jolloin kokeilemme yhdessä esimerkiksi savitöitä ja taidetyöpajoja.                                                               Jos voisin välittää ulospäin sen, minkä täällä joka päivä näen ja koen, ei meillä varmasti olisi haasteita uusien sijoitusten kanssa -toteaa Marika

 

Yhteisellä matkalla – ajatuksia palveluohjaajan työstä Naisten kulmalla

Yhteisellä matkalla – ajatuksia palveluohjaajan työstä Naisten Kulmalla

Aloitin osa-aikaisen palveluohjaajan työn Oulun Naisten Kulmalla helmikuussa 2025. Työ ei tullut minulle täysin uutena, sillä edellisvuoden keväällä suoritin ensimmäisen työharjoitteluni juuri täällä, osana sosionomi-diakoniatyön opintojani.

Tällä hetkellä teen työtäni 60 % työajalla, mikä mahdollistaa sujuvan yhdistämisen opiskelun kanssa. Viikkooni mahtuu kolme työpäivää Naisten Kulmalla, säännöllisesti olen myös työparini Senja Valentinin mukana Oulun tai Kestilän vankilassa. Siellä tapaamme naisia sekä yksilö- että ryhmätoimintojen merkeissä.

Naisten Kulman arki rakentuu viikoittaisesta rungosta, jossa keskeistä on naisten tukeminen elämänhallinnassa ja hyvinvoinnissa. Kotitalouspäivinä suunnittelemme yhdessä ruokalistoja, käymme kaupassa ja valmistamme ruokaa. Puhtaanapitopäivinä siivoamme yhteiset tilat. Kädentaitoja harjoittelemme muun muassa korjausompelun ja röijyjen kaavoittamisen kautta. Voimavaratyöskentelyissä hyödynnämme sosiaalialan erilaisia menetelmiä, mukaan lukien RRT-palveluiden oma Voiva-materiaali. Lisäksi tutustumme välillä erilaisiin yhdistyksiin ja järjestöihin.

Työhön kuuluu myös yksilötapaamisia ja jalkautumista – kuljemme rinnalla arjessa ja autamme naisia löytämään tarvitsemiaan palveluja. Moni tarvitsee tukea esimerkiksi asumisen, opintojen, työllistymisen, perheasioiden tai vapautumisen valmistelun kanssa. Teemme tiivistä yhteistyötä viranomaisten kanssa ja olemme mukana palavereissa, kun siihen on tarvetta. Työote on kokonaisvaltainen ja systeeminen: pyrimme näkemään koko ihmisen, ei vain yhtä osa-aluetta hänen elämästään.

Vaikka pääpaino työssä on rikoksettomaan elämään kuntoutumisessa, kaikilla toimintaan osallistuvilla ei ole rikostaustaa – osalla haasteet nousevat lähiverkostossa ilmenevän rikoskäyttäymisen vuoksi. Näin ollen tukemme suuntautuu monenlaisiin elämäntilanteisiin.

Koen tämän työn erittäin merkitykselliseksi. Olen kiitollinen siitä, että saan kulkea näiden naisten rinnalla hetken matkaa. Ensimmäisillä vankilavierailuilla muistan ajatelleeni: ”Pöydän toisella puolella voisin istua minä itse. Yksi väärä valinta, ja toinen perään.” Sydämeni palaa naiserityistyölle. Toivon, että jokainen kohtaamani nainen näkisi sen valtavan arvon, joka hänessä on – sen, mitä elämä ehkä on yrittänyt sumentaa tai viedä pois. Tahdon olla palauttamassa arvon ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta, kaiken muun konkreettisen tuen ohella.

Romano Missiossa panostetaan ja tuetaan kouluttautumista

Opintojen ja työn yhdistäminen on ollut palkitsevaa. Opinnoista saatu teoria syventää ymmärrystäni työssä, ja vastaavasti työelämän kokemus rikastuttaa opiskelua. Teen parhaillaan opinnäytetyötä työparini kanssa, ja aiheemme liittyy suoraan Naisten Kulman toimintaan. On hienoa, että Romano Missiossa opiskeluun suhtaudutaan kannustavasti ja opiskelijaystävällisesti – tiimissämme on muitakin opiskelijoita, ja vertaistuki on korvaamatonta.

Koen tiimimme erittäin ammattitaitoiseksi ja arvostan sitä syvästi. Meillä vallitsee korkea keskinäinen kunnioitus ja luotettavuus. Saan oppia kokeneilta kollegoilta ja kysyä tarvittaessa myös niitä “keltanokkakysymyksiä”. Tiedän, että kasvan tämän työn ja yhteisön myötä ammatillisesti, mutta myös ihmisenä.

Lämmin kiitos tästä mahdollisuudesta kuulua joukkoon. Tällaisessa työssä sydän pysyy lämpimänä, vaikka syksy viileneekin.

Mukavaa ja merkityksellistä syksyä kaikille!

Kuva: Vankimessut 5/25 Oulun vankila. Kuvaaja: Lotta Mikkanen/Rise

Rohkeutta, uskoa ja kutsumustietoisuutta – kahden romaninaisen tarina koulutuksen ja kasvun tiellä

Kaksi nuorta naista, kaksi eri polkua – mutta yhteinen rohkeus kulkea kohti tulevaisuutta. Sabina ja Carmen ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka määrätietoisuus, tuki ja usko kantavat pitkälle. Heidän tarinansa kannustavat jokaista uskomaan itseensä ja unelmiinsa. 

Sabina Långström (27) päätti tehdä kaksi vuotta sitten elämänmuutoksen. Hän lähti opiskelemaan merkonomiksi oppisopimuksella Länsi-Suomen Romanit ry:llä. Opintojen aikana Sabina muutti toiselle paikkakunnalle ja jatkoi opintojaan Karjasillan seurakunnalla romanityön parissa, missä hän suoritti myös viimeiset näyttönsä. – Halusin oppia lisää asiakaspalvelusta, tapahtumien järjestämisestä ja toimistotyöstä – ne ovat aina kiinnostaneet minua, Sabina kertoo.   

Opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen ei ole ollut helppoa. Matkalla oli paljon haasteita, niin arjessa kuin omassa jaksamisessakin. Usein jouduin menemään epämukavuusalueelle. Mutta juuri ne hetket kasvattivat minua eniten. Opin itsestäni uusia puolia ja löysin sisäistä rohkeutta, jota en tiennyt omistavani. Sabinan vahvimpia tukipilareita ovat olleet hänen siskonsa – sekä usko Jumalaan  -Kun oma usko oli vähissä, he uskoivat puolestani. Jumala ja merkityksellinen työ antoivat minulle voimaa jatkaa. Oli tärkeää tiedostaa, että esimerkilläni voin myös rohkaista muita. Sabina haluaakin kannustaa muita luottamaan itseensä ja Jumalaan: Usko itseesi – ja anna Jumalalle sydämesi kokonaan

Arjessa on hyvä myös olla kiitollinen hyvistä asioista, Sabina muistuttaa. 

-Hyvä arki rakentuu pienistä asioista: rauhallisesta aamusta, Raamatun sanasta ja kahvikupillisesta. Siinä on jo paljon, mistä olla kiitollinen. 

 

Carmen, 26 v – ”Tämä ei ole vain työ – tämä on kutsumus” 

Carmen valmistui helmikuussa 2025 nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi. Hän aloitti opintonsa oppisopimuksella vuonna 2022, ja matka oli hänen mukaansa täynnä sekä haasteita että kasvunpaikkoja.  -Opinnot olivat monivaiheiset, ja erityisesti yleisaineet olivat välillä vaikeita. Silti viihdyin todella hyvin työssäoppimispaikassani ja sain paljon arvokasta kokemusta, Carmen kertoo 

Nuorisotyö ei ole Carmenille vain ammatti – se on todellinen kutsumus. 

-Minun sydämeni palaa nuorille. Haluan rohkaista heitä löytymään oman paikkansa ja uskomaan itseensä. Olen itse kasvanut tämän matkan aikana paljon ja löytänyt vahvuutta, jota en ennen tunnistanut.  

Carmenin suurin tuki ja voimavara on ollut usko Jumalaan.  -Usko on ollut voimavara vaikeina hetkinä. Myös perheeni ja ystäväni ovat olleet korvaamattomia – ilman heitä en olisi tässä. Carmen haluaa antaa nuorille tärkeän viestin:  Kannattaa opiskella itselleen ammatti ja kulkea kohti omia unelmia rohkeasti. Tie ei ole aina helppo, mutta se on mahdollinen.  

Myös Carmenille arjen tasapaino ja kiitollisuus löytyy tutuista ja kantavista asioista.  -Minulle hyvä arki rakentuu rutiineista, perheestä ja seurakuntayhteydestä – ne kantavat silloin, kun itse ei aina jaksa. 

 

Toivoa tulevaisuuteen  

Sekä Sabinan että Carmenin tarinoissa toistuu sama viesti: kouluttautuminen kannattaa, vaikka se vaatisi isoja harppauksia, muutoksia ja epävarmuuden kohtaamista. Molemmat ovat kulkeneet rohkeasti eteenpäin, ja nyt he voivat inspiroida muita – erityisesti nuoria romaninaisia – uskomaan itseensä. Heidän kokemuksensa ovat muistutus, siitä että merkityksellistä työtä voi tehdä omista lähtökohdista käsin, ja että usko – itseen, Jumalaan ja tulevaisuuteen – kantaa silloinkin, kun matka on kivikkoinen.  

 

Aila Bollström

Missiokeskus kokoaa Romano Mission hanke- ja projektitoiminnan saman katon alle. – Synergia tuo helpotusta ja yhteisöllisyyttä työarkeen

 

Aiemmin eri tiloissa pääkaupunkiseudulla toimineet Romano Mission projekti- ja hanketoiminta on saatu saman katon alle uuteen Missiokeskukseen. Merkittävä muutos. Muutos on ollut paitsi käytännöllinen, myös taloudellisesti kestävämpi ratkaisu toimitilakulujen vähentämiseksi. Ystävänpäivänä 14.2. vietimme Avointen ovien -päivää ja tuolloin myös keräsimme nimiehdotuksia. Äänestyksessä selkeän voiton vei ”Missiokeskus”.

Työntekijöiden arki on helpottunut merkittävästi synergian myötä. Kun työkaverit ovat lähellä, on luontevaa kysyä neuvoja, vaihtaa ajatuksia tai jakaa työnarkea kahvikupin äärellä. Yhteistyö ja vuorovaikutus eri tiimien välillä on lisääntynyt muutoksen myötä odotetusti. Myös tiedonkulku on nopeutunut, ja yhteisiä ratkaisuja arjen haasteisiin löytyy entistä jouhevammin.   

Uusi Missiokeskus ei ole vain toimiva, se on myös viihtyisä. Tilat ovat valoisat, mukavat ja huolella suunnitellut. Tiloissa työskentelee tällä hetkellä Terne Apre, Naisten Kulma, Uusi arvokas elämä ja Aktiivinen toimijuus -tiimien työntekijät. Toimisto- ja sidosryhmätapaamisten lisäksi Missiokeskuksella on aktiivista asiakastoimintaa, talossa on siis päivittäin elämää.

Toimintojen keskittäminen saman katon alle on selvästi vahvistanut yhteishenkeä ja tuonut uutta virtaa työhön. Missiokeskus on nyt paikka, jossa kohdataan, kehitetään ja kuljetaan yhdessä kohti yhteisiä tavoitteita, turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä.  Romano Mission keskustoimiston väkikin on tien toisella puolella, joten hallinnon työntekijöitäkin voimme tavata paikan päällä ja siirtymät eivät vie turhaa aikaa työn arjesta.

Aila Bollström

Aktiivista työn arkea ja kesänodotusta

Blogisti on Jasmin Nyman, joka toimii palveluohjaajana Romano Missio ry:n  osahankkeessa.

 

Hei kaikille,

Olemme jo kesän kynnyksellä ja jälleen on minun vuoroni kirjoittaa blogia. Tällä kertaa halusin antaa äänen meidän ryhmätoimintaamme osallistuneille naisille, joten päätin haastatella kahta heistä ja kysyä heidän kokemuksiaan hankkeemme toiminnasta. Ennen kuin päästän heidät ääneen, kerron teille hieman siitä, mitä kaikkea me teemme Romano Mission osahankkeessa.

Aktiivista arkea ja vahvistuvaa toimijuutta

Romano Missio ry:n osahanke käynnistyi elokuussa 2024 ja jatkuu vuoden 2026 loppuun asti. Tavoitteena hankkeessa on ryhmätoiminnan avulla kerätä palautetta asiakkaiden palvelukokemuksista ja kehittää uusi sosiaalisen kuntoutuksen malli. Osahanke on yksi osatoteuttaja THL:n koordinoimassa Aktiivinen toimijuus – yhdenvertaisuutta, syrjimättömyyttä ja osallisuutta edistävät palvelut -ryhmähanketta.

Kehitimme alkuun syrjäytyneille ja syrjäytymis- vaarassa oleville naisille kuntouttavan työtoiminnan mallin, jota toteutetaan kolme kertaa viikossa kolmen kuukauden ajan. Yhdelle kolmen kuukauden jaksolle osallistuu enintään kahdeksan naista kerralla.

Viikko toimintaan kuuluu Ommellen ehjäksi -ompelukerho, yhteinen kotitalous päivä Naistenkulman kanssa ja Voiva-kuntoutusohjelman läpikäymistä. Tuemme naisia kaikissa arjen asioissa esim. autamme hakemusten kanssa, etsimme erilaisia työ- tai opiskelupaikkoja ja mietimme yhdessä heidän tulevaisuutensa tavoitteita.

Ennen, kun voi harkita opiskelemaan- tai työelämään lähtemistä on arjen asioiden oltava kunnossa, kuten asuminen, lapsien kouluasiat ja naisten omat voimavarat. Haluamme toiminnallamme olla mukana tukemassa naisia arjen haasteissa.

Avoin aamukahvila ja mahdollisuuksia opiskelijoille

Romano Missio ry:n osahankkeella on tiistaisin kaikille avoin aamukahvila, jonne jokainen romani voi tulla hoitamaan asioita, hakemaan apua viranomaisasioissa tai muuten vaan tulla viettämään aikaa ja tutustumaan meidän toimintaamme.

Tarjoamme myös sosiaalialan opiskelijoille mahdollisuuden tulla meidän hankkeeseemme harjoitteluun. Tällä hetkellä meillä on ollut lähihoitaja opiskelija ja kasvatus- ja ohjausalan opiskelija.

Sitoutuneita osallistujia ja syvällisiä hetkiä

Tällä hetkellä meillä on toteutunut kaksi ryhmää, jotka ovat olleet mielestäni onnistuneita ja osallistuja naiset ovat olleet erittäin sitoutuneita. Olemme päässyt keskustelemaan syvällisistäkin aiheista ja saaneet yhdessä nauraa vedet silmissä.

 

Kiitos teille naiset, olette kaikki huippuja

 

Miten olet hyötynyt hankkeen toiminnasta ja mitä aiot tehdä, kun toiminta päättyy:

Soraja:

Osallistuminen viikoittaiseen ryhmätoimintaan on antanut mahdollisuuden päästä pois oman arjen keskeltä ja on piristänyt mieltä. On ollut mukavaa nähdä muita ihmisiä, viettää aikaa yhdessä ja keskustella. Hankkeen aikana olen saanut tutustua eri opiskeluvaihtoehtoihin ja oppinut ompelemaan röijyn. En vielä tiedä, minne menen jatkossa, mutta kasvatus- ja ohjausalan koulutus kiinnostaa minua.”

 

 

Ramona:

”Olen osallistunut viikko toimintaan todella mielelläni. On ollut kiva lähteä pois kotoa ja nähdä täällä muita ihmisiä, tämä ryhmätoiminta on päivän piristys. Olen saanut apua täältä asunto asioissa ja tietoa erilaisista opiskelu mahdollisuuksista. Olen myös saanut apua sellaisissa asioissa mitä en ole itse osannut hoitaa. Jatkan syksyllä Naisten Kulman toiminnassa.”

 

 

Syyskausi aloitetaan uuden ryhmän kanssa

Meidän tehtävämme on kulkea rinnalla, tukea ja uskoa siihen, että jokaisella on mahdollisuus rakentaa hyvä ja merkityksellinen elämä- omalla tavallaan. Syksyllä meillä on alkamassa uusi ryhmä, josta ilmoitamme ”Romano Missio ry osahanke” Facebook sivuilla. Laittakaa tili seurantaan.

 

Näihin tunnelmiin ja terveisiin. Mukavaa alkavaa kesää!

Jasmin Nyman

Strategia, joka tuntuu ja näkyy arjessa – kulttuuri on koko peli

Romano Mission strategia vuosille 2025–2030 ei ole vain asiakirja, vaan kutsu toimintaan. Se on lupaus siitä, että romanien asemaa ja hyvinvointia edistetään konkreettisin toimin – lapsesta vanhukseen, yksilöstä perheeseen. Mutta vaikka strategia olisi kuinka hieno, se ei kanna, jos sen toteuttamiseen ei liity kulttuuria, joka tukee tavoitteita. Riikka Tanner muistuttaa, että strategia ilman toiminnallistamista jää helposti juhlapuheeksi – todellinen strategia syntyy vasta, kun se muuttaa tapaa toimia (Tanner 2024, 92). Tämä näkyy erityisesti silloin, kun kulttuuri ja strategia kulkevat käsi kädessä, tukien toisiaan ajatuksella ”Kaikessa tehkää työtä sydämestänne niin kuin Herralle eikä ihmisille” (Kol. 3:23).

On tärkeää ymmärtää, että Romano Mission strategia ei ole hallituksen ylhäältä sanelema suunnitelma, joka hyväksymisen jälkeen siirtyy kirjahyllyn mappiin ja seuraavaksi otetaan ehkä esille, kun tehdään vuosikertomusta – mitäköhän tuli luvattua. Se on rakentunut ensiaskelistaan lähtien järjestön työntekijöiden työstämistä näkemyksistä, toiveista ja kyvyistä nähdä järjestön todelliset tavoitteet ja kipupisteet. Strategia on syntynyt keskusteluista, yhteisistä oivalluksista ja käytännön työn tuntemuksesta – se on henkilöstön vahva oma kokemus siitä, mihin suuntaan järjestö haluaa ja voi kasvaa. Tannerin mukaan merkityksellinen strategia pohjautuu arkeen ja ihmisten todellisuuteen – ei päinvastoin (Tanner 2024, 101). Tämä oppikirjojen tapa tehdä strategiaa on vanhalle järjestölle ollut aivan uusi tapa suunnitella tulevaisuutta – ja siinä piilee sen erityinen arvo.

Uuden toiminnanjohtajan myötä muutoksen tuulet ovat puhaltaneet Romano Missiossa voimakkaasti mutta ei holtittomasti. Muutos ei ole ollut kuitenkaan kivutonta: kättä on väännetty – siis todella väännetty – näkemyksiä on jouduttu törmäyttämään ja niin kuin ymmärtää saattaa, vanha laiva on kääntymässä hitaasti mutta kääntyy. Tämä vaatii valtavan suurta sydäntä, lujaa uskoa visioon, ison saavillisen lujaa tahtoa ja valtavasti kovaa työtä ja jopa yksittäisiä kyyneleitä – mutta myös nöyryyttä ja viisautta pitää kaikki ”laivan” kyydissä mukana, jotta valitusta suunnasta muodostuu aidosti järjestön tapa toimia, elää ja hengittää. Tämän kaiken ohjenuoraksi olen valinnut Raamatun viisaan ohjeistuksen: ”Olkaa lujat ja järkähtämättömät, tehkää aina innokkaasti Herran työtä” (1. Kor. 15:58).


Arvot eivät saa jäädä seinälle – ”Missä ei ole näkyä, siellä kansa villiintyy” (Sananl. 29:18)

Romano Missiossa arvot on nostettu keskiöön – aina sen seinille asti kaikkien luettavasi: ihmisarvo, ammatillisuus, oikeudenmukaisuus ja yhteisöllisyys ovat paitsi sanoja, myös tekoja, jotka haastavat meitä melkein jokaisessa tehdyssä päätöksessä järjestönä. Toimiston seinille nostetut arvot toimivat muistutuksena, mutta niiden todellinen merkitys syntyy vasta siitä, miten ne eletään todeksi arjessa. Panu Luukka korostaa, että kulttuuri on juuri kaikkea sitä, mitä tapahtuu, kun kukaan ei ole katsomassa (Luukka 2019, 395). Tanner puolestaan muistuttaa, että arvot ohjaavat arjen valintoja vain silloin, kun ne kytkeytyvät konkreettisiin toimintatapoihin (Tanner 2024, 115). Se näkyy esimerkiksi siitä, miten uusien työntekijöiden perehdytys hoidetaan, tai kuinka palautetta annetaan ja miten erimielisyyksiä käsitellään tai valtaa käytetään.


Johtaminen on kulttuurin suunnannäyttäjä

Romano Mission johtaminen pohjautuu jaettuun vastuuseen ja luottamukseen – työ ei saa olla koskaan yhden miehen. Hallitus tekee isot linjaukset ja päätökset, mutta toiminnanjohtaja ja projektipäälliköt sekä yksittäiset työntekijät kantavat vastuun arjen toteutuksesta. Tannerin mukaan johtamisen tehtävä on luoda tila, jossa ihmiset voivat tehdä työnsä hyvin – se on suunnan näyttämistä ja esteiden poistamista (Tanner 2024, 165). Romano Missiossa se näkyy mm. siinä, että projektipäälliköt voivat tehdä itsenäisiä päätöksiä, mutta heitä tuetaan keskustellen sekä heille mahdollistetaan parhaalla mahdollisella tavalla tehdä sitä työtä, johon heidän substanssiosaamisensa on. Keskustelevassa johtoryhmässä eriävätkin näkemykset saavat tilaa, mikä vahvistaa sekä psykologista turvallisuutta että sitoutumista.


Viestintä on strategian käyttövoima

Hyväkin strategia kompastuu, jos sitä ei viestitä kunnolla. Siksi tämäkin blogikirjoitus on kirjoitettu. Romano Mission kolmas strateginen tavoite on viestinnän ja brändin uudistaminen. Viestintä ei ole pelkkää tiedottamista, vaan se on kulttuurin ytimessä oleva teko: miten puhumme toisillemme, mitä asioita nostamme esiin ja ketkä saavat äänen. Tanner korostaa, että strategiaviestintä on ennen kaikkea odotusten hallintaa ja suunnan selkeyttämistä (Tanner 2024, 185). Kun Romano Missio ottaa käyttöön uusia viestintäkanavia, kuten podcastit, se ei vain tavoita uusia yleisöjä, vaan myös vahvistaa omaa kulttuuriaan osallisuuden ja avoimuuden kautta.


Yhteisöllisyys on kestävän muutoksen ydin

Yhteisöllisyys on Romano Mission sekä arvo että strateginen valinta. Se näkyy arjen pienissä asioissa kasvavasti: kuten yhteisissä syntymäpäiväkahveissa, tiimipäivissä tai siitä, että uusille tulokkaille pyritään nimeämään oma mentori/perehdyttäjä. Luukka korostaa, että arjen rituaalit ja tavat ovat kulttuurin konkreettisin osa: ne sitouttavat, luovat jatkuvuutta ja antavat tilaa merkityksellisille kohtaamisille (Luukka 2019, 74). Tanner puolestaan huomauttaa, että yhteisöllisyys ei synny sattumalta – se on johdettua ja mahdollistettua (Tanner 2024, 137). Erään työntekijän sanoja lainaten: ”Parasta täällä on se, että kukaan ei jää yksin.” Tämän kokemus on kulttuurin vahvuuden mittari.


Strategia ja kulttuuri – kaksi samassa veneessä

Strategian onnistuminen edellyttää kulttuurista maaperää, jossa tavoitteet voivat kasvaa. Tanner toteaa osuvasti, että strategia, joka on ristiriidassa kulttuurin kanssa, on tuhoon tuomittu (Tanner 2024, 289). Vaikka vielä näiden kahden välillä onkin nokkapokkaa niin Romano Missiossa kulttuuri ja strategian on tarkoitus tukea toisiaan: yhteinen arvopohja, osallisuus, avoin viestintä ja jaettu johtajuus muodostavat perustan, jonka päälle tulevaisuutta rakennetaan. Luukka muistuttaa, että jos kulttuuria ei johdeta, se johtaa yritystä (Luukka 2019, 112). Romano Missiossa tämä viisaus halutaan muuttaa arjen todellisuudeksi ja siihen on vastattu: kulttuuria ei vain eletä, sitä kehitetään tietoisesti joka päivä johtamalla sitä, koska Raamattua lainatakseni ”Viisas rakentaa talonsa, tyhmä hajottaa sen omilla käsillään” (Sananl. 14:1).


Lähteet

Luukka, P. (2019). Yrityskulttuuri on kuningas. Alma Talent.
Tanner, R. (2024). Strategiasta käytäntöön. Alma Talent.
Romano Missio ry (2024). Strategia ja toimintasuunnitelma vuosille 2025–2030. Romano Missio ry.
Raamattu. (1992). Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkoraamattu (KR92).