Romano Missio ry. toimii kristilliseltä arvopohjalta valtakunnallisena lastensuojelun, sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan  palvelujärjestönä romaniväestön keskuudessa.

Kutsu Romano Mission vuosikokoukseen 27.5. kello 18:00

/ /

 

Kokouskutsu Romano Mission jäsenille.

Arvoisa Romano Mission jäsen, olette lämpimästi tervetullut osallistumaan
Romano Mission sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään
keskustoimistollamme osoitteessa: Vilppulantie 2 C 4, Helsinki, tiistaina 27.5.2025 klo 18:00.

Linkki alkuperäiseen jäsenkirjeeseen 

 

Vuosikokouksessa käsitellään yhdistyssääntöjenmukaiset sääntömääräiset asiat:

  1. Kokouksen avaus
  2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa.
  3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
  4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys
  5. Esitetään vuoden 2024 tilinpäätös, vuosikertomus ja tilintarkastajien lausunto
  6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille.
  7. Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat
  8. Päätetään kokous

Jos jäsen haluaa jonkin asian käsiteltäväksi vuosikokouksessa, hänen tulee ilmoittaa siitä kirjallisesti hallitukselle viimeistään 20.5.2025 klo 15:00 mennessä, että asia voidaan sisällyttää kokouskutsuun. Vain jäsenmaksunsa maksaneet jäsenet voivat ehdottaa vuosikokoukselle asioita sekä äänestää. Jäsenmaksu tulee olla maksettuna 23.5.2025 mennessä.

 

 

Romanikieli sukujen siltana

/ /

Romanikieli sukujen siltana -hanke elvyttää kieltä ja siirtää perinnettä sukupolvelta toiselle

 

Romanikieli-sukujen siltana -hanke tähtää romanikielen aseman vahvistamiseen Suomessa. Hankkeen tavoitteena on kannustaa kielen käyttöön arjessa, lisätä siihen liittyvää ylpeyttä ja syventää ymmärrystä sen merkityksestä kulttuurisena voimavarana.

”Tavoitteemme on yksinkertainen mutta kunnianhimoinen: tehdä romanikielestä yhteinen arkikieli,” toteaa Tuula Åkerlund.

 

Kieli, joka tarvitsee näkyvyyttä ja tukea

 

Vaikka romanikieli on tärkeä osa romanien identiteettiä, sen asema Suomessa on edelleen haavoittuva. Tuula Åkerlundin ja Miranda Vuolasrannan mukaan yhteiskunnallinen tuki ei ole ollut riittävää.

”Romanikieli pitää saada näkyviin ja kuuluviin – tarvittaisiin esimerkiksi lapsille suunnattuja TV -ja radio-ohjelmia, opetusta kouluihin sekä opettajien ja kielenohjaajien koulutusta”, painottaa Åkerlund.

Käyttämällä oppii – ryhmät kannustavat puhumaan

 

Hankkeen arjessa romanikieltä opetellaan ja käytetään luontevasti ryhmätoiminnan kautta. Kun kieli on jatkuvassa käytössä, sanavarasto karttuu ja puhuminen muuttuu sujuvammaksi.

”Ihmiset rohkaistuvat, ja usein myös heidän lähipiirinsä alkaa kiinnostua kielestä”, Kertoo Åkerlund.

Tulevaisuus rakentuu arvostuksen ja kiinnostuksen varaan

 

Tulevaisuudessa hanke toivoo, että romanikieli alkaa saada takaisin sille kuuluvaa arvoa romanien keskuudessa.

”Haluamme herättää kiinnostuksen ja ylpeyden omaa kieltä kohtaan. Toivomme, että yhä useampi romani ottaa kielen haltuun ja välittää sen eteenpäin.”  sanoo Tuula Åkerlund.

Katse tulevaan – toimintaa halutaan laajentaa

 

Tulevina vuosina hanke aikoo panostaa näkyvyyteen erityisesti sosiaalisessa mediassa. Suunnitelmissa on myös romanikielen leirejä, tapahtumia ja aktiivisten paikallisten romaniyhdistysten mukaan ottamista.

”Romanikieli ei saa jäädä menneisyyteen – sen kuuluu olla elävä osa nykyhetkeä ja tulevaisuutta.” Muistuttaa Tuula Åkerlund.

 

 

Terveisin

 

Tuula Åkerlund

 

 

 

 

 

 

Strategia, joka tuntuu ja näkyy arjessa – kulttuuri on koko peli

/ , /

Romano Mission strategia vuosille 2025–2030 ei ole vain asiakirja, vaan kutsu toimintaan. Se on lupaus siitä, että romanien asemaa ja hyvinvointia edistetään konkreettisin toimin – lapsesta vanhukseen, yksilöstä perheeseen. Mutta vaikka strategia olisi kuinka hieno, se ei kanna, jos sen toteuttamiseen ei liity kulttuuria, joka tukee tavoitteita. Riikka Tanner muistuttaa, että strategia ilman toiminnallistamista jää helposti juhlapuheeksi – todellinen strategia syntyy vasta, kun se muuttaa tapaa toimia (Tanner 2024, 92). Tämä näkyy erityisesti silloin, kun kulttuuri ja strategia kulkevat käsi kädessä, tukien toisiaan ajatuksella ”Kaikessa tehkää työtä sydämestänne niin kuin Herralle eikä ihmisille” (Kol. 3:23).

On tärkeää ymmärtää, että Romano Mission strategia ei ole hallituksen ylhäältä sanelema suunnitelma, joka hyväksymisen jälkeen siirtyy kirjahyllyn mappiin ja seuraavaksi otetaan ehkä esille, kun tehdään vuosikertomusta – mitäköhän tuli luvattua. Se on rakentunut ensiaskelistaan lähtien järjestön työntekijöiden työstämistä näkemyksistä, toiveista ja kyvyistä nähdä järjestön todelliset tavoitteet ja kipupisteet. Strategia on syntynyt keskusteluista, yhteisistä oivalluksista ja käytännön työn tuntemuksesta – se on henkilöstön vahva oma kokemus siitä, mihin suuntaan järjestö haluaa ja voi kasvaa. Tannerin mukaan merkityksellinen strategia pohjautuu arkeen ja ihmisten todellisuuteen – ei päinvastoin (Tanner 2024, 101). Tämä oppikirjojen tapa tehdä strategiaa on vanhalle järjestölle ollut aivan uusi tapa suunnitella tulevaisuutta – ja siinä piilee sen erityinen arvo.

Uuden toiminnanjohtajan myötä muutoksen tuulet ovat puhaltaneet Romano Missiossa voimakkaasti mutta ei holtittomasti. Muutos ei ole ollut kuitenkaan kivutonta: kättä on väännetty – siis todella väännetty – näkemyksiä on jouduttu törmäyttämään ja niin kuin ymmärtää saattaa, vanha laiva on kääntymässä hitaasti mutta kääntyy. Tämä vaatii valtavan suurta sydäntä, lujaa uskoa visioon, ison saavillisen lujaa tahtoa ja valtavasti kovaa työtä ja jopa yksittäisiä kyyneleitä – mutta myös nöyryyttä ja viisautta pitää kaikki ”laivan” kyydissä mukana, jotta valitusta suunnasta muodostuu aidosti järjestön tapa toimia, elää ja hengittää. Tämän kaiken ohjenuoraksi olen valinnut Raamatun viisaan ohjeistuksen: ”Olkaa lujat ja järkähtämättömät, tehkää aina innokkaasti Herran työtä” (1. Kor. 15:58).

Arvot eivät saa jäädä seinälle – ”Missä ei ole näkyä, siellä kansa villiintyy” (Sananl. 29:18)

Romano Missiossa arvot on nostettu keskiöön – aina sen seinille asti kaikkien luettavasi: ihmisarvo, ammatillisuus, oikeudenmukaisuus ja yhteisöllisyys ovat paitsi sanoja, myös tekoja, jotka haastavat meitä melkein jokaisessa tehdyssä päätöksessä järjestönä. Toimiston seinille nostetut arvot toimivat muistutuksena, mutta niiden todellinen merkitys syntyy vasta siitä, miten ne eletään todeksi arjessa. Panu Luukka korostaa, että kulttuuri on juuri kaikkea sitä, mitä tapahtuu, kun kukaan ei ole katsomassa (Luukka 2019, 395). Tanner puolestaan muistuttaa, että arvot ohjaavat arjen valintoja vain silloin, kun ne kytkeytyvät konkreettisiin toimintatapoihin (Tanner 2024, 115). Se näkyy esimerkiksi siitä, miten uusien työntekijöiden perehdytys hoidetaan, tai kuinka palautetta annetaan ja miten erimielisyyksiä käsitellään tai valtaa käytetään.

Johtaminen on kulttuurin suunnannäyttäjä

Romano Mission johtaminen pohjautuu jaettuun vastuuseen ja luottamukseen – työ ei saa olla koskaan yhden miehen. Hallitus tekee isot linjaukset ja päätökset, mutta toiminnanjohtaja ja projektipäälliköt sekä yksittäiset työntekijät kantavat vastuun arjen toteutuksesta. Tannerin mukaan johtamisen tehtävä on luoda tila, jossa ihmiset voivat tehdä työnsä hyvin – se on suunnan näyttämistä ja esteiden poistamista (Tanner 2024, 165). Romano Missiossa se näkyy mm. siinä, että projektipäälliköt voivat tehdä itsenäisiä päätöksiä, mutta heitä tuetaan keskustellen sekä heille mahdollistetaan parhaalla mahdollisella tavalla tehdä sitä työtä, johon heidän substanssiosaamisensa on. Keskustelevassa johtoryhmässä eriävätkin näkemykset saavat tilaa, mikä vahvistaa sekä psykologista turvallisuutta että sitoutumista.

Viestintä on strategian käyttövoima

Hyväkin strategia kompastuu, jos sitä ei viestitä kunnolla. Siksi tämäkin blogikirjoitus on kirjoitettu. Romano Mission kolmas strateginen tavoite on viestinnän ja brändin uudistaminen. Viestintä ei ole pelkkää tiedottamista, vaan se on kulttuurin ytimessä oleva teko: miten puhumme toisillemme, mitä asioita nostamme esiin ja ketkä saavat äänen. Tanner korostaa, että strategiaviestintä on ennen kaikkea odotusten hallintaa ja suunnan selkeyttämistä (Tanner 2024, 185). Kun Romano Missio ottaa käyttöön uusia viestintäkanavia, kuten podcastit, se ei vain tavoita uusia yleisöjä, vaan myös vahvistaa omaa kulttuuriaan osallisuuden ja avoimuuden kautta.

Yhteisöllisyys on kestävän muutoksen ydin

Yhteisöllisyys on Romano Mission sekä arvo että strateginen valinta. Se näkyy arjen pienissä asioissa kasvavasti: kuten yhteisissä syntymäpäiväkahveissa, tiimipäivissä tai siitä, että uusille tulokkaille pyritään nimeämään oma mentori/perehdyttäjä. Luukka korostaa, että arjen rituaalit ja tavat ovat kulttuurin konkreettisin osa: ne sitouttavat, luovat jatkuvuutta ja antavat tilaa merkityksellisille kohtaamisille (Luukka 2019, 74). Tanner puolestaan huomauttaa, että yhteisöllisyys ei synny sattumalta – se on johdettua ja mahdollistettua (Tanner 2024, 137). Erään työntekijän sanoja lainaten: ”Parasta täällä on se, että kukaan ei jää yksin.” Tämän kokemus on kulttuurin vahvuuden mittari.

Strategia ja kulttuuri – kaksi samassa veneessä

Strategian onnistuminen edellyttää kulttuurista maaperää, jossa tavoitteet voivat kasvaa. Tanner toteaa osuvasti, että strategia, joka on ristiriidassa kulttuurin kanssa, on tuhoon tuomittu (Tanner 2024, 289). Vaikka vielä näiden kahden välillä onkin nokkapokkaa niin Romano Missiossa kulttuuri ja strategian on tarkoitus tukea toisiaan: yhteinen arvopohja, osallisuus, avoin viestintä ja jaettu johtajuus muodostavat perustan, jonka päälle tulevaisuutta rakennetaan. Luukka muistuttaa, että jos kulttuuria ei johdeta, se johtaa yritystä (Luukka 2019, 112). Romano Missiossa tämä viisaus halutaan muuttaa arjen todellisuudeksi ja siihen on vastattu: kulttuuria ei vain eletä, sitä kehitetään tietoisesti joka päivä johtamalla sitä, koska Raamattua lainatakseni ”Viisas rakentaa talonsa, tyhmä hajottaa sen omilla käsillään” (Sananl. 14:1).

Lähteet

Luukka, P. (2019). Yrityskulttuuri on kuningas. Alma Talent.
Tanner, R. (2024). Strategiasta käytäntöön. Alma Talent.
Romano Missio ry (2024). Strategia ja toimintasuunnitelma vuosille 2025–2030. Romano Missio ry.
Raamattu. (1992). Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkoraamattu (KR92).

 

 

Johtajuus ei mahdu nimikylttiin – mutta kyllä sen tunnistaa

/ , /

”Mitä suurempi johtaja, sitä suurempi palvelija. Tulevaisuuden johtajuus ei hallitse – se mahdollistaa.”

On uskomatonta, mitä tapahtuu, kun pääsee hetkeksi pois sähköpostien, kokouskutsujen ja Teamsin ääreltä. Kun jatkuva säntäily pysähtyy ja arjen hälinä hiljenee, alkaa kuulua jotain paljon merkityksellisempää – oma ajattelu ja Luojan ääni.

Olen juuri nyt tässä virrassa. Lomani on ollut ansaittua lepoa keholle sekä ennen kaikkea tilaisuus antaa aivoille hengähdystauko jatkuvasta ”johtamisen huutamisesta” ja päätöksenteon pyörteestä sekä tulipalojen sammuttamisista. On ollut tilaa olla hyvien asioiden sijasta parhaiden asioiden kanssa, sekä lukea, kirjoittaa ja ehkä tärkeimpänä – reflektoida.

Koko kevään, mutta erityisesti lomani aikana, olen pysähtynyt miettimään johtajuutta – Sitä on haastettu, revitty, kyseenalaistettu – omaani, muiden ja ylipäätään sitä, millaista johtajuutta tarvitsemme tässä ajassa, Romano Missiossa. Ja yksi asia kirkastui yhä uudelleen ja uudelleen: Johtajuus ei ole titteli. Se on tekoja. Ja rehellisyyden nimissä – joskus nämä kaksi eivät kohtaa toisiaan edes samassa rakennuksessa.

Katsaus historian peiliin

Romano Missio on pitkäikäinen (119 vuotta) järjestö. Yli vuosisadan aikana meille on ehtinyt kertyä monenlaisia johtajuuden muotoja – eikä syyttä. On ollut karismaattisia suunnannäyttäjiä, hiljaisia vastuunkantajia, järjestelmäuskovaisia, innostavia näkijöitä ja totta kai niitäkin, jotka ovat pitäneet komentoa tiukalla, ellei jopa diktaattorimaisella, kädellä. Ja kyllä, on ollut myös epäonnistumisia. Hetkiä, jolloin johtajuus on näyttänyt enemmän kontrollilta kuin kuuntelulta. Mutta niissäkin hetkissä on ollut oppia – aikakausiensa ja toimintaympäristöjensä peilejä. Eikä kaikkea voi eikä tarvitsekaan tarkastella nykyajan silmälasein.

Tärkeämpää on ymmärtää nykytila, tässä ja nyt sekä tulevaisuusajattelu. Hyvä johtaminen ei ole koskaan valmis rakennelma. Se on elävää vuorovaikutusta, joka kaipaa jatkuvaa päivittämistä – vähän niin kuin tietoturvaohjelmatkin. Ja nyt on sen päivityksen aika. Avoimin mielin, mutta rohkein käsin. Huonoa johtamista ei kukaan halua eikä jaksa!

Johtajan paikka ei ole olla korokkeella, vaan rinnalla

Jos jotain haluaisin jättää pysyväksi ohjenuoraksi itselleni Romano Mission toiminnanjohtajan katsoessani tulevaisuuteen, se on tämä:
Mitä isompi johtaja olet, sitä suurempi palvelija sinun tulisi olla.

Tämä ei tarkoita sitä, että johtajan pitäisi ottaa vastaan kaikki tehtävät, joita kukaan ei halua – vaikka joskus sekin tekee ihan hyvää – varsinkin egolle. Vaan sitä, että johtajuus ei ole valta-asema, vaan palvelutehtävä.

Tämä on yksi niistä asioista, joka tuottaa ajoittain isoja haasteita, etenkin romaniorganisaatioissa, koska liian usein tavoitellaan asemaa toisten yläpuolelle, vaikka taidot ja luonteenlaadut eivät aina sitä tue. Valtaa saatetaan tavoitella vallan vuoksi, ei vastuunkannon tähden. Ja silloin johtajuus vääristyy – eikä kanna.

Johtajana oleminen ei ole paikka, jossa pönkitetään omaa asiantuntijuutta tai urakiipeämistä, vaan tila, jossa mahdollistetaan toisten kukoistus. Ei yksin loistamista, vaan muiden nostamista. Ei mikromanageeraamista, vaan rohkeutta antaa tilaa ja luottaa. Tämä vaatii paitsi ammattitaitoa, myös ihmistuntemusta. Ja ehkä ennen kaikkea itsensä tuntemista – sen verran, että osaa astua syrjään, kun on toisen aika astua esiin.

Tulevaisuuden johtajalla on yksi suu ja kaksi korvaa

Meidän ajassamme ei enää toimi johtamismalli, jossa yksi puhuu ja muut toteuttavat. Tulevaisuuden johtajuus ei nojaa hierarkiaan vaan merkitykselliseen vuorovaikutukseen ja jaettuun johtajuuteen.

Tutkimuksissa puhutaan yhä useammin palvelevasta johtajuudesta (Greenleaf, 2002; Northouse, 2021) ja jaetusta johtajuudesta (Pearce & Conger, 2003) – tavoista, joissa johtaja ei ole kaiken keskellä, vaan tukijana, suunnan näyttäjänä ja mahdollistajana. Johtajuus ei siis katoa – se muuttuu inhimillisemmäksi.

Palveleva johtajuus ei tarkoita nöyristelyä tai itsensä unohtamista, vaan syvintä ammatillista rohkeutta. Se tarkoittaa vastuun kantamista ilman kruunua ja näkyvyyttä ilman egon vaatimusta. Se tarkoittaa kuuntelemista silloinkin, kun tekisi mieli puhua.

Romano Mission kaltaisessa järjestössä, joka tekee työtä ihmisarvon, osallisuuden ja toivon puolesta, ei voi olla muuta vaihtoehtoa. Meidän on rakennettava kulttuuria, jossa johtaminen on yhteinen tehtävä. Jaettu. Läpinäkyvä. Inhimillinen ja arvojensa suhteen tinkimätön.

Jos joskus huomaa johtajuutensa näyttävän enemmän urakiipeilyltä kuin yhteisön rakentamiselta, on hyvä pysähtyä. Ja ehkä päivittää se Teams-taustakuva, jossa seisoo kädet puuskassa “Executive Leader” -tekstin alla. Johtajuus ei ole kuva, vaan käytös.

Johtajuus tehdään arjessa – ei juhlapuheissa

Suurimmat johtamisteot eivät usein näytä miltään. Ne ovat pieniä huomioita, pysähtymistä toisen viereen, läsnäoloa, jota kukaan ei varsinaisesti vaadi – mutta joka jää mieleen.

Kyky sanoa “Miten voin auttaa?” silloin, kun toinen ei osaa pyytää. Kyky antaa palaute lempeästi, mutta rehellisesti. Kyky olla hiljaa ja kuunnella. Ja ehkä vaikein kaikista: kyky muuttaa omaa näkökulmaa, kun joku tiimiläinen tuo pöytään paremman.

Tutkimukset (Edmondson, 2019) osoittavat, että psykologinen turvallisuus on yksi tehokkaiden tiimien tärkeimmistä ominaisuuksista. Ja se ei synny juhlapuheilla. Se syntyy teoilla, jotka osoittavat: “Olet tärkeä.”

Johtajuus on arkinen teko, joka rakentaa luottamusta – joka kestää kiireet, kriisit ja kahvikoneen hajoamisen. Yksinkertaisimmillaan se on vierellä seisomista, kun ympärillä pauhaa.

Johtajuus ei ole rooli – se on suhde

Tämä ei ollut vain lomareflektio tai johtamiskirjojen inspiroima kirjoitelma. Tämä oli muistutus myös itselleni. Siitä, miksi tätä työtä tehdään – ja miten haluan sitä tehdä.

Johtajuus oli minullekin nuorempana titteli. Mutta jo hyvin varhaisessa vaiheessa – kiitos mentoreiden – se muuttui tavaksi olla toisten kanssa. Se ei näy nimikyltissä, mutta sen kyllä tunnistaa. Ja se mitataan lopulta siinä, millaisen jäljen jätät – ei organisaatiokaavioon, vaan ihmisten mieleen.

Kun nyt ajattelen Romano Missiota vahvistuu minussa ajatus, ettei se järjestönä tarvitse lisää auktoriteettia. Niitä on historian siivillä ollut toinen toistaan diktaattorimaisempia. Me tarvitsemme lisää tilaa kohdata, kuunnella ja kasvaa yhdessä. Ja siihen tarvitaan johtajia, jotka eivät pelkää palvella.

Mertsi Ärling – lomaa, johtajuuskirjoja ja inhimillistä ajattelua arvostava Romano Mission toiminnanjohtaja, joka uskoo, että suurin johtajuus piilee kyvyssä palvella – ja siinä, että osaa välillä nauraa itselleen matkan varrella.

Lomakirjallisuuden lähteellä:

  • Blanchard, K., Hodges, P. & Hendry, P. (2021). Paras esikuva johtajuudesta. Päivä
  • Brown, B. (2018). Rohkaiseva johtaja. Rehellisiä keskusteluja, sydänlähtöistä toimintaa ja rohkeita päätöksiä. Viisas elämä.
  • Sinek, S. (2022). Kysy ensin miksi. Parhaat johtajat innostavat muuttamaan maailmaa. Viisan elämä.
  • Edmondson, A. C. (2019). The Fearless Organization: Creating Psychological Safety in the Workplace. Wiley.
  • Greenleaf, R. K. (2002/1977). Servant Leadership: A Journey into the Nature of Legitimate Power and Greatness. Paulist Press.
  • Northouse, P. G. (2021). Leadership: Theory and Practice (9th ed.). Sage Publications.
  • Pearce, C. L. & Conger, J. A. (2003). Shared Leadership: Reframing the Hows and Whys of Leadership. Sage Publications.
  • Lahtinen, V. & Ruohotie-Lyhty, M. (2023). Ihmislähtöinen johtaminen koulussa ja työelämässä. PS-kustannus.
  • Auvinen, T. & Lämsä, A.-M. (2022). “Jaettu johtajuus muuttuvassa organisaatiokulttuurissa.” Hallinnon Tutkimus, 41(2).
  • Kouzes, J. M. & Posner, B. Z. (2017). The Leadership Challenge. Wiley.

”Tässä on kone – rupea hommiin” – miksi perehdytys ei voi jäädä kahvipöytäkeskusteluksi

/ , /

Kun katson taaksepäin työuraani eri organisaatioissa, yksi asia toistuu: perehdytykseni on ollut usein kevyttä – joskus suorastaan olematonta. ”Tässä on kone – rupea hommiin” on valitettavan tuttu perehdytysmuoto. Silloin oletetaan, että kyllä kokenut osaa, ja uuden työntekijän potentiaali valjastuu ilman sen suurempaa tukea.

Kun aloitin Romano Missiossa toiminnanjohtajana, minua tervehdittiin näin: ”Kyllähän sinä osaat, olethan ollut jo yli puolivuotta hallituksessa mukana.” Vaikka hallitustyö antoi melko hyvän yleiskuvan järjestöstä, se ei korvannut systemaattista johdon perehdytystä. Johdon työ on strategista, vastuullista ja monikerroksista – eikä siihen voi hypätä ilman tietoa rakenteista, sidosryhmistä, historiasta, taloudellisista vastuista ja tavoitteista – “Johtamisen perehdytys ei ole asia, joka järjestyy itsestään” (Dreamleader 2025).

Puutteellisen perehdytyksen seuraukset voivat olla merkittäviä. Romano Missiossa tämä näyttäytyi mm. siinä, että osasta tärkeistä rahoitushakemuksista myöhästyttiin tai ne jäivät kokonaan tekemättä. Rahoitushaut ovat aikataulultaan ehdottomia – eikä niitä voi tavoittaa, jos tieto ei kulje eikä ole kanavoitu uudelle johtajalle systemaattisesti.

Mutta tämä ilmiö ei ole uusi, eikä se koske vain johtajia. Työskentelin aiemmin Diakissa TKI-asiantuntijana ja näin, miten projektityöhön perehdytys oli niinkin isossa organisaatiossa alkutekijöissään. Pyysin vastuulleni rakentaa kokonaisvaltaisen projektijohtamisen perehdytysmallin, ja sen sain. Kehittäminen ei ollut muutaman viikon tai kuukauden työ vaan vaati vuosien työn. Keräsin systemaattisesti talon hiljaista tietoa oman alansa asiantuntijoilta, perehdyin kirjallisuuteen ja hyödynsin omaa lähes kahden vuosikymmenen projektijohtamisen kokemustani. Tuloksena syntyi malli, joka paransi projektien laatua, säästi resursseja ja lisäsi niiden vaikuttavuutta. Malli on edelleenkin käytössä Diakissa uusien projektityöntekijöiden perehdyttämisessä.

Tämän kaltaista mallia tarvitaan nyt myös Romano Missiossa – ei vain johtajalle, vaan jokaiselle työntekijälle.

Perehdytys ei ole pelkkä muodollisuus

Onnistunut perehdytys ei ole luksusta, vaan perustyötä. Se on investointi, joka maksaa itsensä takaisin. Julia Koiviston ja Sini Taipaleen (2021) kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa todetaan, että perehdytys hyödyttää niin työntekijää, esimiestä, hallituksen väkeä kuin koko organisaatiota. Se lisää työmotivaatiota, parantaa vuorovaikutusta, vähentää konflikteja ja ennen kaikkea tukee työn laatua ja turvallisuutta.

Työturvallisuuslain (738/2002) mukaan työnantajan velvollisuus on perehdyttää työntekijä tehtäviinsä, työolosuhteisiin ja turvallisiin työtapoihin – tämä koskee myös kokeneita työntekijöitä. Kilometrit eivät suojaa virheiltä. Perehdytys on sekä työsuhteellisen turvallisuuden että työn hallinnan perusta. Myös konkarit tarvitsevat aikaa omaksua uudet toimintatavat, prosessit ja työyhteisön dynamiikka.

Koiviston ja Taipaleen mukaan hyvä perehdytys sisältää selkeän suunnitelman, nimettyjä perehdyttäjiä ja yksilöllistä tukea. Huolellinen perehdytys lisää työntekijän sitoutumista, vähentää virheitä ja tukee työyhteisön kehittymistä – oli kyse sitten kesätyöntekijästä tai toimitusjohtajasta.

Johtajan perehdytys on organisaation peili

Johtamiseen liitetään usein oletuksia siitä, että kokenut pärjää kyllä itse. Todellisuudessa uusi johtaja kohtaa valtavan tietomäärän, odotuksia ja hiljaisia sääntöjä. Dreamleaderin mukaan johdon perehdytyksessä tulisi käydä läpi vähintään kahdeksan osa-aluetta: organisaatiorakenne, johtamisjärjestelmä, strateginen ja operatiivinen johtaminen, sidosryhmät, oma rooli, työyhteisö ja työvälineet (Dreamleader 2025).

Johtajan perehdytys onkin organisaation itsetuntemuksen testi. Jos meillä ei ole kykyä kuvata omaa toimintaamme ja jakaa sitä selkeästi eteenpäin, miten voimme odottaa johtajalta vaikuttavaa ja suunnitelmallista työtä? Perehdytys on peili, josta näemme, kuinka selkeä ja toimiva organisaatiomme todellisuudessa on.

Mihin olemme menossa Romano Missiossa?

Romano Missio on järjestö, jolla on yli satavuotinen historia ja syvä merkitys romaniväestölle Suomessa. Jo tämänkin takia meidän on kannettava vastuumme siitä, että uudet työntekijät, hallitus sekä vapaaehtoiset – kaikilla tasoilla – saavat perusteellisen ja ajantasaisen perehdytyksen. Syksyllä aionkin kehittää Romano Missioon uudenlaisen perehdytysmallin, joka palvelee koko organisaatiota. Se ei tule olemaan pelkkä mapillinen materiaalia, vaan kokonaisuus, joka tukee oppimista, osallisuutta ja vaikuttavaa työtä.

Perehdytys ei ole byrokratiaa. Se on ihmisarvoista ja inhimillistä työn vastaanottamista. Se on viesti siitä, että jokainen työhön osallistuva on meille tärkeä – ja meillä on vastuu antaa sinulle parhaat mahdolliset eväät onnistua.

Lähteet

  • Koivisto, J. & Taipale, S. (2021). Onnistuneen perehdytyksen merkitys työsuhteen alkaessa – Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. SeAMK.

  • Dreamleader. (2025). Johdon perehdytysmalli. Dreamleader.fi

  • Työturvallisuuslaki 738/2002, 14 §.

  • Surakka, T. (2009). Työhön perehdyttäminen hoitotyössä.

  • Kupias, P. & Peltola, R. (2009). Perehdyttämisen käsikirja.

Romanien päivä 8.4. on myös suomalaisen yhteiskunnan peili – näemmekö ongelman vai mahdollisuuden?

/ , /

8. huhtikuuta vietetään romanien kansainvälistä päivää. Se ei ole pelkkä juhlapäivä – se on maailmanlaajuinen yhteiskunnallinen testi.
Se kysyy meiltä kaikilta – ja erityisesti niiltä, jotka käyttävät valtaa: missä todella menemme yhdenvertaisuudessa, tasa-arvossa ja ihmisarvon toteutumisessa?

Romanien päivä ei ole vain romanien juhla. Se on peili. Se näyttää, keitä todella olemme yhteiskuntana, ja mitä arvoa annamme ihmiselle hänen syntyperänsä perusteella. Se kysyy myös romaniyhteisön jokaiselta jäsentä, mitä itsekukin on tehnyt ja valmis tekemään yhteisen hyvän eteen. Peili kysyy suoraan meiltä kaikilta: näemmekö ongelman – vai mahdollisuuden?

Historia, joka ei ole ohi

Romanit ovat osa Suomen historiaa – yli 500 vuoden ajalta. Se on tarina vainoista, karkotuksista, suljetuista ovista, ja silti myös sitkeydestä ja kulttuurisesta ylpeydestä. Mutta se ei ole vain historiaa. Se on läsnä tässä päivässä – työhaastatteluissa, vuokra-asuntohakemuksissa, koulun käytävillä ja lehtiotsikoissa.

Silti jokaisen väitteen rinnalle löytyy todisteita siitä, että yhteiskunta ei kohtele meitä yhdenvertaisina. Että romaninimi voi edelleen sulkea ovia ennen kuin niitä on ehditty koputtaa. Että meihin liitetään rikollisuus, häiriökäyttäytyminen, aggressiivisuus – ilman mitään muuta perustetta kuin syntyperä. Unohdamme, että Suomessa on 502 Mertsi nimistä henkilöä, ja jokainen heistä ei edusta toisiaan.

”Lopettakaa tappaminen ja muuttakaa omaan maahanne”

Saan tämän tästä kirjeitä ja viestejä, jotka tiivistävät yhteiskunnan jakolinjoja brutaalilla rehellisyydellä. Tässä yksi esimerkki:

“Sanoin jo aiemmin, että parannus on tehtävä heimon perinnerasitteista – murhanhimosta, varkauksista, petoksista… Ennen oli mora, nyt aseet. Teillä on suuri ja järkyttävä sisäinen ongelma.”
“Varatkaa erämaa-alueita tapojenne toteuttamiseksi. Sellaisia, joissa luodeista ei ole vaaraa muille ihmisille.”

Tällaista on olla romani Suomessa vuonna 2025. Tällaisina hetkinä kysyn: onko tämä se tasa-arvon mallimaa, jona Suomea ylpeästi maailmalla esitämme?

Kyllä, meillä on ongelmia ja osa niistä on isojakin – niin kuin jokaisella yhteisöllä

Romaniyhteisössä on sisäisiä haasteita. Meillä on joukko nuoria ja nuoria aikuisia, jotka ovat syrjäytyneet, päihteiden orjia ja joilla ei ole kiinnittymistä yhteiskuntaan tai edes omaan kulttuuriinsa. Meillä on rikollisuutta, huumeita, väkivaltaa. Mutta tiedätkö mitä? Se ei ole pelkästään romanien ongelma. Se on koko suomalaisen yhteiskunnan ongelma ja jopa koko maailman. Se on tulos vuosikymmenten syrjäyttämisestä, pelosta, katseiden välttämisestä ja kohtaamattomuudesta vain joitakin mainitakseni.

Tämä ei tarkoita, että virheitä tulisi selittää pois, ei tietenkään. Voin olla melkoisen hullu mutta en tyhmä. Meidän(kin) pitää katsoa myös itseämme kriittisesti. Meidän(kin) on vahvistettava yhteisön – mutta myös jokaisen yksilön – sisäistä vastuunottoa, kasvatusta, henkistä johtajuutta – ja kyllä, myös rohkeaa puuttumista niihin ilmiöihin, jotka nakertavat meiltä sisältäpäin. Mutta yksikään yhteisö ei nouse ilman liittolaisia. Ilman mahdollisuuksia. Ilman luottamusta ja sitä kuuluisaa “toista mahdollisuutta”, jonka pääväestön nuori saa romania helpommin.

Ratkaisuja on – mutta halutaanko niitä oikeasti?

On helppo osoittaa sormella, jopa minunkin. Vaikeampaa on kysyä, mitä itse voi tehdä. Siksi esitän nyt kysymyksiä, erityisesti vaalien alla:

  • Miksi romanien oppimisen tuen tarve edelleen ohitetaan koulujärjestelmässä vaikenemalla?

  • Miksi kulttuurinen lukutaito ei ole velvoittavaa opettajakoulutuksessa, poliisikoulussa tai viranomaisvalmennuksissa?

  • Miksi työnantajat voivat yhä suodattaa nimen perusteella hakemuksia ilman seuraamuksia?

Me tarvitsemme investointeja – koulutukseen, työllistymiseen, lapsiperheiden tukemiseen, kieleen, kulttuuriin ja yhteisön sisäiseen voimaannuttamiseen. Ja kyllä, tarvitsemme päättäjiä, jotka eivät pelkää olla epäsuosittuja puolustaessaan vähemmistöjen oikeuksia.

Romanit eivät kaipaa sääliä – me tarvitsevat tilaa ja vastuuta

Me emme kaipaa jalustalle nostamista, säälipisteitä, hyväntekeväisyyttä tai juhlapuheita. Me tarvitsemme verbejä ja näkyväksi tulemista. Että meidät kohdataan ihmisinä – ei pelkkinä ongelmina. Me tarvitsemme mahdollisuuksia, joita ei oteta pois ennakkoluuloilla ennen kuin olemme edes saaneet ne käsiimme.

Kulttuurinen erityisyys ei ole uhka – se on voimavara. Mutta sitä ei voi käyttää suojakilpenä rikoksille tai vastuuttomuudelle. Ei yhteisön sisällä, eikä ulkopuolelta. Meidän on rakennettava siltoja – mutta molempien puolien on oltava mukana.

Tasa-arvo ei ole valmis – eikä tule koskaan valmiiksi ilman tahtoa

Romanien kansainvälinen päivä on muistutus siitä, että tasa-arvo sekä yhdenvertaisuus ovat vielä keskeneräinen matka. Ja juuri nyt, vaalien kynnyksellä, se kysyy meiltä: Millaista yhteiskuntaa me haluamme rakentaa? Oikeudenmukaista – vai vain näennäisesti tasa-arvoista?

”Romanit eivät kaipaa erityiskohtelua – he vaativat yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Ja sitä meiltä odotetaan: rohkeutta katsoa peiliin ja toimia sen mukaan, mitä näemme.”

Kulttuurinen osaaminen ei ole lisätaito – se on ammattitaitoa

Monimuotoistuvassa Suomessa kulttuurinen lukutaito on keskeinen osa asiantuntijuutta. Opettajilla, sairaanhoitajilla, sosiaalityöntekijöillä, papistoilla ja viranomaisilla on vastuu kulttuurisesti sensitiivisestä toiminnasta. Romanikulttuuriin kuuluu omat arvonsa ja logiikkansa – kuten kunnioitus, häveliäisyys ja puhtaus – joiden ymmärtäminen mahdollistaa turvallisen ja kunnioittavan vuorovaikutuksen. Romanit eivät kuitenkaan oleta, että muut oppivat heidän kulttuurinsa ulkoa. He toivovat tulla kohdatuksi ihmisinä. Yksilöinä. Tasavertaisina kansalaisina.

Käyttämätön voimavara

Romanien koulutustaso on kasvanut nopeasti. Yhä useampi nuori romani hakeutuu koulutukseen, rakentaa uraa ja haluaa vaikuttaa. Heissä on valtava määrä potentiaalia – kasvatuksen ja opetuksen asiantuntijoita, kulttuurin ja taiteen tekijöitä, johtajia ja kehittäjiä. Silti moni joutuu pysähtymään työnhaussa sukunimen kohdalla. Syrjintä piiloutuu hiljaisuuteen, katseisiin ja valintoihin, joita ei koskaan perustella ääneen.

Mitä tämä yhteiskunta menettää, kun se ei näe romanien potentiaalia? Vastaus on yksinkertainen: paljon! Sillä emme puhu marginaalista, vaan ihmisistä, joiden panos voisi olla ratkaiseva juuri nyt, kun tarvitsemme osaamista ja uudenlaista ajattelua enemmän kuin koskaan.

Yhdenvertaisuus ei ole vain romanien taistelu – tämä on meidän kaikkien tilaisuus

Romanien kansainvälinen päivä ei ole pelkkä symboli. Se on yhteiskunnallinen muistutus siitä, että emme ole valmiita. Että yhdenvertaisuus ja tasa-arvo eivät tapahdu itsestään. Että jokaisella on vastuu katsoa peiliin ja kysyä: mitä minä näen – ja mitä olen valmis tekemään? Romanien tarina Suomessa ei ole vain menneisyyttä – se on elävä kertomus kestävyydestä, uudesta alusta ja toivosta. Nyt kysymys kuuluu: rakennammeko yhdessä sen jatkoa?

Romanien historia on meidän historiamme. Heidän tulevaisuutensa on meidän yhteinen tulevaisuutemme.

Romano Mission strategia: Kompassi arvojensa mukaiseen tulevaisuuteen

/ , /

On taas se aika vuodesta, jolloin palaamme Romano Missiolle luodun viisivuotisen strategian äärelle. Yhdessä johtoryhmän kanssa syvennymme tarkastelemaan ja tarkentamaan viiden vuoden strategian tavoitteita vuodelle 2025 sekä arvioimaan siihen tarvittavaa toimintaa, odotettavia tuloksia ja ennen kaikkea niiden vaikuttavuutta. Vastaava syventävä keskustelu on suunnitteilla myös järjestön hallituksen kanssa, jotta koko Romano Mission yhteisö on yhtenäisellä linjalla ja jakaa saman näkemyksen tulevasta.

Romano Mission strategia ei ole vain suunnitelma tai asiakirja, joka unohtuu arkistojen syövereihin. Se on elävä kartta, joka ohjaa järjestön toimintaa, päätöksentekoa ja kehitystä, perustuen sen neljään keskeiseen arvoon: ihmisarvo, ammatillisuus, oikeudenmukaisuus ja yhteisöllisyys. Nämä arvot heijastuvat kaikessa toiminnassamme ja varmistavat, että strategia ei jää pelkäksi teoriaksi, vaan toteutuu käytännössä ja vaikuttaa yhteisöömme myönteisellä tavalla (Dreamleader 2024a).

Miksi strategia on tärkeä?

Strategian merkitystä on helppo aliarvioida, mutta ilman selkeää suuntaa organisaatio ajautuu helposti ongelmiin. Strategia antaa vastauksen keskeisiin kysymyksiin: Miksi teemme tätä työtä? Mitä tavoittelemme? Miten saavutamme päämäärämme? Se tuo yhteen työntekijät, vapaaehtoiset ja sidosryhmät yhteisen päämäärän ympärille ja varmistaa, että toimintamme palvelee pitkällä aikavälillä niitä, joita varten järjestö on olemassa (Dreamleader 2024a).

Raamattu opettaa, että ilman näkyä kansa hukkuu (Sananlaskut 29:18). Tämä viisaus pätee myös järjestön toimintaan: ilman selkeää suuntaa ja yhteisiä tavoitteita työ hajaantuu ja voimat menevät hajanaisiin ponnisteluihin. Romano Mission strategia toimii näkynä ja suuntana, joka ohjaa työtämme ja sitoo sen Jumalan tahtoon – palvelemaan lähimmäisiämme ja rakentamaan yhteisöllisyyttä.

Dreamleaderin artikkelissa ”Väärinkäsityksiä strategiasta ja mitä siitä oikeasti pitäisi ymmärtää” tuodaan esille, että strategia ei ole vain sarja tavoitteita, vaan kokonaisvaltainen suunnitelma, joka ohjaa organisaation toimintaa ja kehitystä. Kun Romano Mission strategia on linjassa järjestön arvojen kanssa – ihmisarvo, ammatillisuus, oikeudenmukaisuus ja yhteisöllisyys – se auttaa tekemään oikeita päätöksiä niin pienissä kuin suurissa kysymyksissä (Dreamleader 2024a).

Yhteiset tavoitteet ja yhteisöllisyyden voima

Johtamisessa on yksi varma tapa ajautua vaikeuksiin: unohtaa iso kuva, yhteiset tavoitteet ja yhteisöllisyyden merkitys. Kuten Dreamleaderin toinen artikkeli ”Varma tapa päätyä vaikeuksiin johtamisessa on unohtaa iso kuva ja yhteiset tavoitteet” muistuttaa, ilman yhteistä suuntaa organisaatio alkaa keskittyä yksittäisiin ongelmiin ja konflikteihin. Tämä hajottaa voimavaroja ja estää järjestöä toimimasta tehokkaasti (Dreamleader 2024b).

Raamatun mukaan ”Jos talo riitautuu itsensä kanssa, se talo ei voi kestää” (Markus 3:25). Yhteisön menestyksen ja jatkuvuuden edellytys on yhtenäisyys ja yhteiset tavoitteet. Romano Mission strategiassa yhteisöllisyys on keskeinen periaate. Järjestömme menestys ei synny vain yksilöiden ponnisteluista, vaan yhdessä luoduista ja jaetuista päämääristä. Kun työntekijät ja vapaaehtoiset kokevat kuuluvansa yhteiseen tavoitteeseen ja ymmärtävät työnsä merkityksen osana laajempaa kokonaisuutta, syntyy voimaa, joka kantaa yli haasteiden (Dreamleader 2024b).

 

”Strategia ei ole vain johtoryhmän työkalu, vaan se kuuluu kaikille. Se on meidän yhteinen kompassimme, joka varmistaa, että Romano Missio pysyy uskollisena tehtävälleen ja arvomaailmalleen – nyt ja tulevaisuudessa.”

Strategia arvopohjaisen työn tukena

Romano Missio toimii vahvasti arvojensa pohjalta: ihmisarvo, ammatillisuus, oikeudenmukaisuus ja yhteisöllisyys. Strategia on keino varmistaa, että nämä arvot eivät jää pelkäksi puheeksi, vaan näkyvät kaikessa toiminnassamme. Se auttaa tekemään linjakkaita päätöksiä ja priorisoimaan toimenpiteitä niin, että ne tukevat järjestön ydintehtävää – romaniyhteisön aseman ja hyvinvoinnin edistämistä vaikuttamalla sekä sisäänpäin että ulospäin (Dreamleader 2024a, 2024b).

Strategian tarkoituksena ei ole tietenkää rajoittaa luovuutta tai jäykistää toimintaa, vaan antaa sille pikemminkin selkeän suunnan. Jeesus kehottaa meitä olemaan valona maailmassa (Matteus 5:14), ja Romano Mission strategia auttaa meitä toimimaan tässä hengessä. Kun tiedämme, minne olemme menossa ja miksi, voimme keskittyä vaikuttavaan ja merkitykselliseen työhön. Tämä ei koske vain johtoa ja hallintoa, vaan kaikkia, jotka ovat osa Romano Mission toimintaa (Dreamleader 2024a).

 

 

Katse tulevaisuuteen

Romano Mission strategia ei ole kertaluontoinen dokumentti, vaan jatkuvasti kehittyvä työväline, minkä avulla katsotaan viiden vuoden aikaperspektiivillä tulevaisuuteen ennakoiden tulevaa. Se elää ajassa ja mukautuu muuttuviin olosuhteisiin, mutta sen ydin – arvopohjainen ja yhteisöllinen toimintatapa sekä valittu linja – pysyy. Kun pidämme katseen isossa kuvassa ja muistamme yhteiset tavoitteemme, varmistamme, että työmme vaikuttaa ja kantaa hedelmää tulevaisuudessakin (Dreamleader 2024b).

Raamatun lupaus on, että ”Ne, jotka Herraan turvaavat, saavat uuden voiman” (Jesaja 40:31). Tämä rohkaisee meitä jatkamaan työtä periksi antamatta, nojaten strategiaan, joka perustuu sekä selkeään suunnitteluun että järjestön arvoihin. Strategia ei ole vain johtoryhmän työkalu, vaan se kuuluu kaikille. Se on meidän yhteinen kompassimme, joka varmistaa, että Romano Missio pysyy uskollisena visiolle, jonka sen perustaja Oskari Jalkio aikanaan sai Jumalalta sekä tehtävälleen sille nimensä mukaiselle missiolle kuin myös arvomaailmalleen, joka on yhdessä sen työntekijöiden kanssa luotu – nyt ja tulevaisuudessa (Dreamleader 2024a, 2024b).

Kirjoittaja

Mertsi MEDI Ärling
toiminnanjohtaja
Mestarivalmentaja (MCID)
Romano Missio

 

Lähteet:

 

Järjestön johtaminen sen arvojen kautta – näin syntyvät huippusuoritukset

/ , /

Kirjahyllyni on täynnä toinen toistaan parempia johtajuuskirjoja, kuten Patrick Lencionin “The Five Dysfunctions of a Team” ja Simon Sinekin “Leaders Eat Last”. Jokaisessa niistä on oma viisautensa ja toimivat upeasti mentorina johtamisen haasteiden keskellä, mutta huomasin lukiessani, että ydinkysymys ei lopulta ole siitä, miten hyvä johtaja olen tai strategisti osaan olla. Kyse on paljon enemmän siitä, millaisen ympäristön luon. ”Mentorit” huutavat huomioimaan millaista kulttuuria johtajan johtajuus on luomassa – Ollaanko luomassa paikka, jossa jokainen voi kokea olevansa arvokas ja merkityksellinen? Tämä kysymys resonoi myös Raamatun opetuksissa, joissa toistuvasti muistutetaan arvostamaan ja kunnioittamaan toisiamme mm. haastamalla kilpailemaan toinen toistenne kunnioittamisesta.

Jesajan kirja (Jes. 41:10) sanoo: “Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä säiky, sillä minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua…”. Jos tämä lupaus annetaan meille, miksi emme loisi samanlaista tukea ja turvallisuutta myös niille, joiden kanssa teemme töitä? Tässä blogikirjoituksessa pohdin, miten arvostava ja turvallinen ilmapiiri voi muuttaa koko työyhteisön kulttuurin. Tämä kaikki liittyy syvästi Romano Mission arvoihin: ihmisarvoon, ammatillisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja yhteisöllisyyteen.

Arvostava ja turvallinen ilmapiiri – polttoaine huippusuorituksille
Olen huomannut, että kun ihmiset tuntevat olevansa arvostettuja ja työllä on heille merkitystä, heidän sisäinen liekkinsä alkaa palaa kirkkaammin. Mieti, kuinka voisit itse työskennellä, jos tietäisit, että virheet eivät johda syyttelyyn, vaan oppimiseen. Tällainen ilmapiiri mahdollistaa uuden luomisen ja riskien ottamisen ilman pelkoa.

Paavali kirjoittaa kirjeessään kolossalaisille (Kol. 3:23–24): “Minkä tahansa teettekin, tehkää se koko sydämestä niin kuin Herralle…”. Työn merkityksellisyys löytyy siitä, että ymmärrämme palvelevamme jotain suurempaa tarkoitusta – olemme Missiossa tekemässä töitä koko romaniyhteisön eteen. Kun johtaja pystyy tuomaan tämän merkityksen esiin, se voi muuttaa koko organisaation dynamiikan.

Viestit muuttavat kulttuuria
Johtajan sanat ovat kuin siemeniä – ne kasvavat ja vaikuttavat pitkään sen jälkeen, kun ne on lausuttu. Tässä on muutama yksinkertainen, mutta voimakas viesti, jotka muuttavat ja muovaavat kulttuuria:

“Anteeksi”
Anteeksi pyytäminen ei ole merkki heikkoudesta. Kun johtaja pyytää anteeksi, hän osoittaa esimerkillään, että virheet ovat osa oppimista. Se tuo mukaan inhimillisyyttä ja muistuttaa, että kaikki olemme keskeneräisiä. Aivan kuten 1. Joh. 1:9 lupaa: “Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi…”, myös työyhteisössä anteeksianto voi tuoda uutta toivoa ja motivaatiota. On hyvä muistaa, että meissä kaikissa on Jumalan työ vielä kesken, siksi meidän tulee olla armollisia toisiamme kohtaan.

“Tein virheen”
Johtaja, joka uskaltaa myöntää virheensä, rakentaa rehellisyyden kulttuuria. Tämä rohkaisee myös muita olemaan avoimia ja myöntämään omat mokansa. Brené Brown puhuu kirjassaan “Dare to Lead” siitä, miten haavoittuvuuden osoittaminen on todellisen johtajuuden ydintä. Tämä on linjassa myös arvoistamme ammatillisuuden ja korkeiden työtä ja tekemistämme määrittelevien eettisten standardien kanssa.

“Luotan sinuun”
Luottamus ei ole itsestäänselvyys – se on rakennettava askel kerrallaan. Kun johtaja sanoo “Luotan sinuun”, hän viestii, että toinen on arvokas ja päteä tekemään omia päätöksiään. Tämä ei vain vahvista itseluottamusta, vaan myös yhteisöllisyyden tunnetta, jossa kaikki kokevat olevansa osa jotain suurempaa.

Luottamisen vastakohta, mikromanageeraaminen – eli jatkuva puuttuminen pienimpiinkin yksityiskohtiin – on luottamuksen varma tappaja. Se viestii työntekijälle, ettei hänen kykyihinsä uskota. Tämä voi johtaa turhautumiseen, motivaation laskuun ja jopa työuupumukseen. Johtajana luottamus tarkoittaa myös uskallusta antaa tilaa ja mahdollisuuksia oppia. Raamatun viisaus “Rakastakaa toisianne veljinä ja sisarina…” (Room. 12:10) muistuttaa meidän tehtävästä tukea ja vahvistaa toinen toisiamme – ei tukahduttaa luottamusta.

“Tiedän, että pystyt parempaan”
Tämä on lause, joka voi kannustaa tai lannistaa. Oikein käytettynä se on kuitenkin haaste, joka auttaa ihmistä kasvamaan. Se osoittaa, että johtaja näkee potentiaalin ja haluaa auttaa tuomaan sen esiin. Jeesus itse näki aina ihmisissä enemmän kuin he näkivät itsessään. Kun Pietari oli luhistumassa oman heikkoutensa alla, Jeesus kuitenkin sanoi: “Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani…” (Matt. 16:18). Samalla tavalla tällaiset sanat voivat antaa uutta voimaa.

“Kiitos”
Kiitollisuus on yksi helpoimmista ja tehokkaimmista tavoista luoda hyvä ilmapiiri. Kun kiitämme, tunnustamme toisen panoksen ja arvostamme sitä. Paavali muistuttaa (1. Tess. 5:18): “Kiittäkää kaikesta, sillä se on Jumalan tahto…”. Kiitollisuuden ilmapiiri ei vain tee arjesta miellyttävää, vaan se motivoi ihmiset antamaan parastaan.

Johtajan rooli kulttuurin muovaajana
Kulttuuri ei synny itsestään, vaan se rakentuu arjen pienistä teoista ja sanoista. Hyvä johtaja ymmärtää, että hänen esimerkkinsä on kaikista voimakkain työkalu. Kun johtaja uskaltaa olla avoin ja haavoittuvainen, hän mahdollistaa muidenkin tekevän samoin.

Raamatun opetukset yhteisöllisyyden ja oikeudenmukaisuuden merkityksestä tarjoavat tässä vahvan pohjan: “Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille…” (Matt. 7:12). Kun tätä periaatetta sovelletaan työelämään, syntyy kulttuuri, jossa jokainen voi kukoistaa.

Romano Mission toiminnanjohtaja aion jatkossakin nojata täysillä sen yhdessä luotuihin arvoihin, joiden tehtävänä on ohjata meitä luomaan työyhteisöä, jossa turvallisuus, arvostus ja rohkeus kulkevat käsi kädessä. Kun yhdistämme nämä periaatteet kristillisen ihmiskäsitykseen, rohkeaan johtajuuteen ja aidosti inhimilliseen vuorovaikutukseen, meillä on mahdollisuus saavuttaa jotain poikkeuksellista. Meidän ei tarvitse pelätä virheitä, vaan voimme kohdata ne avoimesti ja oppia niistä – yhdessä.

Romano Mission lastenkoti Päiväkumpu ja keskustoimisto aloittavat muutosneuvottelut

/ , , /

Romano Mission hallitus aloitti pitkän harkinnan jälkeen muutosneuvottelut 3.2.2025 koskien Hämeenkoskella sijaitsevaa 14-paikkaista lastenkoti Päiväkumpua ja keskustoimistoa Malmilla siltä osin, kuin keskustoimiston työ liittyy Päiväkummun toimintaan. Neuvottelut voivat johtaa noin 20 henkilön irtisanomisiin, osa-aikaistamisiin tai lomautuksiin.

Päiväkumpu on Romano Mission viimeinen lastenkoti. Edellinen, Ryhmäkoti Kotimäki, suljettiin vuonna 2015 tuotannollistaloudellisista eli TUTA syistä. Päiväkummun toiminta on pitkään ollut alijäämäistä, eikä omaisuuden myynti tai muut toimenpiteet ole riittäneet tilanteen korjaamiseksi. Kuntien ja hyvinvointialueiden sijoitusten vähentyminen on pahentanut tilannetta.

Päiväkummun sulkeminen näyttänee todennäköiseltä, mikä johtaa pakollisiin henkilöstövähennyksiin. Omaisuuden lisämyynti vaarantaisi koko yhdistyksen resurssit. Muutoksista huolimatta Romano Missio jatkaa sitoutumistaan lastensuojelutyöhön. Neuvotteluissa pyritään hyödyntämään luontaista poistumaa, mutta myös irtisanomiset ovat mahdollisia.

Romano Missio jatkaa romanilasten ja -perheiden tukemista etsien uusia toimintatapoja muuttuvassa yhteiskunnassa.

Romano Mission hallitus

Lisätietoa antavat

Tuula Blomerus
Hallituksen puheenjohtaja
blomerustuula@gmail.com
045 696 3939

Mertsi Ärling
Toiminnanjohtaja
mertsi.arling@romanomissio.fi
040 509 2307

Romano Mission rasismin vastainen sitoumus – kohti yhdenvertaista yhteiskuntaa

/ , /

Romano Missio edistää yhdenvertaisuutta, torjuu syrjintää ja vahvistaa romaniyhteisön osallisuutta koulutusten ja hyvien väestösuhteiden avulla. Otamme käyttöön turvallisemman tilan periaatteet, nimeämme syrjintäyhdyshenkilön ja tuemme nuorten koulutus- ja urapolkuja. Yhdenvertaisuussuunnitelma ja aktiivinen viestintä ohjaavat konkreettisia toimiamme kohti tasa-arvoista yhteiskuntaa.

Romano Missio sitoutuu edistämään yhdenvertaisuutta ja syrjinnän torjumista kristillisten arvojensa – ihmisarvo, oikeudenmukaisuus, ammatillisuus ja yhteisöllisyys – pohjalta. Vahvistamme romaniyhteisön osallisuutta ja kulttuurin näkyvyyttä edistämällä hyviä väestösuhteita. Tarjoamme viranomaisille ja yhteistyötahoille koulutuksia romanikulttuurista, jotta syrjinnän ja ennakkoluulojen määrä vähenisi ja kulttuurisensitiivinen osaaminen lisääntyisi.

Romanien työllisyyden edistämiseksi kehitetään toimintoja, jotka tukevat nuorten koulutus- ja urapolkuja yhteistyössä kumppaneidemme kanssa ja lisäävät ammattilaisten monimuotoisuusosaamista. Toteutamme säännöllistä itsearviointia syrjinnän tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi sekä yhteisön sisällä että sen ulkopuolella eri puolilla Suomea.

”Rasismin torjunta ja yhdenvertaisuuden vahvistaminen vaativat jatkuvia, konkreettisia tekoja. Tämä sitoumus antaa meille selkeät työkalut toimia määrätietoisesti niin yhteisön sisällä kuin ulkopuolellakin,” kertoo Romano Mission toiminnanjohtaja Mertsi Ärling.

 

 

Turvallisemman tilan periaatteet otetaan käyttöön kaikessa toiminnassamme. Tämä tarkoittaa ympäristön luomista, jossa jokainen tuntee olonsa turvalliseksi, kunnioitetuksi ja kuulluksi. Syrjintää, rasismia tai epäasiallista käytöstä ei hyväksytä. Varmistamme näiden periaatteiden toteutumisen ennakoimalla ongelmatilanteita ja sopimalla puuttumisen tavoista.

Nimeämme syrjintäyhdyshenkilön, joka toimii toiminnanjohtajan roolissa ja työskentelee yhdessä järjestön johtoryhmän kanssa. He vastaavat yhdenvertaisuuden edistämisestä ja syrjintään puuttumisesta. Syrjintäyhdyshenkilö tukee syrjintää kohdanneita ja varmistaa, että tapaukset käsitellään asianmukaisesti.

Tavoitteenamme on tukea erityisesti vähemmistötaustaisia, romaninuoria, heidän tavoitteidensa ja unelmiensa saavuttamisessa tarjoamalla konkreettisia mahdollisuuksia, kuten työharjoittelupaikkoja ja mentorointia. Yhteistyössä oppilaitosten, järjestöjen ja yritysten kanssa voimme edistää nuorten koulutus- ja urapolkujen etenemistä sekä lisätä heidän osallisuuttaan yhteiskunnassa.

Laadimme keväällä 2025 yhdenvertaisuussuunnitelman, jossa määritämme konkreettiset tavoitteet, toimenpiteet ja mittarit yhdenvertaisuuden sekä rasisminvastaisen työn edistämiseksi. Suunnitelman toteutumista seurataan säännöllisesti, ja tarvittaessa teemme korjaavia toimenpiteitä.

Romano Mission viestinnän tavoitteena on tuoda esiin romanikulttuurin moninaisuutta sekä järjestön syrjinnänvastaista työtä kampanjoiden ja mediayhteistyön avulla.

Keskeiset toimenpiteet:

  • Turvallisemman tilan periaatteet: Luomme ympäristön, jossa jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi ja kunnioitetuksi.
  • Syrjintäyhdyshenkilö: Toiminnanjohtaja ja johtoryhmä vastaavat yhdenvertaisuuden edistämisestä sekä syrjintään puuttumisesta.
  • Nuorten tukeminen: Työharjoittelupaikat, mentorointi ja koulutuspolut tukevat romaninuorten tavoitteita ja osallisuutta.
  • Yhdenvertaisuussuunnitelma: Toteutetaan keväällä 2025, sisältäen konkreettiset tavoitteet ja toimenpiteet sekä säännöllisen seurannan.

Taustatietoa sitoumuksesta

Romano Mission sitoumus perustuu romaniyhteisön kohtaamiin haasteisiin. Sekä sisäinen syrjintä – esimerkiksi sukupuoleen tai sosiaaliseen asemaan liittyvät ennakkoluulot – että ulkoinen syrjintä ja rakenteellinen rasismi heikentävät romanien mahdollisuuksia työllistyä, opiskella ja osallistua yhteiskuntaan.

Sitoumusta toteutetaan käytännön toimenpiteillä:

  • Sisäinen työ: turvallisemman tilan periaatteiden käyttöönotto, syrjintäyhdyshenkilön nimeäminen ja avoin keskustelu syrjinnän tunnistamisesta.
  • Ulkoinen työ: koulutusten tarjoaminen viranomaisille ja yhteistyötahoille sekä monimuotoisuusosaamisen vahvistaminen.
  • Nuorten tukeminen: mentorointi ja työharjoittelupaikat tukevat nuorten osallisuutta ja urapolkuja.

Seuranta ja vaikuttavuus
Sitoumuksen vaikuttavuutta seurataan itsearvioinneilla, henkilöstökyselyillä ja toiminnan vaikutusten arvioinneilla. Näin varmistetaan, että toimenpiteet toteutuvat tehokkaasti ja että yhdenvertaisuuden edistäminen jatkuu pitkäjänteisesti.

Aiemmat saavutukset
Romano Missio on jo vuosikymmenten ajan tehnyt merkittävää työtä romaniyhteisön oikeuksien, osallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Olemme keskittyneet työllisyyden, koulutuksen ja kulttuurin näkyvyyden vahvistamiseen sekä tehneet yhteistyötä eri tahojen kanssa yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi.

Sitoumus tukee myös YK:n Agenda 2030 -tavoitteita sekä Suomen kestävän kehityksen strategiaa, jonka tavoitteena on hyvinvoiva ja yhdenvertainen yhteiskunta vuoteen 2030 mennessä.

Lisäksi Romano Missio on valinnut Agenda 2030 -tavoitteekseen:
kuvakuvakuvakuvakuvakuva

kuvakuvakuvakuva