Viime aikojen uutisointi Ilta lehdessä väkivaltarikoksista, joissa on ollut osallisena romanitaustaisia henkilöitä, on nostanut jälleen esiin kysymyksen: missä kulkee yksilön vastuu ja missä yhteisön? Olemme Romano Missiossa syvästi huolissamme väkivallasta – ei ainoastaan romaniväestön sisällä, vaan koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Mikään oikeus, kulttuuri tai konflikti ei voi koskaan oikeuttaa väkivaltaa tai ihmishengen riistämistä. Samaan aikaan olemme huolissamme siitä, kuinka media ja viranomaiset käsittelevät aihetta.
On selvää, että yksittäisten rikostapausten perusteella ei voida leimata kokonaista kansanryhmää. Tilastokeskuksen mukaan (2021) 57 % naisista ja 47 % miehistä Suomessa on kokenut lähisuhdeväkivaltaa. Väkivalta ei siis kysy etnisyyttä. Kuitenkin julkisessa keskustelussa romaniväestö on usein erityisen leimaamisen kohteena. Tämä on ongelmallista, koska yleistykset ja stereotypiat eivät ainoastaan vääristä todellisuutta, vaan myös syventävät eriarvoisuutta ja syrjintää.
Onko kyse kulttuurista vaiko/ja/tai syrjäytymisen seurauksista?
On tärkeää kyseenalaistaa väite, että romanikulttuuri itsessään edistäisi rikollisuutta. Rikollisuuden syitä voidaan tarkastella kriminologian näkökulmasta, ja teoriat osoittavat, että rikollisuus ei synny tyhjästä eikä ole perinnöllinen tai kulttuurinen ominaisuus. Sen sijaan taustalla vaikuttavat sosiaaliset ja yhteiskunnalliset tekijät:
- Sosiaalisen paineen teoria selittää, kuinka syrjäytyminen ja rakenteellinen syrjintä voivat altistaa rikollisuudelle. Romaniväestö on kohdannut sukupolvien ajan työmarkkinoilla, koulutuksessa ja asumisessa esteitä, jotka voivat lisätä turhautumista ja vaihtoehtoisten toimeentulokeinojen hakemista.
- Leimaamisteoria osoittaa, että kun ihmiset joutuvat jatkuvan epäilyn ja syrjinnän kohteeksi, heidän voi olla vaikea murtautua ulos negatiivisesta kierteestä. Jos romaninuori kokee, ettei häntä hyväksytä yhteiskunnassa, hän saattaa alkaa elää sen mukaisesti.
- Oppimisteoriat korostavat ympäristön merkitystä rikollisuuden syntymisessä. Jos nuori kasvaa ympäristössä, jossa rikollisuus on normaalia tai jossa ei nähdä muita selviytymiskeinoja, hän voi omaksua nämä mallit.
Ongelman juurisyyt eivät siis ole kulttuurisia vaan rakenteellisia, vaikka rikollisuudessa on varmasti kulttuurista nousevia toimintatapoja. Syrjäytyminen, huono-osaisuus ja päihteet ovat merkittävämpiä tekijöitä kuin etninen tausta.
Median ja viranomaisten vastuu
Viime aikojen uutisoinnissa on ollut huolestuttavaa nähdä, kuinka herkästi romanien tekemät rikokset yhdistetään kulttuuriin. Liian usein rikoksia käsitellään etnisyyden kautta, vaikka samankaltaisista rikoksista ei puhuttaisi kulttuurisena ilmiönä, jos tekijä ei olisi romani. Tämä luo haitallisen narratiivin, jossa romanikulttuuri esitetään ongelmallisena tai rikollisuutta edistävänä. Samalla logiikalla voitaisiin kysyä, että on onko perhesurmat suomalainen kulttuuri-ilmiö, jonka nyt myös romanit ovat omaksuneet integraation myötä. Tyhmä ja absurdi mutta ei ihan tuulestakaan temmattu heitto.
Tällainen keskustelu ei ole vain epäoikeudenmukaista – se on myös vaarallista. Se lisää syrjintää, vaikeuttaa romanien pääsyä työmarkkinoille ja koulutukseen sekä voi jopa heikentää turvallisuutta romaniyhteisössä. Leimaamisen seurauksena romaninuori, joka ei ole koskaan tehnyt mitään rikollista, voi joutua kantamaan muiden ihmisten tekojen taakkaa. Median ja viranomaisten tulisi käsitellä aihetta vastuullisesti. Se tarkoittaa, että rikollisuudesta voidaan keskustella avoimesti ja realistisesti, mutta ilman yleistyksiä. On tärkeää keskittyä rikollisuuden taustalla oleviin rakenteellisiin ongelmiin, ei romanikulttuurin mustamaalaamiseen.
Ratkaisu on yhteistyössä, ei leimaamisessa
Romano Missio ei katso ongelmaa sivusta. Syksyllä 2024 kutsuimme koolle poliisiylijohdon sekä valtakunnallisten romanijärjestöjen edustajat keskustelemaan väkivallan ehkäisystä. Keskustelussa nousi esiin yhteinen huoli tilanteesta, ja sovimme, että viranomaiset hoitavat heille kuuluvia tehtäviä, kun taas romanijärjestöt pyrkivät vaikuttamaan juurisyihin ja tukemaan syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.
Työ romaninuorten koulutuksen ja työllisyyden parantamiseksi on tärkeämpää kuin koskaan. Romanikulttuuri itsessään sisältää vahvoja sosiaalisen kontrollin ja yhteisöllisyyden elementtejä, jotka voivat toimia voimavaroina rikollisuuden ehkäisyssä. Meidän on tuettava perheitä ja yhteisöjä, jotta nuoret saavat mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen.
Suomi: Rakennetaan yhteiskuntaa, jossa jokainen voi onnistua
On meidän kaikkien vastuulla varmistaa, että suomalainen yhteiskunta on oikeudenmukainen ja yhdenvertainen kaikille. Se tarkoittaa, että emme voi hyväksyä väkivaltaa emmekä sen oikeuttamista – mutta emme myöskään voi hyväksyä kokonaisten kansanryhmien leimaamista yksittäisten tapausten perusteella.
Me Romano Missiossa olemme sitoutuneet edistämään yhdenvertaisuutta ja torjumaan syrjintää. Olemme laatineet rasisminvastaisen sitoumuksen ja yhdenvertaisuussuunnitelman, jotka ohjaavat konkreettisia toimiamme järjestönä. Lisäksi olemme julkaisseet syksyllä 13.9.2024 kannanoton väkivaltaisuuksiin, ja keskustelumme viranomaisten kanssa jatkuu.
Toivomme, että media, viranomaiset ja koko suomalainen yhteiskunta ottavat vastuun vastuullisesta ja oikeudenmukaisesta keskustelusta. Vain yhteistyöllä voimme ehkäistä väkivaltaa ja luoda turvallisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan – kaikille sen jäsenille.