Intohimo palvelevaan johtajuuteen – yhdessä yhteisömme parhaaksi

/ , /

”Suuren johtajan rohkeus toteuttaa oma visionsa nousee intohimosta, ei asemasta.” Näin kirjoittaa John Maxwell, yksi aikamme johtajuusajattelijoista, ja hänen ajatuksensa resonoi voimakkaasti Raamatun opetusten kanssa. Maxwellin viisaus muistuttaa meitä siitä, että todellinen johtajuus kumpuaa sydämestä – intohimosta, joka ei etsi omaa kunniaansa, vaan vie eteenpäin yhteistä hyvää. Raamattu puolestaan opettaa, että johtajuus on palvelemista, ei hallitsemista. Nämä kaksi näkökulmaa yhdistyvät saumattomasti palvelevan johtajuuden ajatuksessa.

Palvelevan johtajuuden esikuva

Uudessa testamentissa Jeesuksen elämä ja opetukset tarjoavat täydellisen mallin palvelevasta johtajuudesta. Jeesuksen intohimo – Hänen visionsa Jumalan valtakunnasta ja ihmiskunnan pelastamisesta – ohjasi jokaista Hänen askeltaan. Hän asetti toiset itsensä edelle ja opetti, että suurin on se, joka palvelee (Mark. 10:42–45). Tämä mullistava ajatus haastaa myös meitä tarkastelemaan omaa johtajuuttamme: kenen hyväksi toimimme ja millä motiivilla?

Maxwellin tavoin Jeesus painotti vaikutuksen voimaa asemien sijaan. Intohimo ei ole titteleiden varassa. Se on voima, joka antaa merkityksen teoillemme, sytyttää vision ja kutsuu muita mukaan.

Johtajuus ja yhteisöllinen vaikuttaminen

Sekä Maxwell että Raamattu muistuttavat, että johtajan tehtävä on vaikuttaa ympäröivään yhteisöön positiivisesti. Intohimoiset ja palvelevat johtajat kykenevät rakentamaan siltoja, inspiroimaan ja edistämään oikeudenmukaisuutta. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun johtajuus kohdistuu yhteiskunnan marginaalissa olevien ihmisten puolustamiseen.

Romano Missio, Suomen vanhin romaniyhteisön hyväksi työskentelevä järjestö, on esimerkki tästä. Järjestö on syntynyt palvelemaan, ei hallitsemaan. Sen tehtävä on vahvistaa romanivähemmistön asemaa yhteiskunnassa, ja tämä voidaan tehdä vain, jos johtajuus perustuu Jeesuksen opetusten mukaiseen palvelun henkeen.

Intohimo ja johtaminen Romano Missiossa

Omassa työssäni Romano Mission toiminnanjohtajana näen, kuinka tärkeää on, että johtajuutta ohjaa aito intohimo. Intohimo romanivähemmistön hyvinvoinnin, oikeuksien ja mahdollisuuksien edistämiseen ei perustu asemaan tai ulkoisiin tunnustuksiin, vaan kutsumukseen tehdä näkyväksi se, mikä on usein piilossa.

Palveleva johtajuus merkitsee minulle kykyä kuunnella ja ymmärtää yhteisön tarpeita. Se merkitsee myös rohkeutta johtaa muutosta kohti yhteistä hyvää siitäkin huolimatta, ettei kaikki tahdo soutaa venettä samaan suuntaan. Tämä näkyy arjessa yhteistyönä eri tahojen kanssa, avoimuutena uusille ideoille ja erityisesti siinä, että jokainen ääni – etenkin hiljaiset ja syrjään jääneet – saavat tulla kuuluiksi.

Kutsumus palvelevaan johtajuuteen

Johtajuus on enemmän kuin taito tai asema. Se on kutsumus, joka vaatii rohkeutta, intohimoa ja palvelun asennetta. John Maxwellin viisaus ja Raamatun opetukset muistuttavat meitä siitä, että todellinen johtaja on ennen kaikkea palvelija. Tällainen johtajuus ei ole vain väylä omien tavoitteiden saavuttamiseen, vaan mahdollisuus muuttaa maailmaa paremmaksi.

Tämä ajatus on erityisen ajankohtainen meille Romano Mission työssä. Kun annamme intohimomme ja palvelun asenteemme ohjata päätöksiämme, voimme olla valona ja toivona niille, jotka eniten tarvitsevat tukea. Rakentakaamme yhdessä yhteisö, jossa jokaisella on mahdollisuus kasvaa, kukoistaa ja olla arvostettu – niin Jumalan edessä kuin yhteiskunnassakin.

”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.” (1. Piet. 4:10)

Romano Missio finalistina Vuoden ihmisläheisin työpaikka 2024 -kilpailussa

/ , , /

Romano Missio ry on tehnyt historiaa pääsemällä ensimmäisenä romanijärjestönä finaaliin arvostetussa Vuoden ihmisläheisin työpaikka -kilpailussa, sarjassa 50–250 henkilöä työllistävät organisaatiot. Finaalipaikka HumanPower24-kilpailussa on merkittävä tunnustus järjestön sitoutumiselle inhimillisiin ja hyvinvointia tukeviin työskentelytapoihin.

Kilpailun kriteerit: ihmisläheisyys keskiössä

HumanPower24-kilpailussa korostuvat työelämän laadun ja ihmisläheisyyden tärkeimmät osa-alueet. Erityistä huomiota kiinnitetään:

  • Työkulttuuriin, joka tukee suorituskykyä ja hyvinvointia.
  • Psykologiseen turvallisuuteen ja luottamukseen työyhteisössä.
  • Toimintatapoihin, jotka edistävät työntekijöiden onnistumista.
  • Mahdollistavaan ja kannustavaan ilmapiiriin.
  • Ihmisläheiseen johtamiseen, joka ei perustu pakottamiseen eikä liialliseen pehmoiluun.

Romano Missio on onnistunut loistamaan kaikilla näillä osa-alueilla.

Ihmisläheinen kulttuuri osana Romano Mission arkea

Romano Mission toiminta perustuu vahvoihin arvoihin, kuten kulttuuriseen yhdenvertaisuuteen, yhteisöllisyyteen ja työn merkityksellisyyteen. Työyhteisössä psykologinen turvallisuus ja arvostus ovat toiminnan ytimessä. Johtamisen ytimessä on ymmärrys yksilöiden tarpeista ja voimavaroista, mikä luo pohjan luottamukselle ja yhdessä onnistumiselle.

Järjestössä työntekijät kokevat tulevansa kuulluiksi ja nähdyiksi, mikä lisää motivaatiota ja sitoutumista. Tämä näkyy konkreettisesti arjessa niin organisaation sisäisissä toimintatavoissa kuin suhteessa sen palveluiden käyttäjiin.

Kilpailun finalistit vuodelle 2024

Romano Missio kilpaili finaalissa seuraavien arvostettujen organisaatioiden rinnalla:

  • Eilakaisla Oy
  • Lastensuojelun Keskusliitto ry
  • Simucube
  • Islet Group Oy
  • Caravanlandia
  • Inhouse Group Oy
  • Tukikohta ry

Vaikka voittoa ei tullut niin finaalipaikka oli paitsi suuri saavutus, myös osoitus siitä, että yhdenvertaisuuden ja yhteisöllisyyden arvot kantavat työelämässä

 

Tunnustus koko työyhteisölle

Romano Mission pääsy finaaliin osoittaa, että myös pienillä ja kulttuurisesti ainutlaatuisilla organisaatioilla on mahdollisuus menestyä. Finaalipaikka ei ole pelkästään organisaation itsensä, vaan myös sen työntekijöiden ja johdon yhteisen ponnistelun tulos.

Romano Missio ry jatkaa työtään inhimillisemmän ja hyvinvointia tukevan työelämän puolesta, inspiroiden samalla muita organisaatioita.

Vuosi Romano Mission kapteenina – huikeita maisemia ja vaarallisia mutkia

/ , /

Tänään 1.11.2024 tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun astuin Romano Mission toiminnanjohtajan saappaisiin. Romano Missio, tuo 118-vuotias suomalaisen romanijärjestöjen grand old man, on kulkenut pitkän ja kunnioitettavan matkan.

Matkani tähän tehtävään alkoi vuosia sitten, kun edesmennyt ystäväni ja esikuvani, sosiaalineuvos Väinö Lindberg, kutsui minut mukaan Mission toimintaan. Tuolloin en vielä ollut valmis tähän vaativaan rooliin. Myöhemmin Jumala alkoi puhua minulle tästä tehtävästä, kun sain kuulla, että pitkäaikainen toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund oli jäämässä eläkkeelle. Sydämessäni syttyi ajatus, että tehtävään tulisi valita henkilö, joka tuntee aidosti kentän tarpeet ja kykenee vaikuttamaan yhteiskunnallisesti. Oli nöyrä ja voittajafiilis tulla valituksi 11 hakijan joukosta Suomen vanhimman ja vaikuttavimman romanijärjestön toiminnanjohtajaksi. Tavallisesta romanikodista ja lastenkodissa lapsuuteni ensimmäiset vuodet viettäneenä miehenä ymmärsin, että vahva ja laaja koulutukseni sekä yhteiskunnallinen osaamiseni ja projektityön asiantuntijuus olivat merkittäviä tekijöitä valinnassani. Tiedän olevani oikealla paikalla oikeaan aikaan.

Kulunut vuosi on pitänyt sisällään upeita onnistumisia, prosessien kehittämistä, ajoittaisia turbulensseja sekä muutaman kunnon pyörremyrskynkin. Romano Mission talous, viestintä ja prosessit olivat ensimmäisiä asioita, joihin uutena toiminnanjohtajana tartuin. Ne purettiin osiin ja koottiin uudelleen. Useiden vuosien tappiollinen tulos tuli tiensä päätökseen, ja nyt olemme hakemassa säästöjä, jotka tervehdyttävät järjestön talouden. Viestintä sai uuden ilmeen: järjestölle uusittiin arvot, kotisivut, somealustat sekä koko brändi aina logoa myöten. Järjestön keskustoimistolle tehtiin kasvojenkohotus pienellä mutta merkittävällä remontilla – entisestä ”kodista” tehtiin toimisto. Hankkeet koottiin saman katon alle RM-hanketaloon  lähelle keskustoimistoa tuottamaan synergiaa ja projektien välistä yhteyttä. Johtajuusmalli muutettiin jaetuksi johtajuudeksi hallituksen, keskustoimiston ja johtoryhmän välillä.

Erityisen ylpeä olen siitä, että Romano Missio on korkeantason ammatillinen työyhteisö, joka tekee työtä sekä ymmärryksellä että sydämellä. Työntekijämme ovat vahvasti ja korkeasti koulutettuja oman alansa asiantuntijoita ja ammattilaisia, jotka elävät vahvasti lähellä romaniyhteisö ja sen sisällä.

Haasteitakaan ei ole puuttunut. Vuoden aikana kävimme muutosneuvottelut, jotka koskivat keskustoimistoa ja sijaishuoltoyksikköä. Yhteistyöllä pääsimme hyvään lopputulokseen; kukaan ei menettänyt työpaikkaansa, ja tarvittava säästösuunnitelma saatiin aikaiseksi. Tuleva vuosi (2025) näyttänee, kuinka hyvin pystymme kirjattua suunnitelmaa noudattamaan. Haasteeton se ei ole mutta ei mahdotonkaan.

Reilu kuukausi sitten kohtasimme haastavan mediakohun, joka kosketti ja järkytti koko romaniyhteisöä ja suomalaista yhteiskuntaa. Rehellisellä ja aidolla lähestymisellä sekä kriisiviestintää hyödyntäen saimme tuomittua tuomion alaiset toiminnot ja puolustettua yhteisön tavallista arkea. Kohtasimme myös puskista tulleen talouskriisin, jonka seurauksena jäimme ilman merkittävää taloudellista avustusta vuodelle 2025. Säästyneellä pääomalla pystymme kuitenkin osittain paikkaamaan merkittävää vajetta mutta tiukka vuosi meillä on edessä, siksi tarvetta on myös sidosryhmien ja auttajien tuelle – merkittävät avut syntyvät pienistä puroista.

Johtajuus monimutkaisten ongelmien keskellä vaatii kykyä nähdä haasteet mahdollisuuksina. Positiivinen suhtautuminen auttaa löytämään ratkaisuja ja vie eteenpäin. Kiitän Jumalaa, joka on kutsuessaan antanut myös välineet tehtävän hoitamiseen. Se, mikä näyttää ihmisten silmissä onnistumiselta tai epäonnistumiselta, voikin Jumalan maailmassa olla päinvastoin, ja sen hedelmä näkyy vasta pitkällä aikavälillä.

Tänään Missiossa aloitetaan uusi toimintakausi toiminnanjohtajan lokikirjassa. Se olkoon ennen kaikkea yhdessä jakamisen vuosi ja vuosi, jonka sisällä on monia sellaisia pieniä ja isoja toimintoja, jotka edistävät yksittäisten romanien ja muiden sidosryhmien sekä koko romaniyhteisön että suomalaisen yhteiskunnan hyvää. Vuosi olkoon myös Mission perustajan Oskari Jalkion näyn mukainen, missä järjestö  askeleissaan kirkastaa näyn Antajaa.

Romano Missio mukana Asunnottomien yössä

/ , /

Asunnottomien yötä vietettiin 17.10.2024 ympäri Suomea, ja tänä vuonna teemana oli ”Piilossa asunnottomana”. Tapahtuman tarkoituksena on muistuttaa asunnottomuuden syrjäyttävästä vaikutuksesta yhteiskunnassamme. Ensimmäinen Asunnottomien yö järjestettiin vuonna 1999, ja siitä lähtien tapahtumaa on vietetty joka vuosi samaan aikaan.

Työssäni törmään asunnottomuuteen säännöllisesti, erityisesti nuorten parissa. Asumiseen liittyvät haasteet vaikuttavat laajasti ihmisten elämään, ja ne näkyvät arjessa monella eri tavalla. Asunnottomuus ei ole vain katon puuttumista pään päältä – se on monien muiden ongelmien alku ja seuraus.

Tänä vuonna osallistuin Romano Mission kautta Asunnottomien yöhön Vaasan puistikossa, kansankielellä ”Piritorilla”. Meillä oli mukana teltta, kahvia, mehua, makkaroita ja vaatteita, ja lähdimme yhdessä kohtaamaan ihmisiä. Tunnelma oli ikimuistoinen. Oli hienoa olla mukana vaikuttamassa ja nostamassa esiin tärkeää yhteiskunnallista asiaa, joka koskettaa Suomessa tuhansia ihmisiä.

Päivän aikana jaoimme 172 makkaraa, ja jokainen pisteellämme käynyt sai osakseen arvokkaan kohtaamisen ja lämmintä ruokaa. Ihmisten kasvoilla näkyi hymyä ja kiitollisuutta, koska heidät huomioitiin ja kohdeltiin inhimillisesti.

Saimme myös paljon positiivista palautetta hyvästä työstä ja mukanaolosta. Mukana oli muun muassa Citymission, jonka kanssa olemme tehneet yhteistyötä Piritorilla jo vuodesta 2009 alkaen. Lisäksi Romano Mission toimintaa esiteltiin Citymissionin sähköisten välineiden kautta, mikä auttoi lisäämään tietoisuutta siitä, mitä teemme.

Mukana oli myös   Rikoksettoman Elämän Tukisäätiö, ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa oli sujuvaa sekä mutkatonta. Näissä tapahtumissa näkee konkreettisesti, kuinka yhdessä voimme vaikuttaa ja tukea toisiamme.

Tapahtuma jätti minuun monenlaisia tunteita. Iloitsin siitä, että sain olla mukana, kohdata ihmisiä ja tehdä tärkeää työtä yhdessä muiden kanssa. Samalla tunsin surua siitä, että niin moni joutuu elämään kadulla ilman kotia. Kodittomuuteen liittyvä häpeä näkyi monissa kohtaamissani ihmisissä, ja se muistutti minua jälleen kerran siitä, kuinka tärkeää on puolustaa ihmisoikeuksia.

Asunnottomien yö muistuttaa meitä siitä, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Sattumaa ei ole, että tapahtumaa vietetään juuri 17. lokakuuta, joka on myös YK:n kansainvälinen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen päivä.

 

Angelica Vironen

Romano Missio ry

Terne Apre – Nuorten vuoro

Äidin jalanjäljissä – Ammatillinen matkani Päiväkummun lastenkodin johtajaksi

/ , /

Olen Hanna Pekonen, ja olen toiminut Päiväkummun lastenkodin johtajana vuodesta 2010. Ajattelin ensimmäisessä blogissani kertoa, miksi olen hakeutunut alalle ja millä asioilla koen olleen vaikutusta siihen, missä olen nyt.

Vanhempani ovat tunteneet romaneja lapsuudestani asti, ja perheessämme se on ollut luonnollinen asia. Äitini ystäväpiiriin on kuulunut ihmisiä eri kulttuuritaustoista. Meidän kotiimme ovat aina olleet kaikki tervetulleita, ja perhe on voinut olla biologista perhettä laajempi. Lapsuudessani asuimme Hämeenkoskella, ja muun muassa Päiväkummun lapset viettivät meillä aikaa. Silloin ei ollut mitään sopimuksia tuki- tai lomaperheistä, mutta näin jälkikäteen ajattelen sen olleen samankaltaista toimintaa.

Ollessani 12-vuotias äitini työskenteli Lahden perhekodissa ohjaajana. Perhekoti oli silloisen mustalaislähetyksen, eli Romano Mission, ylläpitämä, ja Pirjo ja Tino Varjola toimivat siellä johtajapariskuntana. Saimme viettää paljon aikaa perhekodilla, ja lapset kävivät myös meidän kotonamme. Asuimme samalla kadulla. Teimme myös kivoja yhteisiä retkiä. Muistan kysyneeni eräältä perhekodin ohjaajalta hänen koulutuksestaan, ja hän kertoi olevansa sosiaalikasvattaja. Tuolloin tein päätöksen ammatinvalinnastani ja päätin kouluttautua sosiaalikasvattajaksi, jotta voisin aikuisena työskennellä vastaavassa paikassa.

Äitini esimerkki ja tuki ovat vaikuttaneet syvästi ammatilliseen kasvuuni, ja hänen elämänviisautensa ”Teet parhaasi, se riittää” on kulkenut mukanani läpi urani haasteiden ja onnistumisten.

Päättäväisenä ja määrätietoisena henkilönä tein valintoja sen mukaan, että valmistuin sosiaalikasvattajaksi vuonna 1998. Pidin tiukasti kiinni sosiaalikasvattajan nimikkeestä, vaikka esikoisen odotus, syntymä ja oman kodin rakentaminen osuivat samaan ajankohtaan opiskelujen kanssa. Ajoin päivittäin neljän vuoden ajan Lahdesta Hämeenlinnan kouluun. Silloin koulua käytiin tosiaan joka päivä, eikä ollut tätä nykyistä etäopiskelumahdollisuutta. Jos olisin pitänyt pidemmän äitiysloman, olisin valmistunut automaattisesti sosionomiksi, mutta en halunnut sitä, vaan halusin ehdottomasti sosiaalikasvattajan nimikkeen. Olen edelleen kiitollinen siitä, että opiskelin siihen aikaan, kun opinnoista tuntui saavan enemmän irti kuin nykyään. Neljän vuoden aikana kävimme läpi teoriaa, mutta myös käytännön harjoitteluita oli useita, ja lisäksi oli erilaisia pitkiä projekteja. Opinnot sisälsivät kehityspsykologiaa, sosiaalihuoltoa, lastensuojelulakia ja muita tarpeellisia aiheita.

 

Valmistumisen jälkeen toimin uudessa kodissamme yksityisenä perhepäivähoitajana omalle tyttärelleni sekä samanikäisille kaksosille, ja tein keikkatyötä Lahden kaupungin lastenkodeissa ja turvakodissa. Kun perheemme kasvoi, vuorotyö alkoi tuntua haastavalta, koska mieheni teki myös kolmivuorotyötä. Siksi hakeuduin päiväkotiin erityislastentarhanopettajan ja lastentarhanopettajan tehtäviin. Siellä vierähtikin muutama vuosi käytännön syistä, kunnes lapsuudestani asti tuntemani äitini ystävä Seija Valentin kertoi, että Päiväkummussa haettiin ohjaajaa vakituiseen työhön. Hain paikkaa ja sain sen. Olin niin onnellinen päästessäni lapsuudesta tuttuun paikkaan ja tekemään työtä, johon olin kouluttautunut.

Päiväkummussa työ sujui hyvin, mutta vuorotyö rasitti edelleen perhe-elämäämme, koska mieheni teki yhä vuorotyötä. Onneksi äitini auttoi paljon omien lastemme hoidossa, jotta saimme kaiken järjestymään. Pari vuotta kului nopeasti, kunnes silloinen Päiväkummun johtaja kertoi, että Lahden pienryhmäkodille haettiin johtajaa. Tämä oli sama paikka ja rakennus, jossa äitini työskenteli silloin, kun tein ammatinvalintani. Hain johtajan paikkaa ja minut valittiin tehtävään 30-vuotiaana. Aloitin työni samaan aikaan, kun Tuula Åkerlund aloitti Romano Mission toiminnanjohtajana. Vaativassa tehtävässä sain tukea häneltä sekä Päiväkummun silloiselta johtajalta Helge Haapakoskelta. Samoihin aikoihin Päijät-Hämeen yksityisten lastensuojeluyksiköiden johtajat alkoivat kokoontua vertaistuen merkeissä, ja siitä muodostui erittäin tärkeä tuki ja apu haastavassa työssä.

Ennen kaikkea perheeni tuki minua kaikin tavoin ja ymmärsi, kuinka sitoutunut olin uuteen työtehtävääni. Mieheni esimerkiksi rakensi tiloihin pienen toimiston, jotta pystyin tekemään hallinnollisia tehtäviä rauhassa, ja muut pystyivät käyttämään keittiön pöytää vapaasti. Äitini auttoi edelleen lastenhoidossa, jos päivät venyivät ja mieheni oli töissä. Harmillista oli kuitenkin se, kun sain parin ensimmäisen kuukauden aikana tietää, että pienryhmäkoti oli ollut tappiollinen jo vuosien ajan, ja kyseisessä kiinteistössä ei ollut riittävästi tilaa seitsemälle lapselle. Tämän vuoksi toiminta ei olisi jatkossa taloudellisesti kannattavaa eikä tilallisesti mahdollista. Aloimme mieheni kanssa iltaisin kiertää eri kiinteistöjä löytääksemme uudet tilat, joihin mahtuisi seitsemän lasta. Valitettavasti niin isojen asioiden eteneminen oli hidasta, ja hallitus päätti sulkea pienryhmäkodin tulevan kesän aikana. Tästä alkoivat työtehtävän mukana tuomat haasteet.

Sosiaalityöntekijät suhtautuivat tilanteeseen eri tavoin. Jotkut tunsivat, että olin pettänyt heidän luottamuksensa, eivätkä halunneet ymmärtää, että minun oli pakko toimia hallituksen päätösten mukaisesti. Kannoin kuitenkin vastuuni loppuun asti järjestämällä henkilöstöasiat ja käymällä henkilökohtaisesti viemässä jokaisen lapsen uuteen sijoituspaikkaansa. Viimeisenä työnäni siivosin ja laitoin kiinteistön myyntikuntoon mieheni kanssa. Tämä oli itselleni kova pettymys, sillä olin tehnyt ammatinvalintani juuri kyseisessä kiinteistössä, ja nyt jouduin sulkemaan sen ovet lopullisesti. Toimin Lahden pienryhmäkodin johtajana kymmenen kuukautta, ja tuntui, että olin kohdannut kaikki mahdolliset haasteet, joita johtajan tehtävässä voi tulla vastaan.

Tässä vaiheessa ajattelin, että voisin hetken hengähtää ja olla työttömänä kotiäitinä. Työtarjouksia alkoi kuitenkin tulla jo ensimmäisen viikon aikana, ja pelkäsin ajautuvani jälleen päiväkotiin. Päätin kuitenkin kulkea omaa polkuani ja kävelin Lahden lastensuojelutoimistoon kysymään töitä. Onnekseni pääsin sosiaaliohjaajaksi lastensuojelun avohuollon keskustan alueen tiimiin. Tästä avautui aivan uusi maailma, ja sain nähdä avohuollossa tehtävän työn. Noin vuoden päästä minulle tarjoutui mahdollisuus tehdä sosiaalityöntekijän viransijaisuutta samassa tiimissä. Ilman tätä 2,5 vuoden kokemusta avohuollosta en pystyisi ymmärtämään niin hyvin sosiaalityöntekijöiden tekemää työtä ja eri asioiden vaikutusta heidän päätöksiinsä. Olen todella kiitollinen, että sain kokea myös tämän puolen lastensuojelusta.

Eräänä päivänä toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund soitti ja kutsui minut Päiväkummun lastenkodin johtajaksi 1.1.2010 alkaen. En joutunut miettimään päätöstä pitkään, sillä monipuolinen työ sijaishuollossa oli jo aiemmin osoittautunut minulle sopivaksi. Olen toiminut Päiväkummun lastenkodin johtajana vuodesta 2010, ja tämä on ollut ammatillinen ja henkilökohtainen kasvun polku. Työ sisältää jatkuvia haasteita, ja saan laittaa itseni likoon joka päivä. Kaikesta tästä huolimatta työ on erittäin antoisaa ja monipuolista. En muista yhtäkään päivää, jolloin olisin kokenut pitkästymistä, vaan toisinaan laitan kellon soimaan puoli tuntia ennen työpäivän päättymistä, jotta muistaisin siirtää keskeneräiset asiat seuraavalle päivälle. Työ vaatiikin paljon keskeneräisyyden sietokykyä, tilannetajua, vastuuntuntoisuutta ja herkkyyttä niin lasten ja heidän perheidensä kuin henkilöstönkin kanssa. Olen ollut erittäin sitoutunut työhöni, ja se on ollut vuosien ajan iso osa elämääni – voisi sanoa, että elämäntapa. Työni ohella olen päivittänyt koulutukseni sosionomi AMK
ja suorittanut johtamisen erikoisammattitutkinnon Hämeen ammattikorkeakoulussa. Lisäksi minulla on monenlaista täydennyskoulutusta vuosien varrelta. Olemme myös mieheni kanssa toimineet sijaisvanhempina jo 12 vuotta, ja se, jos mikä, on ollut rikkaus koko perheellemme.

Tätä blogia kirjoittaessani istuin äitini vieressä. Olimme saaneet hänet kotiin saattohoitoon. Tarkistaessani tekstiä ja pohtiessani ammatillista kasvua ja tulevaisuutta koen, että äitini esimerkki ja tuki ovat monin tavoin vaikuttaneet siihen, missä olen nyt. Äitini ohjeisti elämän haastavissa kohdissa, että ”Teet parhaasi, se riittää. Kaikki järjestyy.” Äitini ja esikuvani nukkui pois 28.9.2024, juuri ennen kuin lähetin tämän tekstin julkaistavaksi.

Levollisin mielin totean, että Romano Missiossa ja Päiväkummussa on meneillään muutosten vuosi ja sama pätee henkilökohtaisessa elämässäni äitini poismenon johdosta. Edelleen luotan Taivaan Isän johdatukseen ja jätän elämäni ja työtehtäväni Hänen käsiinsä.

Hanna Pekonen
Päiväkummun johtaja
Romano Missio

KokoNainen-HiloRomni käärii hihat ja tukee romaninaisten hyvinvointia ja osallisuutta

/ , /

Romano Missio käynnisti elokuun alussa KokoNainen- Hilo Romni projektin, joka on osa laajempaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoimaa ryhmähanketta Aktiivinen toimijuus – yhdenvertaisuutta, syrjimättömyyttä ja osallisuutta edistävät palvelut. Hankkeen rahoitus tulee Euroopan sosiaalirahastolta (ESR+).

KokoNainen-projektin tavoitteena on parantaa haavoittuvassa asemassa olevien romaninaisten elämänhallintaa ja osallisuutta. Tämä koskee sekä kantasuomalaisia että EU liikkuvia ja maahan muuttaneita romaneja. Hankkeessa keskitytään erityisesti romaninaisten tarpeisiin ja kehitetään kulttuurisensitiivisiä työmenetelmiä. Lisäksi kootaan ja vahvistetaan sosiaalisen kuntoutuksen mallia, joka huomioi parhaalla mahdollisella tavalla heidän erityispiirteensä.

35 vuotta vaikuttavaa projektityötä

KokoNainen-hanke on jatkumoa Romano Mission naiserityistyölle ja samalla se on järjestön ensimmäinen ESR-rahoitteinen projekti. Järjestömme projektimuotoinen toiminta on kuitenkin aloitettu vuonna 1989 eli se on jatkunut jo 35 vuoden ajan.

Osa projekteista on sisältänyt konkreettista romaneille kohdennettua tukityötä ja osassa on keskitytty enemmän romanilähtöisten palveluiden kehittämiseen. 1990- ja 2000-luvut olivat yhdistykselle projektien ”kulta-aikaa”. Silloin toteutettiin kaikkiaan 16 projektia.

Romanilasten koulunkäynnin tukemiseen liittyviä projekteja on ollut kaksi ja perhetyöhön keskittyviä projekteja kaikkiaan kolme. Neljä projektia keskittyi lastensuojeluun ja lastensuojelun jälkihuollon kehittämiseen. Edellä mainitut projektit toteutettiin ajalla 1989–2005. Romanivanhusten tukeminen oli yhden projektin keskiössä. Päihdetyötä on tehty kahden projektin vahvuudella ajalla 1998-2003. Erilaisuutensa vuoksi esiin nousee neljä projektia; Romanien terveyskasvatusprojekti, Romanien musiikkiprojekti, ATK-projekti ja Satureppu-projekti, jotka olivat toiminnassa 1999-2001.

2010- ja 2020 -luvuilla Romano Missiossa on toteutettu viisi romaninaisten, -perheiden ja -nuorten hyvinvoinnin edistämiseen keskittyvää projektia. Projektiluonteisena alkaneet työmuodot, rikostaustaisten naisten tukityö sekä nuorisotyö, ovat muuntuneet vuosien aikana osaksi järjestön vakiintunutta toimintaa. Lisäksi tukityötä toteutetaan romanimiesten keskuudessa.

Edellä kuvatussa projektitoiminnassa keskiössä oli pääosin romaniväestön sosiaalinen hyvinvointi. Kuitenkin Romano Missio ry:n yhtenä tarkoituksena on romanikulttuurin ja -kielen vaaliminen ja edistäminen. Tavoitteen toteuttamiseksi ajalla 2021-2023 toteutetussa Elämää sukupolvien takaa -hankkeessa edistettiin romanikulttuuriperinteen siirtymistä ja säilymistä. Hankkeen tuotoksena laadittiin Romano Missio ry:n yli 100 vuotista toimintaa kuvaava historiikki. Romanikielen säilyttämiseen ja kehittämiseen tähtäävä kieliprojekti, Romanikieli sukujen siltana, on käynnistymässä syyskuun 2024 aikana.

Kulttuurin ja kielen vaaliminen osana toimintaa

Vaikka projektit ovat usein keskittyneet sosiaaliseen hyvinvointiin, yksi Romano Missio ry keskeisistä tehtävistä on myös romanikulttuurin ja -kielen vaaliminen. Vuosina 2021–2023 toteutetussa Elämää sukupolvien takaa -hankkeessa pyrittiin edistämään romanikulttuuriperinteen siirtymistä uusille sukupolville. Hankkeen merkittävänä tuotoksena julkaistiin järjestön yli 100-vuotista toimintaa kuvaava historiikki.

Vuonna 2024 järjestö jatkaa kulttuurityötään romanikielen säilyttämiseen keskittyvällä projektilla Romanikieli sukujen siltana, joka käynnistyy syyskuussa. Tämä hanke pyrkii vahvistamaan romanikielen asemaa ja sen siirtymistä sukupolvien välillä.

Yksikin apu voi olla korvaamaton

Romano Mission projektitoiminta on vuosien varrella auttanut monia romaneja, jotka ovat kaivanneet tukea. On merkittävää olla osa järjestön työtä, joka todella kantaa hedelmää. Usein pienikin apu tai yksi kohtaaminen voi olla vastaanottajalle elintärkeä ja korvaamaton.

 

 

Olen Pia Kara ja asun Vantaalla. Olen työskennellyt Romano Missio ry:ssä reilu 15 vuotta. Vuosien aikana työnkuvani on muuttunut. Aloitin järjestön lastensuojeluyksikössä ohjaajana ja vuodesta 2016 erilaisten projektien ja hankkeiden työtehtävissä. Huolimatta roolista työni tavoitteena on aina ollut romaniväestön hyvinvoinnin edistäminen ja romanikulttuurin vaaliminen. Tällä hetkellä työskentelen Romano Mission hallinnoimassa KokoNainen-hankkeessa projektikoordinaattorina sekä olen mukana operatiivista toimintaa edistävässä johtoryhmässä.

Kohti kutsumustani lastenkotilapsien arkeen

/ , /
Urani Romano Missiossa alkoi yllättävällä tavalla, kun eräänä päivänä sain puhelun edesmenneltä Väinö Lindbergiltä, joka toimi tuolloin Romano Mission hallituksen varapuheenjohtajana. Olin juuri jäänyt työttömäksi, enkä tiennyt, mihin suuntaisin seuraavaksi. Olin työskennellyt vajaat kaksi vuotta Suomen Romanifoorumilla, mutta määräaikainen työsopimukseni päättyi kesäkuussa. Kesän aikana olin rukoillut johdatusta elämälleni ja miettinyt, missä voisin parhaiten hyödyntää vahvuuksiani, vaikka en vielä tuolloin edes tiennyt, mitkä ne vahvuuteni tarkalleen ottaen olivat.

Keskustelimme Väinön kanssa pitkään, ja keskustelun päätteeksi hän kertoi kuulleensa minusta pelkkää hyvää. Hän kiitti minua siitä, miten olin hoitanut tehtäväni Romanifoorumilla kiitettävästi ja huolellisesti. Väinö mainitsi, että Päiväkummun lastenkodissa oli tarve tuntityöntekijöille, erityisesti romanitaustaisille miehille, jotka voisivat toimia roolimalleina lapsille ja nuorille. He tarvitsivat esimerkkejä siitä, että heidän omasta yhteisöstään löytyy ammattilaisia, jotka työskentelevät heidän parissaan. Väinö kysyi, olisinko kiinnostunut kokeilemaan työskentelyä Päiväkummun lastenkodissa.

Mietin asiaa muutaman päivän ajan, sillä en ollut koskaan kuvitellut työskenteleväni lastensuojelussa. Ajatus oli jännittävä ja pelottava – epäilin, olisiko minusta tähän haastavaan työhön, sillä minulla ei ollut aiempaa kokemusta alalta. Lopulta ilmoitin, että olisin valmis kokeilemaan, voisiko tämä olla minun kutsumukseni. Väinö lupasi välittää yhteystietoni Päiväkummun johtajalle. Jaetut kristilliset arvomme lisäsivät kiinnostustani Päiväkummun työtä kohtaan, ja rukoilin pitkään johdatusta ja viisautta, että jos tämä olisi minun paikkani, Jumala osoittaisi sen ja ohjaisi minut oikeaan suuntaan.

Kuusi vuotta on kulunut siitä, kun astuin ensimmäisen kerran Päiväkummun lastenkodin ovesta sisään, ja olen edelleen täällä. Olen saanut tehdä monenlaisia tehtäviä, jotka ovat auttaneet minua ymmärtämään lastensuojelutyön monipuolisuutta ja haasteita laajasti. Aloitin satunnaisena tuntityöntekijänä, mutta huomasin nopeasti, että lastensuojelutyö todella oli minun juttuni. Olen voinut toteuttaa palvelutehtävääni ja kutsumustani Päiväkummun lasten ja nuorten parissa, ja olen kokenut vahvaa Jumalan johdatusta kaikissa työhön liittyvissä asioissa.

Omien haasteellisten kokemusteni ansiosta olen pystynyt kohtaamaan ja ymmärtämään lapsia ja nuoria heidän tunteissaan ja vaikeuksissaan. Olen saanut kääntää omat heikkouteni vahvuuksiksi ja auttaa niiden kautta erityisen haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ja nuoria. Romanimiehenä uskon, että lapset ja nuoret tarvitsevat elämäänsä sekä miehiä että naisia, jotka opastavat, osoittavat välittämistä ja lämpöä sekä tarvittaessa asettavat oikeudenmukaisia ja tarkoituksenmukaisia rajoja. Tämä ei kuitenkaan ole sidottu kulttuuritaustaan, vaan sitä voi osoittaa jokainen, ja olenkin erittäin kiitollinen siitä, että meillä on monikulttuurinen henkilökunta, jossa jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä. Koen kuitenkin tärkeänä arvona työssäni sen, että teen työtä oman yhteisöni parhaaksi.

Kun aloitin työni Päiväkummussa, en ajatellut tulevaisuuttani Romano Missiossa tai Päiväkummussa sen pidemmälle. Pian töiden alkamisen jälkeen päätin kuitenkin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja hakea ammattikorkeakouluun. Sopivasti haaveeni kulkivat käsi kädessä Päiväkummussa tehtävän työn kanssa, sillä sain opiskelupaikan sosionomiksi (AMK). Sosionomin tutkinto on yksi niistä, jotka lain mukaan pätevöittävät työskentelemään lastensuojelussa. Jatkoin opintojen ohella tuntitöiden tekemistä Päiväkummussa, ja hetken kuluttua minulle tarjottiin vakituista työpaikkaa lastenkodista. Pian tämän jälkeen sain siirtyä vastaavan ohjaajan tehtäviin.

Täyspäiväisen ja vastuullisen tehtävän yhdistäminen ammattikorkeakouluopintoihin oli haastavaa, mutta kaikesta selvittiin Jumalan ja hyvän työyhteisön avulla. Myös kaksi vahvinta luonteenpiirrettäni – jääräpäisyys ja periksiantamattomuus – auttoivat paljon.

Noin 2,5 vuotta sitten minut nimitettiin kasvatusvastaavaksi. Työni on erittäin monipuolinen ja vaatii sopeutumiskykyä erilaisten tehtävien hoitamisessa arjessa. Huolehdin parhaimmillani 14 lapsen ja nuoren asioista yhdessä heidän omaohjaajiensa kanssa, ja juuri tästä syystä nautin työstäni Päiväkummussa. Mikään päivä ei ole samanlainen; yhden päivän haasteet voivat seuraavana päivänä muuttua iloksi. Työhöni kuuluu paljon paperitöitä, verkostoyhteistyötä ja palavereja vanhempien, omaisten, sosiaalitoimen, koulun ja terveydenhuollon kanssa. Samalla osallistun myös arjen kasvatukseen, ohjaan lapsia ja nuoria, ja annan huomiota niille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Vaikka suurin osa työajastani kuluu tietokoneen tai puhelimen äärellä, pidän tietoisesti huolta siitä, että luon jokaiseen lapseen ja nuoreen ainutlaatuisen ja henkilökohtaisen suhteen. Tämä auttaa myös itseäni jaksamaan työssäni paremmin, kun saan kokea heidän kanssaan hyviä hetkiä. Ne hetket, kun joku lapsista huutaa käytävän päästä nimeäni ja pyytää syliin tai haluaa tulla halaamaan, kun juoksen kiireessä pitkin Päiväkummun käytäviä – ne ovat minulle kaikkein tärkeimpiä. Haluan, että jokainen lapsi tuntee, että minä huomioin heidät, kohtaan heidät ja välitän heistä.

 

Olen Dimitri Theslund, ja asun Lahdessa.
Toimin Päiväkummun lastenkodissa kasvatusvastaavana.

Mitä on hyvä johtajuus?

/ , /

Johtajuus on aina ollut mielessäni, mutta viime aikoina se on ollut erityisen ajankohtaista. Olen pohtinut, mitä hyvä johtajuus tarkoittaa, ja haluan jakaa ajatuksiani tästä aiheesta. Meistä jokaisella on käsitys hyvästä johtajuudesta, joko johtajana, johdettavana tai molempina. Tässä ovat omat ajatukseni siitä, mitkä ominaisuudet tekevät johtajasta hyvän.

Olen tällä hetkellä nuorten parissa tekemäni työn – Terne Apre -hanke – projektipäällikkönä, joka on johtajuutta ja johtamista täynnä. Ensimmäinen ja merkittävin haaste johtamisessa on saada kaikki tiimiläiset työskentelemään yhteisen päämäärän eteen. Johtajuuden ensimmäisiä oppitunteja on, että johtaminen on paljon muutakin kuin käskyjen jakamista.

Palveleva johtajuus: Johtajuus ei ole palkinto hyvästä työurasta tai hyvin tehdystä työstä, vaan johtajuus on asenne. Mielestäni ytimekkäästi kiteytettynä, johtajuus on palveluammatti. Johtajuus on ennen kaikkea ihmisten ymmärtämistä ja tukemista.

Visio ja suunta: Hyvä johtaja kykenee luomaan selkeän ja inspiroivan vision, joka ohjaa organisaatiota ja antaa työntekijöille yhteisen päämäärän.

Kommunikointitaidot: Tehokas kommunikointi on keskeisessä asemassa tiimityöskentelyssä. Hyvä johtaja osaa viestiä selkeästi ja avoimesti, kuunnella aktiivisesti ja antaa positiivista ja rakentavaa palautetta. Viestintä on ollut erityisen tärkeää projektien aikana, kun olemme kohdanneet haasteita ja tarvinneet selkeitä ohjeita ja tukea.

Empatia ja ihmisten johtaminen: Hyvä johtaja ymmärtää työntekijöidensä tarpeita ja tunteita. Hän osaa asettua toisten asemaan ja tukee heidän kehitystään ja hyvinvointiaan. Empatia voi auttaa luomaan vahvemman ja yhtenäisemmän tiimin.

Päätöksentekokyky: Hyvä johtaja tekee harkittuja ja oikea-aikaisia päätöksiä. Hän osaa arvioida riskejä ja mahdollisuuksia ja toimia sen mukaisesti.

Joustavuus ja sopeutumiskyky: Hyvä johtaja kykenee mukautumaan muutoksiin ja ohjaamaan organisaation muutostilanteiden läpi menestyksekkäästi. Työskentely järjestössä, jossa resurssit ovat usein rajalliset, on opettanut minulle paljon joustavuutta ja sopeutumiskykyä.

Eettisyys ja rehellisyys: Hyvä johtaja toimii eettisesti ja rehellisesti. Hän pitää lupauksensa ja toimii esimerkkinä muille. Tämä luo luottamusta ja arvostusta, mikä on välttämätöntä hyvälle johtajuudelle.

Innostaminen ja motivointi: Hyvä johtaja osaa innostaa ja motivoida työntekijöitään, luoden positiivisen ja tuottavan työympäristön. Kun aloitimme uuden projektin, tiimini työskenteli yötä päivää saavuttaakseen tavoitteet, ja onnistuminen toi meille kaikille suurta tyydytystä.

Tuloskeskeisyys: Hyvä johtaja asettaa selkeät tavoitteet ja odotukset sekä seuraa niiden toteutumista, pitäen samalla huolta työntekijöiden hyvinvoinnista. Olemme saavuttaneet monia tavoitteita, koska olemme pitäneet selkeän fokuksen ja huolehtineet toisistamme.

Tiimityön tukeminen: Hyvä johtaja edistää yhteistyötä ja tiimihenkeä, rohkaisten työntekijöitä työskentelemään yhdessä ja hyödyntämään toistensa vahvuuksia. Tiimimme on toiminut yhtenäisenä ja tukenut toisiaan monissa projekteissa.

Itsensä kehittäminen: Hyvä johtaja on jatkuvasti valmis oppimaan ja kehittämään omia taitojaan sekä ottamaan vastaan palautetta. Olen aina pyrkinyt kehittämään itseäni ja ottamaan opiksi saamastani palautteesta.

Tiiviinä yhteenvetona voin todeta, että hyvä johtajuus yhdistää visiointia, inhimillisyyttä ja kykyä saavuttaa tavoitteita tehokkaasti ja eettisesti. Hyvä johtaja ei vain johda, vaan myös palvelee ja tukee tiimiään matkalla kohti yhteisiä päämääriä.

Miltä sinun hyvän johtajuuden lista näyttää?

Mertsi Berg toimii Romano Mission erityisnuorisotyön Terne Apre -hankkeen projektipäällikkönä. Hän on omistautunut parantamaan romaninuorten elinoloja ja mahdollisuuksia Suomessa. Terne Apre -hanke keskittyy erityisesti romaninuorten tukemiseen ja heidän yhteiskunnallisen osallistumisensa lisäämiseen.

Kutsumus ja arvot ohjaavat työelämässä

/ , /

Vaikka visiot ja unelmat auttavat meitä suunnistamaan oikeaan suuntaan, silti voit löytää itsesi ihmettelemässä aivan uusia alkuja, joita ei ole kyennyt käsikirjoittamaan elämänsä varrelle. Nykyinen työni on yksi näistä uusista poluista.

Kahdeksan vuotta sitten aikaisempi yhteistyö ja arvot ohjasivat minut mukaan Romano Mission toimintaan. Viimeiset neljä vuotta olen saanut toimia hanketyössä, jonka koen mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Näin jälkeenpäin katsottuna elämässäni visiot ovat välillä murentuneet, mutta vaikeidenkin vaiheiden läpi kutsumustietoisuus ja arvot näyttävät johtaneen minua oikealle polulle. Määrätietoista etenemistä on tapahtunut, vaikka välillä tuntuu löytävän itsensä yllättävistä tehtävistä – kutsun sitä myös johdatukseksi.

Leikkurit leikatkoon rahoja, mutta ei arvoja

Mitä mietin? Rikoksesta seuraa rangaistus, ja monelta osin kovempikin rangaistus tulevaisuudessa. Samanaikaisesti leikkurit käyvät ja kuntouttavat toiminnot vankiloissa vähenevät. Toivottavasti ei unohdeta, että yhden vangin vankilavuosi kustantaa valtiolle noin 80 000 €. Kuntouttavaan toimintaan panostaminen voisi sittenkin olla järkevää. Leikkurien käydessä laajemminkin uskon siihen, että toimijat, jotka sitoutuvat arvoihinsa ja kirkastavat visionsa, löytävät uusiakin polkuja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Innolla syyskautta kohti

Itselläni on palauttava kesäloma juuri takana, ja odotan, että työkaverit palaavat kesälaitumilta. Olen ylpeä tiimistäni sekä työyhteisöstäni ammattilaisista – oikein tolkun ihmisiä😊, joiden kanssa työskentely saa hyvälle mielelle (melkein aina).

 

Olen Jani Lindroos, asun Nokialla. 16-vuotiaasta asti seurakunta- ja järjestötoiminta on ollut tärkeä osa elämääni. Aikaisemmat työjaksot pastorin ja toiminnanjohtajan tehtävissä sekä liiketalouden- ja johtamisen tutkinnot ovat antaneet hyviä eväitä nykyiseen palvelupäällikön työhön (RRT-palvelut) Romano Missiolla.

Työni kuljettaa minua viikoittain Helsinkiin ja ajoittain ympäri Suomea. Tehtävänäni on johtaa ja koordinoida kuntouttavaa tukityötä, jota 7 työntekijän tiiminä toteutamme vankiloissa sekä vapautumisen jälkeisenä tukena romanimiesten ja naisten parissa.

RRT= Romano Mission rikostaustaisten tukipalvelut

20 Vuotta Romano Missiossa: Mervin tarina Kasvusta ja Muutoksesta

/ /

Hei! Olen Mervi keskustoimistolta. Olen työskennellyt Romano Missiossa jo yli 20 vuotta. Se on pitkä saavutus yhdessä työpaikassa, ja olen viihtynyt ja nauttinut työstäni toimistosihteerinä ja palkanlaskijana. Kun aloitin urani Romano Missiossa, en osannut aavistaa, kuinka paljon tämä työpaikka tulisi vaikuttamaan elämääni. Nuorena ja innokkaana työntekijänä koin jokaisen päivän uutena seikkailuna. Romano Missio ei ole antanut minulle vain työpaikkaa, vaan myös elämänkatsomuksen, joka on muuttanut minua ihmisten kohtaamisissa. Kristilliset arvot ovat juurtuneet minuun syvemmin, ja ne näkyvät päivittäisessä työssäni sekä henkilökohtaisessa elämässäni.

Muutokset keskustoimistolla

Keskustoimiston toiminta on muuttunut ajan myötä. Muistan ajan, jolloin Romano Boodos -lehden ostajia kävi toimistolla päivittäin. Lehden toimittaminen on kuitenkin ollut jäissä muutaman vuoden, koska emme saaneet siihen avustusta. Tämä oli kova isku, mutta olemme pitäneet toivoa yllä, ja nyt siihen on onneksi tulossa muutos.

Nykyään toimin johdon assistenttina, ja olen saanut opetella uusia asioita. Esimerkiksi asiakirjojen vieminen Teamsiin on osoittautunut erittäin käteväksi. Muistan ensimmäisen kerran, kun käytimme Teamsia – se oli hieman pelottavaa, mutta samalla innostavaa. Sähköisen laskutuksen myötä olemme melkein saavuttaneet paperittoman toimiston tavoitteen. Viikottaiset talous-, toimisto- ja muut palaverit Teamsissa pitävät meidät ajantasalla.

Uutena käytäntönä meillä on myös henkilökunnan yhteinen koulutuksellinen Romano-info, jota toiminnanjohtaja pitää kuukausittain. Ensimmäinen Romano-info oli erityisen mieleenpainuva, sillä siinä käsiteltiin organisaatiomme tulevaisuuden suunnitelmia. Tämä on ollut mainio tapa oppia uusia asioita ja pysyä ajan tasalla organisaation tapahtumista.

Tehokkuutta kahdella päätteellä

Teknistä kasvua ja kehitystä on tapahtunut uuden toiminnanjohtajan luotsatessa toimintaa. Muistan, kuinka aluksi pelkäsin kahdella päätteellä työskentelyä – se vaikutti niin monimutkaiselta! Mutta nyt voin puhtaaksikirjoittaa hallituksen pöytäkirjoja toisella päätteellä samalla, kun hallinnoin ostoreskontraa toisella. Tämä työskentelytapa on parantanut tehokkuuttani huomattavasti ja antanut minulle tunteen siitä, että hallitsen työni vieläkin paremmin.

Romano Missio on ollut minulle enemmän kuin työpaikka. Se on ollut paikka kasvaa ja oppia, sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti. Olen kiitollinen näistä vuosista ja odotan innolla tulevia haasteita ja mahdollisuuksia. Jokainen päivä tuo mukanaan uuden mahdollisuuden oppia ja kehittyä, ja olen kiitollinen siitä, että saan tehdä tämän työn näin mahtavassa yhteisössä.

Kiitos, että luit blogikirjoitukseni. Toivottavasti se antoi sinulle pienen kurkistuksen työelämääni ja siihen, kuinka Romano Missio on vaikuttanut elämääni.

Mervi