Syksyinen tervehdys Terne Aprelta

/ , /

Syksyinen tervehdys Terne Apre – Nuorten Vuoro -projektista

Aika on jälleen rientänyt kesästä syksyyn ja vuosi lähenee loppuaan. Me elämme jännittäviä aikoja myös projektissamme. Odotamme rahoittajan STEAn päätöstä tulevaisuudesta ja projektin jatkumisesta. Päätös selviää joulukuussa ja siitä tiedotamme lisää.

Syksy on sujunut hieman kiireellisissä merkeissä. Olemme jalkautuneet ostareilla, asemilla ja puistoissa kohtaamassa nuoria. Kohtaamiset ovat kantaneet hedelmää ja olemme saanet tutustua myös uusiin nuoriin. Yksilöiden kanssa olemme myös työskennellyt ja auttaneet esimerkiksi koulunkäyntiin liittyvissä asioissa.

Muutamia retkiä on myös tullut tehtyä nuorten kanssa. Olemme käyneet tivolissa, sirkuksessa ja seuraavaksi suuntaamme pakohuoneeseen. Retket ovat olleet piristäviä pimentyneiden iltojen lomassa.

Diakonissalaitoksen puistojuhlaan otimme myös osaa. Mukana oli Mertsi Lindgren laulamassa ja soittamassa. Makkaraa ja virvokkeita oli tarjolla. Tapahtuma oli avoin kaikille halukkaille osallistujille.

Reserviratsastajat halusivat järjestää Hietaniemen hautausmaalla kunnianosoituksen sodassa kaatuville romani hevosmiehille. Olimme paikanpäällä todistamassa tätä tunteikasta ja arvokasta tapahtumaa joka varmasti jää meidän työntekijöiden mieleen pitkäksi aikaa.

Tiimissämme aloitti työharjoittelun Katja Thesslund. Katja on aktiivisesti mukana toimistolla tapahtuvissa toiminnoissa ja lauantaisin hänet voi tavata kanssamme Korsossa nuortenilloissa joka on avoin kaikille pääkaupunkiseudun nuorille.

Vuosi jatkuu hyvässä yhteistyössä yhteistyökumppaneidemme kanssa. Jalkautumista tehdään yhdessä Nuorisotyö raiteilla ja Aseman lapset ry:n kanssa.

Leiri on suunnitteilla nuorille yhdessä Korson Helluntaiseurakunnan kanssa. Se on tarkoitus pitää marraskuussa viikonloppuna.

Me täällä Terne Apressa odottelemme jännityksellä tulevia haasteita ja päätöksiä. Sitten tiedämme enemmän ja millaiset on uuden vuoden uudet tuulet.

Voit olla yhteydessä www.terneapre.fi Hyvää syksyn jatkoa ja joulun odotusta sinulle!

Terveisin
Angelica Vironen

Hankkeen nimeäminen

/ , /

Hanke nimettiin Elämää sukupolvien takaa -hankkeeksi Valfrid Åkerlundin upean musiikkiteoksen Kiitoslaulu elämälle innoittama. Katkelma laulun sanoista heijastelee myös hankkeen tavoitteita ja tarkoitusta:

”Elämä sukupolvien takaa,
jatkaa kierto ikuinen.
Ilot surut vuorollaan vaihtuu uudestaan,
tää elämää on vaan.
Kaiken sen mitä eilinen jakoi,
meidät yhteen tänään saa…”

 

Vieraskynä, Leena Rauhala

/ , /

Samat oikeudet kuuluvat kaikille

Jokainen ihminen on luotu ainutkertaiseksi ja samanarvoiseksi yksilöksi kykyihin, ominaisuuksiin tai tuottavuuteen katsomatta. Siksi ihmisarvo on aina ehdoton ja täysi, se ei ole suhteellinen käsite.  YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus syntyi, kun toisen maailmansodan jälkeen kansakunnat halusivat varmistaa, ettei sellaisia kauhuja enää pääsisi valloilleen. ”Ei koskaan enää” olikin kantavana ajatuksena, kun YK perustettiin vuonna 1945, sekä kolme vuotta myöhemmin kaikkien maailman valtioiden yhteisessä ihmisoikeuksien julistuksessa.

Toisen maailmansodan Saksassa natsit tuhosivat järjestelmällisesti tarkkaan määrittelemiään ihmisryhmiä, ja myös muita kuin juutalaisia joutui näiden vainojen kohteeksi. Lukemattomia romanejakin joutui keskitysleireille. Nämä ihmisoikeuksien loukkaukset olivat täysin käsittämättömiä ja ne on moneen kertaan julkisesti tuomittu. Kuitenkin jonkinlaisena ihmisoikeusloukkauksena on pidettävä myös sitä, ettei Saksan valtiovalta vieläkään ole antanut täyttä tunnustusta natsien toteuttamasta romanien vainoamisesta.

Toisen maailmansodan kokemuksien seurauksena YK päätti ihmisoikeuksien julistuksen kantavaksi ajatukseksi sen toisen artiklan. Siinä määrätään yksiselitteisesti, että ”jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin, ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.”

YK:n julistukseen perustuu myös Euroopan ihmisoikeussopimus, ja samat oikeudet määritetään Suomen perustuslaissakin. Lait ja sopimukset eivät kuitenkaan aina toteudu, kuten maailman uutisia seuratessamme usein joudumme toteamaan. Myös lähempänä, täällä Suomessa ihmisoikeuksien toteutumisessa on parantamisen varaa. Esimerkiksi epäkohdasta jota täällä on vasta viime aikoina parannettu sopii uutisointi: aiemmin kielteisten uutisten yhteydessä raportoitiin henkilön mahdollinen vähemmistöstatus, vaikka sillä ei olisi ollut rikkomuksen kanssa mitään tekemistä. Myöhemmin ymmärrettiin, että tällainen uutisointi on omiaan lisäämään ennakkoluuloja.

Vielä voimissaan sen sijaan on eräs toinen selvä ihmisoikeuksien julistuksen hengen vastainen käytäntö. Monilla työpaikoilla suhtaudutaan työnhakutilanteissa edelleen syrjivästi romaneihin. Ennakkoluuloista kerrotaan pahimmillaan jopa ääneen, kuten romanit.fi -nettisivustolla kerrottu koskettava esimerkki siivoustyötä hakeneesta naisesta kertoo. Tämä siitä huolimatta, että yhdenvertaisuuslain 2 ja 6§ kieltävät yksiselitteisesti syrjinnän tällaisessa tilanteessa.

Kehitettävää ihmisarvon ja ihmisoikeuksien edestä riittää siis vielä Suomessakin. Ihmisoikeuksien edistäminen on poliittisella tasolla käytännössä hyvää tarkoittavien lakien säätämistä. Käytännössä ihmisoikeudet eivät kuitenkaan voi toteutua ilman jokaisen meistä omaa panosta niiden hyväksi. Lakeja kuten yhdenvertaisuuslakia on noudatettava, mutta ihmisoikeuksien kunnioittaminen ulottuu vielä paljon pidemmälle kuin lain edellytykset. Loppujen lopuksi kyse on hyvin henkilökohtaisesta ja samalla kuitenkin yksinkertaisesta periaatteen ymmärtämisestä – jokainen meistä on Jumalan luomana yhtä arvokas kuin minäkin. Roomalaiskirje (15:2) kiteyttää saman kultaisen säännön toimintaohjeeksi: ”Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä.”

Leena Rauhala

Vieraskynä, Mertsi

/ , /

Tervehdys lukijani,

Tätä kirjoittaessani pihalla sataa vettä ja näyttää hieman synkeältä, noh kaikesta huolimatta on mahtavaa kun jo useamman kuukauden ajan on saanut todeta että, jälleen on se vuodenaika jolloin valo voittaa. Olemme aivan kesän kynnyksellä ja se näkyy ympärillämme jo monin tavoin. Luonto muokkautuu kesän kukoistukseen kovaa vauhtia. Tapasin tuossa joitakin aikoja sitten erään henkilön aivan sattumalta eräässä toritapahtumassa, siinä kahvia juodessamme hän kysyi minulta toisaalta hyvinkin hankalan kysymyksen. Mikä elämän tarkoitus on? Tästä kysymyksestä syntyi pitkä keskustelu josta voisi sanoa että, keskustelimme elämästä ja olemisesta taivaan ja maan välillä. Tuo keskustelu jäi mieleeni ja jälleen huomasin elämän olevan moninaista, se kulkee kuin vuodenajat täällä pohjolassa, välillä paistaa ja toisinaan on harmaampaa.

Tuohon kysymykseen, joka oli ikään kuin koko ajan taustalla, sain tuotua jossain vaiheessa myös raamatun ja Jumalan. Siinä keskustelussamme huomasin, ettei tälle henkilölle ollut outoa se, kun ilmaisin että mielestäni elämäntarkoitus syvimmillään on yksinkertaisesti elää ja löytää yhteys Jumalaan. Sain kertoa hänelle, kuinka itse olen löytänyt elämälleni sisältöä juuri siitä mihin Jumala ihmisen alun perin tarkoitti, elämään hänen yhteydessään. En tiedä oliko tälle henkilölle kristillisyys entuudestaan tuttua, huomasin hänen olevan kuitenkin syvällinen ajattelija. No hän sitten jatkoi matkaansa mutta, minä jäin miettimään keskusteluamme jossa esille nousi toinenkin kysymys, mitäs sen jälkeen kun on yhteys Jumalaan?

Tuohonhan on helpompi vastata, elää siinä ja palvella Jumalaa. Mitä Jumalanpalveleminen sitten on? Me jotka olemme löytäneet yhteyden Jumalaan ja sanomme itseämme kristityiksi, tämä on selvää, seurakunta yhteys, raamattu ja rukous, niin ja tietysti evankeliointi. Kyllä nuo kaikki ovat sitä johon raamattu ohjaa, raamattu ja Jeesus antavat kuitenkin toistakin näkökulmaa Jumalanpalvelemisesta. Raamatun mukaan Jumalanpalvelus on usein sitä että me palvelemme niitä ihmisiä jotka elävät siinä vaikutusalassa jossa me itse olemme. Jaakobin kirjeen ensimmäisessä luvussa Jumalanpalvelus on käydä katsomassa orpoja ja leskiä, käydä katsomassa tarkoittaa tässä kohden huolenpitoa. Eli todellinen Jumalanpalvelus on muutakin kuin sanoja, se on tekoja lähimmäisen hyväksi johon Kristuksen rakkaus ohjaa. Jeesus opettaa aikalaisiaan samansuuntaisesti Matteuksen evankeliumin 25:40 ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Eli Jeesuksen seuraaminen ja häntä palveleminen onkin monesti toisten ihmisten palvelemista. Se ei välttämättä ole aina suuria tekoja, toisinaan pelkkä ”kuulijana” oleminen toiselle henkilölle riittää. Kristityn ei siis tarvitse olla ”pappi” ollakseen Jumalanpalvelija. Riittää kun näkee ympärillä olevat ihmiset ja suostuu levittämään sitä siunausta josta itse on tullut osalliseksi. Joskus se voi olla aineellista mutta, se on sitä että me osoitamme lähimmäiselle rakkautta jonka Jumala vaikuttaa.

Mertsi Roth
Espoo